Tapaus Ruostekorpi, syksy 1996

Avainbiotooppien hakkuita, aarniometsien tarkoituksellista tuhoamista alue-ekologisen suunnittelun nimissä ja ympäristöviranomaisten tahallista harhaanjohtamista. "Metsähallitus osaa"!

Kuvia metsähallituksen "arkipäivän luonnonhoidosta" Valtimon Ruostekorven aarniometsissä. Alueen luonnonarvot oli osoitettu Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen, BirdLife Suomen (ent. Lintutieteellisten yhdistysten liitto) ja useiden yksityisten luonnonharrastajien tekemissä tutkimuksissa. Ympäristöviranomaisten harhaanjohtamista Ruostekorven hakkuista kiisteltiin jo vuonna 1995 metsähallituksen tehtyä hakkuita alueen pohjoisosassa vastoin Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen kanssa tekemiään sopimuksia. Ennen vuoden 1996 hakkuita metsähallitus esiteli hakkuusuunnitelmiaan maastossa mm. ympäristöministeriön henkilökunnalle. Heille ei kerrottu kaikista suunnitelluista hakkuista. Paikalla käyneen ympäristöministeriön neuvottelevan virkamiehen mukaan mm. runkotien länsipuolisista hakkuista ei maastokäynnillä ollut mitään puhetta. Eikä ihme, sillä mainitun tien länsipuolella (KUVA 3., seuraavalla sivulla) hakattiin mm. soistunutta lehtomaisen kankaan aarniometsää. Kysymyksessä on ns. avainbiotooppi, jollaisen tulisi jäädä kaiken metsänkäsittelyn ulkopuolelle jo metsähallituksen omienkin ohjeiden mukaan. Uhanalaisia lajeja Helsingin yliopiston dosentti Tuomo Niemelä totesi lausunnossaan alueen arvosta seuraavaa: "Jo lyhyt inventointi on osoittanut alueen tieteellisesti ja suojelullisesti hyvin mielenkiintoiseksi ja säilyttämisen arvoiseksi. Kytkennät laajempiin erämaa-alueisiin korostavat tämän metsän tärkeyttä harvinaisten lajien leviämisreittinä.". Metsähallitus pirstoi metsän avohakkuilla parhaaksi katsomallaan tavalla ja väitti säästäneensä "arvokkaimmat kuviot". Uhanalaisille lajeille jäi muutama parinkymmenen metrin levyinen metsäkaistale.

KUVA 1. Ruostekorven aarniometsää ennen hakkuita syyskuussa 1996 kuvattuna. Alueelta oli löydetty useita uhanalaisia kääpälajeja. Vanhojen metsien tunnuslajisto oli runsas. Ruostekorpi oli tärkeä alue myös uhanalaiselle ja taantuneelle metsälinnustolle.

KUVA 2. Ruostekorpi hakkuiden jälkeen. "Suurten avohakkuualojen aika on ohi. Nykyään metsähallituksen aukon keskikoko on 6,5 hehtaaria." Temppu ja miten se tehdään: kuvassa on kaksi eri aukkoa, joista etualalla sijaitseva on hakattu syksyllä 1996, taustalla näkyvä aukko 90-luvun alussa. Aukkojen yhteispinta-ala on kymmeniä hehtaareja, mutta 10 metrin levyinen kaistale, ns. "ekologinen käytävä" erottaa hakkuualueet. Yhdenkään tutkijan, ekologin tai biologin mukaan näin kapeat käytävät hakkuualojen keskellä eivät riitä auttamaan uhanalaisia lajeja. Ne eivät estä edes uusien lajien uhanalaistumiskehitystä.

Luonto-Liiton metsäsivujen ylläpito: metsaweb(@)luontoliitto.fi
Sivut optimoitu 4.0 ja uudemmille selaimille
Luonto-Liiton pääsivulle