SUOMEN AARNIOMETSÄT
- tilannekatsaus uuden vuosituhannen aattona

1. Aarniometsiemme määrä
2. Suojelutilanne
3. Vanhat metsät ja lainsäädäntö
4. Omistussuhteet
5. Vanhojen metsien lajiston tulevaisuus
6. Hakkuut
7. Vanhoista metsistä käyty keskustelu
8. Tarvittavat toimenpiteet

1. Aarniometsiemme määrä

Suomesta ovat aarniometsät, eli vanhat metsät, eli luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset metsät käyneet vähiin. Uusimpien tutkimusten mukaan vanhoja, luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia metsiä on Suomen metsäpinta-alasta reilusti alle 5 prosenttia. Näistä noin puolet on suojeltu ja muut kohteet ovat jatkuvan hakkuu-uhan alla.

Etelä-Suomessa tilanne on vielä huonompi. Etelä-Suomen metsistä on suojeltu vain noin 1%. Luonnontilaisten tai luonnontilaisen kaltaisten metsien määrä lasketaan promilleissa.

Valtaosa Suomen aarniometsistä sijaitsee itärajan tuntumassa ns. Vihreällä vyöhykkeellä (The Green Belt of Fennoscandia), Itä-Suomen, Oulun ja Lapin läänien valtionmailla.

2. Suojelutilanne

Koko Suomen metsämaasta on suojeltu 4,5 %. Jos metsiensuojelun kannalta useimmiten toisarvoiset vähäpuustoiset kitumaat lasketaan mukaan, on luku 8,2 %.

Etelä-Suomen osalta suojellun metsämaan ala on kaikkien suojeluohjelmien toteuttamisenkin jälkeen vain 1,8 %. Verrattaessa näitä lukuja edellä esitettyihin arvioihin jäljelläolevien luonnonmetsien määrästä, on huomattava, että valtaosa Etelä-Suomen vähäisistä suojelumetsistä on nuoria ja nuorehkoja metsiä, joita ei hyvällä tahdollakaan voi kutsua aarniometsiksi.

Edellämainitut luvut huomioon ottaen kaikista Suomen luonnonmetsistä lienee suojeltu vain noin puolet.

3. Vanhat metsät ja lainsäädäntö

Suomessa on viime vuosina uudistettu niin metsä- kuin luonnonsuojelulakikin. Laeissa on muun muassa määritelty erityisen tärkeät elinympäristöt, joita ei saa hävittää. Vanhat luonnonmetsät eivät sisälly näihin luonnonympäristöihin. Myöskään nykyinen, aikaisemmasta hieman pehmentynyt metsienkäsittely jättöpuineen ja pienentyneine hakkuuaukkoineen ei turvaa näiden arvometsien säilymistä.

EU:n luontodirektiivissä boreaalinen luonnonmetsä on priorisoitu luontotyyppi, jonka suojelutaso tulee säilyttää suotuisana tai palauttaa ennallistamalla. Suotuisan suojelun taso on määritelty seuraavilla kolmella kriteerillä:

1. Luontotyypin luontaisen levinneisyyden sekä alueiden, jossa ko. luontotyyppiä esiintyy, on oltava vakaita tai laajenemassa.

2. Sellaisten erityisten rakenteiden ja toimintojen, jotka ovat tarpeen ko. luontotyypin säilyttämiseksi pitkällä aikavälillä, on oltava olemassa, ja niiden on säilyttävä ennakoitavissa olevassa tulevaisuudessa.

3. Alueelle luonteenomaisten lajien suojelun tason on oltava suotuisa.

Mikään mainituista kriteereistä ei täyty Suomen luonnonmetsien tapauksessa. Tämä on todettu myös huhtikuussa 1999 Ruotsissa pidetyssä EU.n asiantuntijakokouksessa, jossa boreaalisten luonnonmetsien suojelutilanne todettiin Suomen Naturassa riittämättömäksi. EU odottaakin Suomen täydentävän omaa esitystään.

Kaikki jäljellä olevat luonnonmetsät tuleekin säilyttää joko lakisääteisinä luonnonsuojelualueina tai esim. Metsähallituksen suojelumetsinä.

4. Omistussuhteet

Metsien suojelusta puhuttaessa nousee keskusteluun väistämättä se, kuka metsän omistaa. Kuten tunnettua, valtaosa (54,2 %) Suomen metsistä on yksityisessä omistuksessa . Vanhojen metsien valta-alueen (Lappi, Oulun läänin itäosa sekä Pohjois-Karjalan itäosa) vanhat metsät ovat kuitenkin lähes kokonaan valtion omistamia.

Etelä-Suomessakin merkittävä osa arvokkaista metsistä on suurmetsänomistajien (yhtiöt, seurakunnat, kaupungit, kunnat, yhteismetsät) mailla. Osa Etelä-Suomen arvokkaimmista suojelemattomista vanhoista metsistä on kuitenkin tavallisten yksityismetsänomistajien mailla, mikä vaikeuttaa niiden suojelua.

5. Vanhojen metsien lajiston tulevaisuus

Vanhojen metsien sirpaloitumisen ja kokonaispinta-alan pienenemisen seurauksena suuri joukko niiden tunnusomaisesta eläin- ja kasvilajistosta on uhanalaistunut tai jo hävinnyt. Tällä hetkellä 727 metsälajia on luokiteltu uhanalaiseksi . Muutamasta erityisen hyvin tunnetusta lajiryhmästä, kuten vanhoihin metsiin erikoistuneista kovakuoriaisista ja kääväkkäistä, on jo todettu hävinneeksi tai aivan häviämisen partaalla olevaksi 15-20 %.

Kaikkein suurin uhkatekijä on kuitenkin ns. sukupuuttovelka: Vanhojen metsien sirpaloituminen lähes olemattomiin on tapahtunut vasta viimeisinä vuosikymmeninä. Niinpä näissä sirpaleissa sinnittelee vielä sellaisia lajeja, joille jäljellä olevat elinympäristöt eivät riitä lajin pitkäaikaiselle säilymiselle. On esitetty arvio, jonka mukaan noin 1000 metsälajia tulee häviämään Suomesta sukupuuttoon tulevien vuosikymmenien - vuosisatojen saatossa, vaikka kaikki loput jäljellä olevat vanhan metsän alueet säästettäisiin hakkuilta . Jos vanhojen metsien hakkuut jatkuvat, tulee sukupuuttoaalto olemaan vieläkin laajempi. Vastaavalla tavalla ovat uhanalaistuneet myös lehtojen, jalopuumetsien, korpimetsien yms. metsäisten luontotyyppien lajit.

6. Hakkuut

Kaikki suojelun ulkopuoliset vanhat metsät ovat akuutin hakkuu-uhan alla. Osa on jo sijoitettu leimikkokartoille, osaa hakataan parhaillaan. Puu näiltä hakkuilta kulkeutuu lähinnä StoraEnson, UPM-Kymmenen ja Vapon kautta koti- ja ulkomaiden markkinoille.

7. Vanhoista metsistä käyty keskustelu

Ympäristöjärjestöt (Suomen luonnonsuojeluliitto, Kainuun, Pohjois-Karjalan, Pohjois-Savon, Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin luonnonsuojelupiirit, WWF, Luonto-Liitto, BirdLife Suomi, Maan ystävät) ovat vaatineet jäljellä oleville vanhoille metsille ns. moratoriota, eli tienrakennuksen, hakkuiden ja hakkuusuunnittelun lopettamista siihen asti, kunnes alueiden luontoarvot on perusteellisesti tutkittu ja loput arvokkaat alueet suojeltu. Järjestöt toimittivat tammikuussa 1998 Metsähallitukselle ja Metsäteollisuus ry:lle kartat, joihin valtaosa valtion omistamista arvokkaista vanhan metsän alueista Itä-Suomessa ja Pohjois-Suomen eteläosissa on merkitty. Vastaavat kartat muualta Suomesta ovat työn alla vuonna 1999. Metsäteollisuus on kuitenkin järjestelmällisesti kieltäytynyt Suomen vanhojen metsien hakkuumoratoriosta, vaikka se on mm. sitoutunut vastaavanlaiseen, paljon laajempia alueita koskevaan moratorioon Venäjän puolella.

Metsähallitus laatii valtionmaille ns. alue-ekologisia suunnitelmia, joilla laitoksen mukaan turvataan muiden luonnonarvojen ohella myös suojeluohjelmista pois jätettyjen vanhojen metsien luonnonarvojen säilyminen. Suunnittelu ei kuitenkaan ole lopettanut vanhojen metsien hakkuita. Valmistuneita suunnitelmia tarkastellessa nähdään, että vain osa vanhoista metsistä jätetään taloustoiminnan ulkopuolelle - pääsääntöisesti hajanaisina ja pienialaisina "säästöalueina". Suurin osa jää talouskäyttöön edelleen hakattaviksi. "Vanhoja metsiä ei voi suojella hakkaamalla. Pehmeää tai ei, hakkuut johtavat vain yhä suurempaan metsien pirstoutumiseen.", totesi prof. Ilkka Hanski Helsingin Sanomissa jo 15.2.1997.

Pian olemattomiin käyvien aarniometsiemme hakkuut ovat herättäneet huomiota myös metsäteollisuutemme asiakkaissa. Mm. kuusi suurta hollantilaisyhtiötä, jotka ostavat Suomesta vuosittain noin 600 miljoonalla markalla sanoma-, aikakauslehti- ja toimistopaperia (5 % Suomen koko metsäviennistä), ovat kirjelmöineet jo kahdesti Suomen metsäteollisuudelle vaatien vanhojen metsien hakkuiden lopettamista . Uhka siitä, että vanhojen metsien edelleen jatkuviin hakkuisiin kyllästyvät ympäristötietoiset keskieurooppalaiset paperinostajat suuntaavat katseensa Suomen sijasta esim. Ruotsiin, on jo todellinen: "Ehkä ostamme jatkossa vähemmän paperia Suomesta", totesi kustannus- ja painotalo Wegener Arcaden ostopäällikkö L. J. de Graauw Helsingin Sanomissa 17.1.1999.

8. Tarvittavat toimenpiteet

Edellä esitettyjen uhkakuvien toteutumisen estämiseksi seuraavat toimenpiteet ovat välttämättömät:

1. Luonnonsuojelujärjestöjen tammikuussa 1998 julkaisemalla moratoriokartalla esitetyt vanhat metsät on suojeltava suojelumetsinä tai luonnonsuojelualueina. Lisäksi järjestöjen Etelä- ja Keski-Lapista esittämät, kartoille merkitsemättömät, mutta erikseen nimetyt kohteet tulee suojella vastaavalla menettelyllä.

2. Metsä-Lapin suojelutilanne on selvitettävä ja vanhojen metsien hakkuista luovuttava siksi aikaa.

3. Etelä-Suomen yksityismaat ja valtionmaat on läpikäytävä systemaattisesti ja kaikki vanhan metsän piirteitä sisältävät (mm. merkittävästi lahopuustoa tai lajistoltaan arvokkaat) metsät suojeltava osana Etelä-Suomen metsiensuojelun tehostamista.

4. Etelä-Suomen olemassaolevien vanhojen metsien ympärille on perustettava laajempia ennallistamisalueita, joiden puuston annetaan kehittyä itsestään tai joita tarvittaessa aktiivisesti ennallistetaan. Erityisen tärkeää on, että näin menetellään valtion mailla.

5. Oulujärven vesistön eteläpuolen, Oulun läänin länsiosan sekä Lounais-Lapin osalta tulee laatia metsäisten luontotyyppien suojeluohjelma, jolla korjataan seuraavien metsäisten luontotyyppien suojelun puutteet: lehdot, jalopuumetsät, kasvistollisesti arvokkaat harjumetsät, kalliometsät, maankohoamisrannikon primäärisukkessiovaiheiden metsät, saaristometsät, korpimetsät, metsäluhdat ja tulvametsät. Oulun ja Lapin läänin osalta tulee lisäksi selvittää muun muassa lehtojen, korpimetsien, metsäluhtien ja kalliometsien suojelutarpeet.

6. Metsähallituksen alue-ekologinen suunnittelu tulee keskeyttää, kunnes suunnittelukäytäntöä vaivaavat vakavat ongelmat saadaan korjattua.

Mainittujen tavoitteiden toteuttamisen mahdollistamiseksi ovat seuraavat poliittiset päätökset välttämättömiä:

1. Metsähallituksen tulostavoitetta tulee laskea huomattavasti. Etelä-Suomen valtion maat tulee jakaa ennallistamisen kautta suojeltaviin alueisiin tai käyttää uusien suojeluohjelmien vaihtomaina. Talouskäytön jatkumiselle näissä metsissä ei ole enää perusteita.

2. Vanhojen metsien lisäsuojelusta aiheutuvat lyhytaikaiset sosioekonomiset vaikutukset on kompensoitava Itä- ja Pohjois-Suomessa.

3. Yksityismailla sijaitsevien arvokkaiden metsien suojelua varten tulee laatia Ruotsin mallin mukainen selkeä metsiensuojelun rahoitusohjelma, joka mahdollistaa sen, että puustoltaan täysi-ikäisiä metsiä voidaan lähivuosina suojella merkittävästi lisää (noin 100 000 hehtaaria).

4. Metsälain soveltamisen käytäntöä ja kriteerejä tulee muuttaa niin, että se takaa nykyistä käytäntöä paremmin metsäisten arvokkaiden elinympäristöjen luonnonarvojen säilymisen. Arvokkaiden elinympäristöjen listaan tulee lisätä mm. lahopuustoiset vanhat metsät sekä runsaspuustoiset korvet.