Kauttaaltaan
melko tiheästi ojitettu, enimmäkseen melko karu suo. Pinta-alaa
on noin 20ha. Ojituksen teho on ollut vaihteleva. Eteläreunassa
vaikutus on ollut varsin pieni ja suotyypit ovat paikoin edelleen
määritettävissä alkuperäisiksi tupasvillarämeiksi
ja isovarpurämeiksi, mutta pohjoisemmassa, missä suo on
rehevimmillään, on melko pitkälle muuttuneiden ja rehevien
suotyyppien vyöhyke. Suohon valuvien vesien laatuun vaikuttanee
alle kilometrin päässä siitä etelässä
sijaitseva Turunväylä. Muutoin valuma-alue on lähes
rakentamaton. Metsänhoito suolla on ollut varsin lievää,
sillä on tehty vain joitakin harvennuksia. Sen sijaan rehevämmille
alueille on kehittynyt jonkin verran pystyynkuolleita ja maapuita.
Puusto on etelässä enimmäkseen mäntyvaltaista
ja pohjoisessa mänty-kuusi-koivu-sekametsää.
Kiimassuon
ennallistaminen olisi varsin perusteltua suon suuren koon ja sen sijainnin
vuoksi. Sen lähellä on kaksi muutakin melko kookasta suota,
Nuuksion kansallispuistossa oleva Soidinsuo ja Kirkkonummella sijaitseva
Kurkisuo. Koska Kiimassuolla on lähes muuttumattomina säilyneitä
osia, sen ennallistaminen ei myöskään luultavasti olisi
erityisen vaikeaa. Puusto vaatisi varmasti harventamista, mutta kaikkia
puita ei ole tarvis poistaa. Poistettavan puuston taloudellinen arvo
on melko vähäinen sen pienen keskimääräisen
koon vuoksi, joten sen voisi jättää läheisiin
metsiin tai jopa itse suolle lahoamaan.
[Takaisin
Uudenmaan suot -pääsivulle]
