Lintudirektiivin implementointi

Lintudirektiivi tuli voimaan Suomessa maamme tullessa EU:n jäseneksi 1.1.1995. Suomi on siten esim. lintudirektiivin erityisiä suojelualueita (SPA) nimettäessä jo kaksi ja puoli vuotta myöhässä. Toisaalta ornitologiset kriteerit täyttävät paikat ovat lintudirektiivin suojelussa vaikka jäsenmaa ei niitä SPA:ksi listaisikaan (Santonan tapaus), vieläpä niinkin että lintudirektiivin katsotaan olevan suoraan sovellettavaa oikeutta.

Linnut ja suotuisa suojelun taso

Kysymystä "saavutetaanko YM:n Natura-ehdotuksella lintujen suotuisa suojelun taso" pohdittaneen SYKE:ssä maamme lähivuosina suojelualuejärjestelmän kattavuutta selvitettäessä. Tässä lausunnossa voidaan esittää vain alustavia yleisarvioita.

Maassamme pesii 61 lintudirektiivin liitteen I eli elinympäristösuojelua erityisesti vaativaa lintulajia. Niistä rantakurvi pesii EU:ssa vain Suomessa. Lisäksi melkein kaikki EU:n kiljuhanhet (94%) ja uivelot (93%) ovat Suomen vastuulla. Myös useimmat yhteisön lirot (80%) ja pohjantikat (73%) pesivät Suomessa - muutamia lajeja mainitaksemme (luvut kirjasta Tucker & Heath 1994, ks. seuraava kappale).

Lintujen suotuisan suojelun tason ongelmaa Euroopassa ensimmäistä kertaa pohditussa kirjassa (G. M. Tucker & M. F. Heath 1994: Birds in Europe: their conservation status. BirdLife Conservation Series no. 3. BirdLife International, Cambridge, U.K.) oli Suomen kohdalla 63 lajia, joilla oli epäsuotuisa suojelutaso. Niistä kaikki eivät vielä ole liitteen I lajeja, kuten pikkulokki (Suomessa 99% EU:n kannasta), jouhisorsa (95%) ja pikkukuovi (71%).

Maamme erityisvastuu liitteen I lajeista on paljon keskivertomaata raskaampi. Siksi YM:n monta Keski-Euroopan maata laajempi esitys on hyvin perusteltu. Siitä ei ole varaa tinkiä ilman että suotuisan suojeltason tavoitteleminen vaarantuu.

Edistääkö Natura uhanalaisten lintujen suojelua

Suotuisan suojelun tason arviointiin vaikuttavat pakostakin uusimmat tiedot esim. elinkelpoisen populaation minimikoosta. Ennen luultiin, että 250 paria riittää. Uusimmat tutkimukset ovat nostaneet minimin jo 2500 pariin (esim. R. Lande 1995: Mutation and conservation. - Conservation Biology 9: 782 - 791).

Luonto-Liitto korostaa tämän vaativan, että uhanalaisten ja vähälukuisten lajien suojeluun tulee panostaa Suomessa aivan uudella tavalla. Periaatteessa yhtään kotimaisten suojeluluokkien "erittäin uhanalainen " (E) ja "vaarantunut" (V) lajien pesimäpaikkaa ei ole varaa enää menettää.

Seuraavassa on pohdittu miten Naturaehdotus vaikuttaa E- ja V-lajien suojelutasoon maassamme (suluissa olevat lajit eivät ole liitteen I lajeja):

kiljuhanhi E suojelu edistyy ja toteutuu Naturassa

(lapasotka V edistyy Naturassa)

kiljukotka E hävinnyt säännöllisenä pesijänä maastamme

merikotka V edistyy Naturassa, lisäystarvetta on

kotka V edistyy: Pohjois-Suomen valtionmaiden joitakin pesiä rajattu

virheellisesti Naturasta ulos

tunturihaukka V edistyy Naturassa: kaikki suojeltava

muuttohaukka V Pohjois-Pohjanmaan turvetuotannon uhkaamat suot saatava Naturaan mukaan

ruisrääkkä V tutkimus käynnissä: kantamme merkitys EU:ssa ennen luultua tärkeämpi - keskittymät tulisi saada Naturaan

heinäkurppa E tunnetut pesäpaikat suojeltava

rantakurvi E kaikki paikat suojeltava yksitellen, vaatii omaa paikottaista käyttö- ja hoitosuunnitelmaa

räyskä V suojelu edistyy Naturassa

tunturipöllö V suojelu edistuu Naturassa

valkoselkätikka V ympäristöjärjestöjen aloite täytettävä: kaikki potentiaaliset pesimäpaikat ja ruokailumetsät suojeluun (esim. Pohjois-Karjalan II-kohteet)

kangaskiuru V suojelu edistyy Naturassa

(tunturikiuru E äärimmäisen uhanalainen: biotooppisuojelu edistyy Naturassa, tutkimusta tehostettava)

Luonto-Liitto muistuttaa, että esim. valkoselkätikan suojelun kiireellinen tehostaminen täytyy valtiovallan hoitaa muutenkin (erityissuojelulaji), mutta Naturan kautta saataisiin EU osallistumaan kohteiden toteuttamiskustannuksiin.

Näiden lisäksi Suomessa pesii kaksi harvalukuista lintulajia, joita ei tavata muualla EU:ssa kuin suurharvinaisuuksina: Luonto-Liiton mielestä on järkevää suojella kaikki sekä sinipyrstön (parhaita edustavien vanhojen metsien indikaattorilaji) että kultasirkun monivuotiset pesimäpaikat (kultasirkkupaikat ovat yleensä muutenkin linnustollisesti arvokkaita). Suomi ja Ruotsi ovat esittäneet näitä lajeja lintudirektiivin liitteeseen I.

Yhteenvetona kaikkein uhanalaisimpien lintulajien osalta Luonto-Liitto toteaa Naturan edistävän niiden suojelua ja olevan perusteltu ja tarpeellinen hanke.

Kokonaisarvio biotoopeittain

Vakavin nykyisistä linnustonsuojeluongelmista on elinympäristöjen tuhoutuminen ja heikkeneminen. Natura on välttämätön vastalääke sitä vastaan.

Natura-esitys edistää lintudirektiivissä erityisesti mainittujen kosteikkojen suojelua. Tämä on tärkeätä myös siksi, että lintuvesiohjelmasta on tätä ennen toteutettu vasta viitisen prosenttia.

Vakavin esityksen rakenteellinen puute on Etelä-Suomen (hemi- ja eteläboreaalisissa ja keskiboreaalisen alueen eteläosan) vanhoissa metsissä. Etenkin kuukkelin ja pohjantikan tilanne on Etelä-Suomessa äärimmäisen kriittinen. Niiden kaikki Etelä- ja Keski-Suomen esiintymät täytyy erityisesti ottaa huomioon Naturan laadinnassa. Useita tärkeitä kohteita on jätetty valmistelun aikana pois kuten Metsähallituksen omistamat Musturin luonnonsuojelualueen ympäristö Ruovedellä ja useimmat Pohjois-Karjalan suojelemattomat vanhat metsät.

Soiden osalta Luonto-Liitto korostaa erityisvastuuta boreaalisten keidas- ja aapasoiden suolintujen suojelusta niin EU:ssa kuin koko Euroopassakin. Soidensuojeluun tulee kiinnittää erityistä huomiota Etelä-Suomessa. Myös soiden reunakorvet tulee säästää, soiden reunoilla on paljon lintuja (pohjantikat yms.).

Luonto-Liitto on huolestunut myös selkävesien ja viljelysmaiden lintujen tilasta. Natura-esitys on selvää edistystä merensaaristojen suojeluun, mutta sisävesien selkävesiä puuttuu Naturasta huomattavasti. Viljelysmaiden monimuotoisuuden suojelua tulisi edistää etenkin maailmanlaajuisesti uhanalaisen ruisrääkän kautta, mikä edistäisi myös esim. liitteen I lajien pikkulepinkäinen ja peltosirkku (Suomessa 36% EU:n kannasta) oloja. Mikäli asiaa ei pystytä enää Natura-prosessin kautta edistämään, tulee asiaa kiirehtiä esim.vastaavalla maatalouden ympäristötuen kehittämisellä, kuten esim. Irlannissa on tehty.

IBAt SPA:ksi

BirdLifen ja SYKEn FINIBA-projektin määrittelemät kansainvälisesti tärkeät lintualueet (IBA) tulee kaikki nimetä lintudirektiivin SPA-alueiksi. Tämä on myös BirdLife Internationalin ehdoton kansainvälinen suositus.

BirdLifen suojelutoimikunnan mukaan kaikki kansainvälisen luokan IBA-kohteemme eivät ole olleet YM:n Natura-ehdotuksessa mukana. Koska puuttuneiden alueiden määrä ja koot ovat pieniä, Luonto-Liitto edellyttää, että ne otetaan heti mukaan lisäysesitysten kuulemiskierrokselle.Valtioneuvoston Natura-käsittelyn siirryttyä nyt peräti lokakuulle asti, se on sekä teknisesti että aikataulullisesti täysin mahdollista.

Jokainen IBA tulee luokitella nimenomaan lintudirektiivin SPA:ksi. Pelkkä luontodirektiivin SCI ei missään nimessä IBA-kohteelle riitä. BirdLifen arvion mukaan noin kolmanneksella YM:n Natura-esityksen IBA-kohteista on pelkkä SCI-merkintä. Asia täytyy ehdottomasti korjata. Kyseessä ei ole pelkän tieteellisen asiavirheen korjaaminen, vaan luokituksella on tärkeä juridinen merkitys: SPA:t ja SCI:t liittyvät kokonaan eri direktiiveihin.

Luonto-Liitto korostaa, ettei jonkun YM:n Natura-ehdotuksessa nyt SPA:na olevan kohteen puuttuminen FINIBA:n IBA-listalta suinkaan merkitse sitä, että se pitäisi poistaa SPA-luokasta tai koko Naturasta. Myös kansallisen tason tärkeitä lintupaikkoja (National IBA = NIBA) tulee listata SPA:ksi, koska niilläkin suojellaan lintudirektiviin kannalta tärkeitä kohteita ja lajeja. BirdLife Internationalin kansainväliset IBA-kriteerit ovat olleet niin tiukat, että maastamme on vain noin 160 kohdetta päässyt kansainväliseen kategoriaan.

Ikävä kyllä, FINIBA valmistunee NIBA-kohteiden osalta vasta syksyllä. Koska YM:n ehdotuksesta puuttui IBA-kohteitakin, NIBA-puutteita on varmasti paljon. Esim. Pohjois-Karjalan esityksestä NIBA-kohteet puuttuivat lähes kokonaan. Tästäkin syystä on erityisen tärkeää, että jokainen YM:nkin jo tietämä IBA olisi Naturassa mukana.

Linnustonsuojelu SCI-alueilla

Linnut ovat parhaiten tunnettu eliöryhmämme. Myös niiden elinympäristövaatimuksista tiedetään paljon. Siksi niitä on käytetty lisätietoina SCI-kohteidenkin Natura-lomakkeilla, mikä on luonnonsuojeluliiton mielestä oikein ja asiantuntevasti tehty. Kuukkeli ja pohjantikka kertovat jo paljon asuinmetsästään, mustaviklo ja jänkäsirriäinen suostaan.

Luonto-Liitto varoittaa potentiaalisista linnustonsuojelullisista ongelmatilanteista pelkällä SCI-merkinnällä olevilla alueilla. Onko varmaa, että esim. Helsingin Kallahden lintuluotojen pesimälinnut ja alueen muuttolinnut tulevat riittävästi suojelluiksi, kun alueen suojeluperuste on harju ja SCI? Iso ongelmaryhmä ovat myös metsänhakkuut soiden metsäsaarekkeilla ja reunoilla.

Tällaisia ongelmia voidaan ennaltaehkäistä alueiden hoito- ja käyttösuunnitelmilla. Mutta varminta olisi määritellä kaikki linnustollisesti vähänkään merkittävät SCI:t varmuudeksi myös SPA:ksi. SPA-luokasta ei voi olla millekään kohteelle ja sen suojelulle ainakaan mitään vahinkoa. Päin vastoin SPA-luonteesta ja lintudirektiivistä voisi olla suurta hyötyä mm. LIFE-rahoja haettaessa. Lisäksi SPA:na alueen suojelu saataisiin nopeammin ja varmemmin käyntiin, kun ei tarvitsisi odottaa EU:n mielipidettä asiasta. Ja mikä tärkeintä, näin edistettäisiin lintudirektiivin suotuisaa suojelutasoa lajeille, jotka eivät välttämättä muutamalle harvalle SPA:lle keskity, kuten kuikalle (liite I, epäsuotuisa suojelun taso Euroopassa, 58% EU:n kannasta Suomessa), suopöllölle (liite I, epäsuotuisa, 49%), huuhkajalle (liite I, epäsuotuisa, 45%) ja peltosirkulle (I, epäsuotuisa, 36%).

Lintudirektiivin boreaaliset lisälajit

Luonto-Liitto kehottaa Suomea kiirehtimään EU:ssa Suomen ja Ruotsin boreaalisten lintulajien lisäysesitystä lintudirektiivin liitteesseen I. Komissio ja Ornis-komitea eivät ole vielä halunneet avata lintudirektiiviä. Ellei asia edisty ennen Suomen puheenjohtajuutta, on Suomen otettava se silloin yhdeksi prioriteetikseen.

Luonto-Liitto korostaa, että lisäysesityksen lajit ovat paikkalintuja (esim. kuukkeli) tai kaakkoismuuttajia (esim. Pohjoismaiden tunturikiurut, lapinuunilintu), jotka ovat muissa jäsenmaissa huippuharvinaisuuksia. Esimerkiksi sinipyrstö ja kultasirkku ovat pesivät EU:ssa vain Suomessa. EU:n jänkäisirriäisistäkin meillä pesii 77% ja kuukkeleista 44% - ja loput Ruotsissa. Ainoa laji, jolle lajin liittäminen liitteeseen I merkitsisi suojelualueiden perustamista Suomen ja Ruotsin ulkopuolella on riskilän Itämeren kanta. (Afrikkaan muuttava selkälokin nimirotukaan ei vaadi suojelualueita muista maista.) Näiden boreaalisten lajien lisääminen ei siis loukkaa muiden jäsenmaiden etuja. Lisäykset ainoastaa täydentävät liitteen I boreaalista luontoa vastaavaksi.

Lintudirektiivi suojelee näitä lintuja jo nyt, mutta lisälajien saaminen liitteeseen I on Suomen kansallisen edun mukaista. Tällä tavalla saataisiin muut jäsenmaat rahoittamaan kansallisen luontomme erityispiirteitä esim. LIFE-rahaston kautta.

SPA-lisäykset Naturan jälkeen

Luonto-Liitto korostaa, että YM:n tulee tiedostaa mahdollisuus designoida SPA-kohteita myös Naturan jälkeen. Luonnonsuojelu ei lopu maassamme Naturaan: lintujen osalta keskeiset NIBA-listat, uudet boreaaliset lisälajit liitteeseen I, uudet uhanalaislistat ja arviointi lintujemme suotuisasta suojelutasosta muuttavat varmasti käsitystä suojelualueiden tarpeesta maassamme.Luonto-Liiton arvion mukaan tarvitsemme huomattavasti lisää suojelualueita varsin pian Naturan jälkeen.

Lintudirektiivin SPA-systeemi on käyttökelpoinen instrumentti pääosin luontodirektiiviin perustuvan Naturan toteuttamisen jälkeenkin. Luonto-Liitto korostaa kuitenkin, että teoreettisella mahdollisuudella nimetä SPA-kohteita Naturan jälkeen ei tule viivyttää jo nyt listattujen kansainvälisen tason IBA-kohteiden nimeämistä SPA:ksi - saatikka jättämistä kokonaan pois Naturasta: Suomi on SPA-asiassa jo kaksi ja puoli vuotta myöhässä. Lintudirektiivi tuli voimaan jo 1.1.1995.

Ramsar ja BSPA

Luonto-Liitto toteaa tyydytyksellä maamme kansainvälisen kosteikkojensuojelutilanteen paranevan vihdoin uusien Ramsar-kohteiden myötä. Huomiota kiinnittää kuitenkin Östersundomin lintuvesien puuttuminen listalta, vaikka siinä on mm. lintuvesipisteytyksen mukaan samanarvoinen Viikki-Vanhankaupunginlahti- kokonaisuus (Lintuvesiohjelmassa Östersundomin pisteet olivat 106 ja Viikin 107). Luonto-Liitto esittää Östersundomin lintuvesien liittämistä Ramsar-listalle.

Luonto-Liitto kannattaa myös toisen kansainvälisen velvoitteemme, Helsinki-komission BSPA-alueiden hyväksymistä. Olisi loogista liittää kaikki BSPA-alueet Naturaan sellaisinaan, myös Hangon läntisen selän vesien ja Porkkalan Kallbåda.