Metsämaasta on Suomessa hakkuilta tiukasti
suojeltu 4,5 % (VMI8).
Kitumaan
ja metsämaan yhteisala tiukasti suojeltujen luokassa on 8,2
%.
Mikä
on suojeltua metsää
Metsät on luokiteltu niiden suojelun tason mukaan eri luokkiin.
Luokka 1 ovat "tiukasti suojellut metsät". Luokan
2 suojellut metsät on jaettu kahteen ryhmään, suojelualueisiin
joilla hakkuut ovat mahdollisia (2a), sekä rajoitetussa metsätalouskäytössä
oleviin metsiin (2b).
Luokkien
1 ja 2a yhteisnimitys on suojellut metsät. Luokkaan 2a kuitenkin
kuuluvat rantojensuojeluohjelmakohteet ja erämaa-alueiden ns.
luonnonmukaisina säilytettävät osat.
Luonto-Liiton
mielestä rantojensuojeluohjelmaan kuuluvia metsiä ei mitenkään
voi väittää suojelluiksi. Rantametsien käsittelyssä
on noudatettava metsäkeskus Tapion rantametsien käsittelystä
vuonna 1994 antamia suosituksia. Käsittelyä ei siten ole
käytännöllisesti katsoen mitenkään rajoitettu.
Tapion suositukset eivät määrittele edes metrimääräistä
suojavyöhykettä rannoille.
Ongelmallisia
ovat myös erämaa-alueiden hakattavat osat. Vaikka metsänkäsittely
on "luonnonmukaisilla" osilla varsin rajoitettua, taloudellisesti
kannattavaa metsätaloutta alueilla kuitenkin harjoitetaan.
Tiettävästi osa erämaa-alueiden luonnonmukaisina
hakattavista osista on jäämässä Metsähallituksen
alue-ekologisen suunnittelun myötä täysin hakkaamatta.
Alueiden status on kutienkin toistaiseksi epäselvä. Osalle
erämaa-alueista on jo olemassa Ympäristöministeriön
vahvistamat hoito- ja käyttösuunnitelmat, ja esim. Hammastunturin
erämaassa on jo tehty paljon alueen yhtenäisyyttä
pirstovia "luonnonmukaisia" hakkuita.
Kitumaiden
suojelu ei kompensoi metsämaan suojelua
Metsätalousorganisaatiot
ja metsätaloutta lähellä olevat tahot käyttävät
propagandassaan usein muita lukuja, esim. metsä- ja kitumaan yhteenlaskettua
suojeluprosenttia. Sen lisäksi, että "Suojellut metsät"-luokassa
on em. ongelmallisia epämäärisesti suojeltuja alueita,
on huomattava, ettei suojeltu kitumaa suurinta osaa maamme uhanalaisista
metsälajeista lämmitä. Kitumaiden suojelu ei myöskään
ole pois metsätaloudelta.
Ekologisesti
kestävä suojelun taso on vähintään 10 %
metsämaasta
Raimo
Virkkalan ja Heikki Toivosen Suomen metsien biodiversiteetin
säilyttäminen - julkaisun (Suomen ympäristö
278, Edita 1999) mukaan Suomen nykyistä metsiensuojeluverkkoa
olisi laajennettava ja tavoitteena tulisi olla, että vähintään
10 % metsämaasta suojellaan kussakin metsäkasvillisuusvyöhykkeessä
ja -lohkossa.
Julkaisun
mukaan vanhojen metsien suojelun painopisteen tulee olla siellä
missä vanhoja metsiä vielä on suhteellisen paljon
jäljellä. Tekijöiden mukaan tämä koskee
etenkin Itä- ja Pohjois-Suomea, jossa keskeinen argumentti
suojelulle on taigalajien riittävän suurten lähdepopulaatioiden
säilyttäminen.
