Vanhojen
metsien suojelutyöryhmän esitykset perustettavista vanhojen
metsien suojelualueista parantavat selvästi metsien suojelutilannetta
Pohjois-Suomessa. Valtioneuvoston Pohjois-Suomen vanhojen metsiä
koskevan periaatepäätöksen ja työryhmän
työn tuloksena inventoiduista 166 000 talousmetsähehtaarista
noin 100 000 hehtaarilla luonnonarvot on kuitenkin määrä
säilyttää alue-ekologisen suunnittelun avulla. Siten
alue-ekologisesta suunnittelusta on tullut keskeinen työväline
vanhojen metsien luonnonarvojen turvaamisessa.
Alue-ekologisen
suunnittelun piiriin jääneeseen 100 000 talousmetsähehtaariin
sisältyy merkittävästi luonnonsuojelullisesti arvokkaita
vanhoja metsiä. Näillä metsillä on suuri merkitys
mietinnössä mainittujen monimuotoisuustavoitteiden toteuttamisessa.
Erityisesti tämä koskee tavoitteita riittävien toistojen
säilyttämisestä erityyppisistä vanhoista metsistä,
vanhojen metsien riittävän pinta-alaosuuden ja alueellisen
kattavuuden ylläpitämisestä sekä vanhojen metsien
eliöpopulaatioiden turvaamisesta. Kyse on myös Suomen
velvollisuudesta osaltaan suojata luonnonmetsien vyöhyke Suomen
ja Venäjän raja-alueilla.
Alue-ekologinen
suunnittelu on vasta kehitteillä oleva malli, jonka toimivuudesta
vanhojen metsien suojelussa ei ole käytännön kokemuksia
eikä tarvittavaa tutkimustietoa. Toimivan mallin kehittäminen
edellyttää luonnonsuojelubiologisen asiantuntijaryhmän
nimeämistä alue-ekologisen suunnittelun perusteiden selvittämiseksi
ja edelleen kehittämiseksi. Inventointialueiden vanhat metsät
tulee jättää hakkaamatta tutkimuksen ja kehitystyön
ajaksi, toisin sanoen 10-20 vuodeksi. Asiantuntijaryhmä voi
kuitenkin harkita, onko hakkuista pidättäytyminen kaikissa
tapauksissa tarpeen. Keskeinen osa alue-ekologista suunnittelua
on myös inventointien ulkopuolelle jääneiden vanhojen
metsien kartoittaminen.
Muilta
osin voimme yhtyä työryhmän esityksiin.
