Luonto-Liitto
tiedottaa 11.1.2005
TALOUSMETSIEN
LUONNONHOITOA ARVIOITAVA PUOLUEETTOMASTI
- metsätalous valvoo itse itseään
Suomalaiseen
metsätalousjärjestelmään kuuluu se, että
metsätalouden toimijat vastaavat huomattavalta osin myös
metsätalouden monimuotoisuusvaikutusten arvioinnista. Keskiviikkona
12.1. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio esittelee jokavuotiseen
tapaan tuoreet luonnonhoidon laadun seurantatulokset
ja koosteen 10 vuoden seurantajaksolta.
Luonto-Liitto
kaipaa puolueetonta tietoa siitä, kuinka arvokkaat luontokohteet
todellisuudessa säilyvät metsänhakkuissa ja ojituksissa.
Metsäluonnon
monimuotoisuuden suojelussa ollaan Suomessa keskitytty viime vuosina
hakkuiden yhteydessä säästettäviin yksittäisiin
puihin ja pienialaisten luontokohteiden huomiointiin. Näitä
toimenpiteitä yhdessä vesiensuojelun kanssa kutsutaan talousmetsien
luonnonhoidoksi. Nykymuotoisen luonnonhoidon merkitys metsäluonnon
monimuotoisuuden suojelulle on rajallinen.
- Säästöpuilla
ja usein avohakkuisiin rajautuvilla sirpalesäästiöillä
ei saada aikaan laajoja kokonaisuuksia, joita metsäluonnon monimuotoisuus
nimenomaan tarvitsisi, muistuttaa metsävastaava Juho Kytömäki
Luonto-Liitosta.
- Tapion
huomisen tiedotustilaisuuden viesti on kokemuksesta helppo ennustaa,
sanoo Luonto-Liiton suojeluasiantuntija Keijo Savola.
- Tilaisuudessa kerrotaan, että kaikki menee talousmetsissä
jatkuvasti parempaan suuntaan. Arvokkaat luontokohteet säilyvät
heidän mukaansa hyvin eli ennallaan tai lähes ennallaan
95-prosenttisesti eikä isompia ongelmia ole, hän jatkaa.
- Todellisuus
maastossa on kuitenkin toinen, Savola kertoo.
- Esimerkiksi biologisesti arvokkaita puronvarsia hakataan edelleen
osana normaalia toimintaa vain muutaman metrin suojavyöhykkeellä
tai jopa ilman. Vastaavasti korpia tuhoutuu edelleenkin kohtuuttoman
paljon. Mikään ei myöskään viittaa siihen,
että suomalaisen luonnonsuojelukeskustelun yksi keskeinen kohde
eli lahopuustoiset vanhat metsät säilyisivät ilman
varsinaista metsiensuojeluohjelmaa, toteaa Savola.
Harva
tuntee kriteerejä, joihin Metsätalouden kehittämiskeskus
Tapion tulokset perustuvat. Ennallaan tai lähes ennallaan säilyneeksi
arvioidaan sellainenkin kohde, joka on hakattu luontotyypin reunaan
asti ilman
suojavyöhykettä. Pienilmaston muuttuminenkaan ei pudota
kohdetta pois hyvin säilyneiden joukosta.
- Tapion
ennallaan tai lähes ennallaan säilyneiksi luokittelemat
kohteet ovat nekin siis eriasteisesti vaurioituneita, Juho Kytömäki
huomauttaa.
- Tapio
on kytkeytynyt liian läheisesti metsätalouden harjoittamiseen.
Olisi järkevää, että luonnonhoidon laatua arvioisivat
esimerkiksi riippumattomat yliopistot, ehdottaa Keijo Savola.
LISÄTIEDOT:
Suojeluasiantuntija
Keijo Savola, (09) 684 44 214, savola(@)sll.fi
Metsävastaava Juho Kytömäki, 040 841 7501, juho.kytomaki(@)luontoliitto.fi
www.luontoliitto.fi/metsa