Konikallion
metsä ja sen kohtalo on yksi esimerkki Etelä-Suomen metsien suojelun
surkeasta tilasta. Vaikka eteläisimmän Suomen metsien suojelutilanteen
parantamisesta vallitsee teoriassa laaja yksimielisyys, nostaa
jokainen konkreettinen vaatimus suojelunarvoisen vanhan metsän
rauhoittamisesta yhtä kovan vastustuksen kuin pohjoisimmassa Lapissa,
Kuusamossa tai Ilomantsissa - missä tahansa.
Forssan
Konikallio reunametsineen on pieni, alle 20 ha:n luonnonalue,
jota joka puolelta ympäröivät aikaisemmat avohakkuut, nuoret metsät,
tiet ja pellot. Paikallisten asukkaiden toimeksiannosta alueen
luontoarvoja selvittäneiden tutkijoiden mukaan alueella pesivät
mm. uhanalaiset liito-orava ja pohjantikka. Myös muu linnusto
sekä kovakuoriais- ja kääpälajisto kertovat alueen arvosta vanhana
metsänä. >>> Lyhyt yhtenveto
kolmesta asiantuntijalausunnosta alueen luonnonarvoista
Jokainen
metsäbiologiaa vähänkin ymmärtävä tietää, että vain riittävän
suurilla alueilla on merkitystä vanhan metsän lajiston säilymiselle.
Etelä-Suomessa
uhanalaisten ja vanhojen metsien tyyppilajien kansoittamia metsäsaarekkeita
on niin vähän, ettei niitä pitäisi pirstoa enää lainkaan. Tästä
huolimatta Konikallion metsäalueesta hakattiin osa vuonna
1998 - ympäristöviranomaisten suosiollisella avustuksella.
Luonto-Liiton
mielestä alueen hakkuuhankeessa testataan nyt yleiseurooppalaisen
PEFC-järjestelmän hyväksynnän saaneen suomalaisen
FFCS-sertifoinnin uskottavuus: mm. kriteerin
20 mukaan "Metsätalouden toimenpiteissä turvataan
erityisesti suojeltavien uhanalaisten lajien 1) tunnetut elinpaikat.
Muiden uhanalaisten lajien 2) tiedossa olevat elinpaikat otetaan
huomioon siten, että näiden lajien vähintään nykyisen kannan säilyminen
alueella ei vaarannu.". Alueella esiintyvät sekä
luonnonsuojelulain erityisesti suojaama liito-orava että
luonnonsuojeluasetuksen liitteessä 4. mainittu pikkusieppo.
Pohjantikka on voimassa olevan uhanalaisluokituksen mukaan Hämeessä
uhanalainen. [Suomen
ympäristöhallinnon aineistot uhanalaisuudesta Lumonet-sivuilla]
Konikallion
louhintahanke
Hämeenlinnan
hallinto-oikeus hylkäsi kesäkuussa 2000 Konikallion
alueelle myönnetyn louhintaluvan. Hallinto-oikeus totesi
yksiselitteisesti, että luonnonsuojelulaki ei anna mahdollisuutta
louhia liito-oravan elinympäristöä.
Lemminkäinen
Oy osti Konikallion louhintahankkeen käynnistäneen Stenberg-yhtiöiden
koko osakekannan 14.10.1999. Lemminkäisen
nyt 100% omistama Stenberg valitti heinäkuussa Hämeenlinnan
hallinto-oikeuden päätöksestä KHO:lle.
"Jos Konikallio olisi tavallista kiveä, meidän
olisi syytä peräytyä kiistassa, mutta tämä
on arvokastakiveä, jolla on taloudellista merkitystä."
, perusteli Lemminkäisen kiviainesyksikön johtaja Juhani
Innanen KHO-valituksen jättämistä Kauppalehdessä
25.7.00
Maaliskuu
2001: Hakkuut uhkaavat jälleen Konikalliota!
13.2.
alueen maanomistaja teki taas metsänkäyttöilmoituksen
Konikallion metsästä. Lausunnossaan 5.3. Hämeen
ympäristökeskus hylkäsi vaatimukset metsän
suojelusta, ja samalla siunasi hakkuut, joissa liito-oravalle
aiotaan jättää 4,5 hehtaaria elinympäristöä.
Lue Luonto-Liiton tiedote 7.3.2001.
9.3.
Hämeenlinnan hallinto-oikeus jäädytti hakkuut toistaiseksi:
valituksia käsitellään.
Emeritusprofessori
Rauno Ruuhijärvi antoi maaliskuussa 2001 Konikallion suojelua
puoltavan lausunnon. "Etelä-Suomen metsien lisäsuojelua toteutettaessa
Konikallion metsä Forssan Linikkalan kylässä muodostaa tärkeän
kohteen. Se on luonnonmukaistumassa ja siellä on runsaasti suojelunarvoista,
alueelle aiemmin luonteenomaista eliölajistoa... Konikallion tienoolle
tulisi vähintään perustaa suojeltu ydinalue, jota alue-ekologisella
suunnittelulla täydennettäisiin metsäkäytävien, tukialueiden ja
reunavyöhykkeiden avulla. Myös suojeluarvoa parantavia ennallistoimia
tulisi suunnitella." Lue
koko lausunto.
Ympäristöuutisten
juttu aiheesta 23.7.00: Forssan
liito-oravakiistasta ennakkotapaus luonnonsuojelulain tulkintaan
Konikallion
kuvat, kartat, historiikki
>>>
Katso Konikallion omat sivut (Lounaisen Sisä-Suomen luonnonsuojeluyhdistys)
>>>
Liito-oravayhdistys ry:n sivuilla kerrotaan lajin elinvaatimuksista
ja tulevaisuudesta