1.
Kallio- ja maisema-arvojen inventointi
Suomen
Ympäristökeskus / Luonto- ja maankäyttöyksikkö, tutkijat Kontula ja
Husa:
"
(...) Alueen sisäiset, jyrkkärinteisistä vierekkäisistä kallioharjanteista
ja (...) notkelmista muodostuvat maisemat ovat kohtalaisen avarat
ja monipuoliset sekä iäkkään, varsin luonnontilaisen metsän vuoksi
edustavat. (...) Konikallion tärkeimmät biologiset arvot liittyvät
alueella vallitsevaan ikääntyvään metsään. Mäen rinteillä on suurilta
osin lehtomaista kuusivaltaista metsää, jossa kasvaa sekapuuna kookkaita
haapoja sekä kilpikaarnaisia vanhoja mäntyjä. Paikoin on myös vanhoja
raitoja sekä lahoa lehtipuuta. Alueella on lisäksi runsaasti tuulen
kaatamia kuusia, mutta suurin osa niistä on vasta lahoamisen alkuvaiheessa.
Mikäli
metsä säästyy hakkuilta, alueelle löytävät tiensä lahopuuta hyödyntävät
hyönteis- ja sienilajit, joista monet ovat harvinaistuneet maassamme.
Vanhojen haapojen rungoilta löydettiin harvinaisehkoja epifyyttejä
kuten raidankeuhkojäkälää, joka on yksi vanhan metsän indikaattoreista.
(...) Alueelta on tehty aiemmin linnustoselvity, jonka mukaan Konikalliota
käyttävät elinpiirinään useat EU:n lintudirektiivin liitteen 1. lajit,
jotka on määritelty erityistä suojelua tarvitseviksi lajeiksi. Näistä
lajeista pikkusieppo on valtakunnallisesti ja pohjantikka alueellisesti
silmälläpidettävä. Harvinaista eläinlajistoa edustaa lisäksi liito-orava
(V:st), jonka esiintymisestä on havaittu merkkejä kesällä 1997."
2.
Konikallion alueen kovakuoriaislajisto
Tutkija
Ilpo Mannerkoski, Suomen Ympäristökeskus / Luonto- ja maankäyttöyksikkö
"Vaikka
vaativimpia varsinaisten ikimetsien kuoriaisia ei tavattukaan, löytyi
kuitenkin lajeja jotka selvästi suosivat vanhoja metsiä ja joiden
tapaaminen kertoo metsän tavallisesta talousmetsästä poikkeavasta
luonteesta. Selvimmin tällaisia ovat maasienillä tavattava helyhaaskavaajakas,
jota on tavattu lähes yksinomaan vanhoista metsistä, sekä kantokäävän
lahottamien puiden kuoren alla elävä kelomäihiäinen. Pohjoisempana
melko tavalliset kuusenpikikärsäkäs ja kaljuniluri ovat näin etelässä
selviä vanhan metsän suosijoita. (...) Konikallion kovakuoriaislajistossa
on selvästi havaittavia vanhan metsän lajiston piirteitä, vaikka vaativin
lajisto puuttuikin.
Tämän
perusteella voi päätyä samaan tulokseen kuin puusto rakenteen perusteellakin:
Konikallion metsä on hyvää vauhtia kehittymässä edustavaksi vanhaksi
metsäksi, mutta edellisestä metsänkäsittelystä kulunut aika, vähän
yli 50 vuotta, on vielä ollut liian lyhyt elinolosuhteiden muuttumiselle
vaativimmalle lajistolle sopivaksi. (..) metsällä on poikkeuksellisen
hyvät edellytykset kehittyä rauhaan jätettynä luonnontilaisen kaltaiseksi
vanhaksi metsäksi. Tällainen metsä on lajiston monimuotoisuude ylläpitäjä,
varsinkin kun lähialueella vanhoja metsiä on hyvin niukasti. Lisäksi
pääosa talousmetsistä on ikäluokkajakaumaltaan ja puulajikoostumukseltaan
sellaisia, että samantyyppisiä, monimuotoisuutta hyvin ylläpitävää
vanhaa metsää niistä ei kehity, tai ainakin tämä kehitys on paljon
hitaampaa kuin Konikalliolla. (...) Edellämainituin perustein pidän
Konikalliota, huolimatta pienestä pinta-alasta, arvokkaana luontokohteena
jonka pitäisi antaa kehittyä luonnontilaisena."
