1. SERTIFIOINNIN HISTORIAA
2. FSC KASVAA JA KEHITTYY
3. FSC KÄYTÄNNÖSSÄ
4. SUOMEN FSC JUMIUTUNUT
5. YMPÄRISTÖJÄRJESTÖILLÄKÄÄN EI YHTEISTÄ LINJAA

Metsien ekosertifiointi ja tuotteiden ekomerkintä on noussut metsäpolitiikan hyväksytyksi toteutuskeinoksi jälki-thatcheriläisenä aikana. Suomen metsäpolitiikassa katsotaan että valtion ei tule liikaa ohjata metsätaloutta lainsäädännön tai budjettirahoituksen kautta. Myös ympäristöjärjestöt ovat nähneet markkinavoimat ainoaksi keinokseen päästä vaikuttamaan metsäpolitiikkaan. Näin voi teoreettisesti lähestyä metsien sertifioinnin uuvuttavaa mystiikkaa.

SERTIFIOINNIN HISTORIAA

Varsinainen metsien ekosertifiointi lähti liikkeelle Forest Stewardship Councilin luomisen myötä 1993. WWF:ssä huomattiin ettei pandamerkillä ole enää ekoleiman arvoa, koska sen voi ostaa mille tuotteelle tahansa. Markkinoilla oli jos jonkinlaista plusmetsämerkkiä ja harhaanjohtavaa väittämää tuotteiden ekologisesta kestävyydestä. Trooppista puuta myyneet kauppaketjut olivat joutuneet boikottien kohteeksi sademetsäaktivismin myötä. Kaupat halusivat riippumattoman järjestelmän todistamaan asiakkaille että puutavara on kestävästi tuotettu. Ympäristöjärjestöt pitivät puuta monella tavalla hyvänä materiaalina. Järjestöt olivat saaneet kritiikkiä kehitysmaista, joissa boikotit olivat tuntuneet. Pieniä ekometsänhoitoprojekteja löytyi eri maista. FSC yhdisti talouselämän, ympäristötahot ja sosiaaliset ryhmät, joihin alkuperäiskansatkin luettiin.

FSC joutui alkutaipaleellaan metsätalousmaiden kampituksen kohteeksi. Valtiot ajoivat kansainvälisen standardoimisjärjestön, ISOn kautta tapahtuvaa sertifiointimonopolia myös metsiin. ISOn laatustandardit ja ympäristöjohtamisstandardit yritettiin esittää vaihtoehtona konkreettiselle metsien sertifioinnille. Nykyisin on helppo ymmärtää että tuo ei onnistunut. Metsien käyttö on hyvin pitkäjänteistä, tärkeintä on mitä metsiin jätetään ja mitä otetaan, ei se onko hakkuuorganisaatiolla jollain vuosikymmenellä EMS tai EMAS ympäristöjohtamisjärjestelmä. ISOn tappio johtui myös siitä etteivät kuluttajat luota hallitusten keksimiin ekomerkkeihin. Yritykset voivat toki käyttää ISOn standardeja apuna saadakseen organisaationsa uusille raiteilla, jos yhtiö sertifioi metsät FSC:n järjestelmällä.

FSC KASVAA JA KEHITTYY

FSC ei ole vielä kattanut sertifikaatillaan merkittävää osaa metsistä muualla kuin Ruotsissa, jossa teollisuuden ja joidenkin yksityisten metsiä on sertifioitu 8,5 miljoonaa hehtaaria. Sertifiointijärjestön sisällä käydään vilkasta väittelyä siitä miten tiukkaa linjaa ekoleimauksessa tulisi vetää. WWF ja Maailmanpankki ovat ottaneet yhteiset pinta-alatavoitteet, jotkut muut tahot haluavat valvoa sertifioinnin standardien olevan lähellä ekologista ihannettaan. Esim. Saksan standardi on lähellä sikäläisten ympäristöjärjestöjen avohakkuutonta mallia. FSC:n toimitusjohtajalla on kovia paineita laajentaa sertifioitua alaa erityisesti suurissa metsätalousmaissa, kuten Suomessa, Venäjällä, Malesiassa, Indonesiassa ja Kongossa. Matala rima päästää samaan veneeseen suuret tuottajat pienten ja puritaanisten kylähankkeiden kanssa. FSC kasvaa ja kehittyy kovaa vauhtia.

Päätökset tehdään äänestämällä kolmena tasavahvana kamarina. Näin ympäristötahoilla on yhtä paljon äänivaltaa kuin talouselämällä tai sosiaalisilla ryhmillä. Lisäksi "etelä" ja "pohjoinen" saa yhtä suuren äänivallan jokaisessa kamarissa. Jako ei ole maantieteellinen, vaan perustuu kaiketi bruttokansatuotteeseen. Näin Venäläiset ympäristöjärjestöt ovat "etelässä" ja Australia "pohjoisessa." Jokainen jäsen saa yhden äänen. Luonto-Liitto on anonut FSC:n jäsenyyttä, WWF ja Greenpeace olivat ensimmäiset jäsenet Suomesta. Suomen Luonnonsuojeluliitto on juuri hyväksytty jäseneksi.

FSC KÄYTÄNNÖSSÄ

Käytännössä FSC-sertifiointi lähtee liikkeelle metsänomistajan päätettyä hakea sertifikaattia. FSC:n akreditoima yritys tarkastaa metsätaloussuunnitelman ja sen toteutuksen ja antaa korjausohjeita tarvittaessa. Pienet metsänomistajat voivat muodostaa ryhmän, jolla on yhteinen sertifikaatti kustannusten jakamiseksi. Sertifiointiyritys käyttää omia periaatteitaan sekä FSC:n kymmentä periaatetta vertailukohtana ekoleimaa hakeneen metsissä. Useissa maissa on ns. kansallinen FSC-standardi, joka on ilmasto- ja kasvillisuusoloihin sekä metsäluonnon ja talouden tilaan suhteutettu tarkennettu ohjetaso.

Ruotsissakin on kansallinen standardi, jonka metsäyhtiöt, sosiaaliset tahot ja ympäristöjärjestöt sorvasivat yhdessä ja jonka FSC:n hallitus hyväksyi. Ainoastaan Ruotsin maanomistajien järjestö ei tue standardia. Myös Greenpeace jätti tukematta standardin muutamaa kohtaa, vaikka tuki standardia periaatteessa. Ruotsissa vallinnut keskusteluyhteys teollisuuden ja järjestöjen välillä, sekä aiempi kansainvälinen kuluttajakampanjointi vaikuttivat sertifioinnin onnistumiseen. Metsäyhtiöt olivat valmiita sallimaan mm. saamelaisten poronhoito-oikeuden sertifioiduissa metsissään. Myös kemiallisten torjunta-aineiden käytölle asetettiin takaraja. Lisäksi yhtiöt periaatteessa eivät osta puuta aarniometsistä muussakaan puunhankinnassaan. Luonnonsuojelun kannalta merkittäviä periaatteita on avainbiotooppien säästäminen, koska Ruotsissa yhtiöillä on jäljellä aarniometsälaikkujakin. Ruotsissa avainbiotooppi voi olla kymmeniä hehtaareja, silloin tosin valtion pitää tarvittaessa lunastaa alue, paitsi jos yhtiöt ovat valmiita pitämään ne itse.

SUOMEN FSC JUMIUTUNUT

Suomen luonto on suhteellisen lähellä Ruotsin pohjoista osaa. Täällä kuitenkin henkinen ilmasto on lähempänä Siperiaa. Vuosien varrella Suomessa WWF:n johdolla on aloitettu jo useita kertoja FSC-standardityöryhmä sekä muita neuvotteluja. Kuitenkin suomalainen viranomaisvetoinen standardityöryhmä sai mukaansa kaikki tavalliset metsäalan tahot, jotka olivat jo istuneet mm. 1994 metsätalouden ympäristöohjelmatyöryhmässä saman puheenjohtajan ja sihteeristön ohjauksessa. Suomen Greenpeace ei hyväksynyt kutsua tuohon ryhmään, koska katsoi sen olevan ristiriidassa FSC:n tukemisen kanssa. Luonto-Liitto käveli ulos työryhmästä loppuvaiheessa, kun lupaukset FSC-kytkennästä eivät toteutuneet ja ekologiset vaatimukset jyrättiin nurin.

Suomessa MTK edustaa puolivirallisesti metsänomistajia. MTK on jatkanut uhkakuvien rakentelua oman olemassaolonsa turvaamiseksi käyttämällä todellista sertifiointia ja FSC:tä Naturan kaltaisena pahana. MTK on ottanut em. työryhmän tekemän suomalaisen standardin omistukseensa ja liittänyt sen pan-eurooppalaiseen PEFC-järjestöön. Tuo järjestö on pitkälti Suomesta rahoitettu ja kehitetty. PEFCissä on mukana metsäomistajajärjestöjä Euroopan maista. Kuitenkaan muissa maissa ei ole edes niin lähellä konkreettista olevaa standardia kuin Suomessa. Suomessa standardilla on jo tavallaan "sertifioitu" melkein kaikki metsät, sillä metsänomistajan on itse oltava aktiivinen mikäli ei halua tulla leimatuksi.

Järjestelmä ei ole siis "performance based, third party voluntary certification" vaan metsähallinnon ja metsänhoitoyhdistysten itsesertifiointi. Teollisuus ei ole lähtenyt PEFCiin mukaan juuria muualta kuin Suomesta. Metsäteollisuus ry sai siksi PEFC-järjestön varapuheenjohtajuuden helposti. Nyt on syntynyt hyvin kummallinen tilanne, kun yhtiöt tarvitsevat asiakkaiden haluaman FSC-leiman ja niillä on tarjota yhtä-tyhjän-kanssa = PEFC, jota asiakkaat eivät ole toivoneet. Oudointa on että Stora Enso on aktiivinen FSC:n kannattaja Ruotsissa, kaikki metsät ekoleimattuina. Ja Suomessa yhtä vakaa FSC:n vastustaja. PEFC saattaa saada leimattuja tuotteita markkinoille (ennen vuosituhannen vaihdetta), jolloin markkinat määrittävät onko sillä arvoa. PEFCin takana on joka tapauksessa paljon enemmän rahallista satsausta kuin FSC:ssä.

YMPÄRISTÖJÄRJESTÖILLÄKÄÄN EI YHTEISTÄ LINJAA

Valitettavasti Suomessa ympäristöjärjestötkään eivät ole pystyneet koordinoituihin linjauksiin, jotka olivat Ruotsissa eräs avaintekijä menestykseen. WWF:llä on kansainvälisiä tai kotimaisia paineita saada FSC:n alle hehtaareja täälläkin. SLL ei usko pikkuniperrykseen vaan haluaa saada sertifioitua merkittäviä pinta-aloja. Luonto-Liitto, BirdLife ja Greenpeace odottaisivat firmojen paineiden kasvua ja sertifioitumishalua rauhassa. Maan ystävät katsovat sertifioinnin vain oikeuttavan lisähakkuisiin ja kulutuksen kasvuun eikä ole ollut mukana kehittämässä Suomeen FSC-standardia.

Yhtiöt eivät tunnu ymmärtävän että FSC:llä on kansainväliset säännöt joita ei voi Suomessa muuttaa. Varsinkaan kun yhtiöt eivät ole FSC:ssä äänioikeutettuja, koska ne eivät halua jäseneksi. On selvää että esim. AssiDomän Ruotsista ei halua että suomalainen FSC-puu olisi huonommalla ja halvemmalla standardilla tuotettua. Tällä hetkellä FSC:n puheenjohtajana on AssiDomänin edustaja.

Matti Ikonen

 

Paluu sertifiointipääsivulle // SEURAAVA: Yksityismetsiä pakkosertifioidaan peffamerkillä