Luontodirektiivin lajien suojelusta

Metsäpeura, Rangifer tarandus

Direktiiviin lisättäväksi ehdotetun metsäpeuran suojelutilanteen parantamista tulee jatkaa myös Naturan yhteydessä. Tämän vuoksi on tärkeää, että nykyisen, suppean esiintymisalueen laajentamiseksi luodaan lajille sopivia elinympäristöjä. Tämä edellyttää riittävän suurten metsämantereiden luomista ja ennallistamista eri puolilla Suomea. Alueilla täytyy purkaa tiestöä erämaisten, peuralle riittävän rauhallisten olosuhteiden luomiseksi. Tämä on tärkeää etenkin vasomisen kannalta. Tärkeää on myös puustoisten soiden ennallistaminen peuran ruuansaannin turvaamiseksi ympäri vuoden. Metsäpeuran biologia vaatii omat luontaiset vihollisensa. Siksi metsäpeuralle tärkeillä seuduilla tulee ahmalle ja sudelle turvata riittävän suuret populaatiot. Erityisen soveliaita metsäpeuralle kehitettäviä alueita ovat Etelä- ja Keski-Suomen valtionmaat kuten Lestijärven alue, Tiilikan kansallispuisto ympäristöineen, Patvinsuo ja Seitseminen.

Liito-orava, Pteromys volans

Liito-oravan on luontodirektiivin lajeja, jonka suojeluvastuu on pelkästään Suomen harteilla. Tämän vuoksi onkin käsittämätöntä että erittäin merkittäviä liito-oravan esiintymisalueita on jätetty Naturan ulkopuolelle. Esimerkkejä puutteista ovat mm. Etelä-Kuhmon ja Pohjois-Karjalan vedenjakajavyöhykkeellä sijaitseva Nurmeksen Pääskivaara ja Luukin alueen pohjoisosat Nuuksion järviylängöllä. Luukin seutu voi olla jopa koko EU:n tärkein liito-oravakeskittymä. Nämä ja monet muut liito-oravapaikat tulee ehdottomasti liittää Naturaan, koska niiden ulkopuolelle jääminen ei takaa esiintymispaikkojen säilymistä edes lyhyellä aikavälillä. Esimerkiksi Pohjois-Karjalan valtionmailla on Metsähallituksen toimesta viime vuosina hävitetty vetoomuksista huolimatta ainakin kolme liito-oravareviiriä.

Saimaannorppa, Phoca hispida saimensis

Saimaannorpan suojelemiseksi Natura-esitykseen sisältyvät norpan pesimäalueet ovat toteutuessaan merkittävä edistysaskel tämän erittäin uhanalaisen nisäkkään suojelussa. Suojelun ulkopuolelle on kuitenkin jäänyt lajille sopivia ranta-alueita, joita uhkaa varsinkin rantarakentaminen. Ei ole myöskään selvää, kuinka raskasta rantarakentamista voidaan sallia Natura-alueisiin liittyvillä rannoilla. Rakentamisen seurauksena syntyvät ihmismassat tulevat luomaan painetta sinänsä jo suojelluille Natura-alueille. Saimaannorpalle tärkeiden ranta- ja vesialueiden suojelu tulisikin valtion ja yhtiöiden omistamilla mailla toteuttaa ensisijaisesti luonnonsuojelulailla. Erityisesti tämä koskee Enso-Gutzeitin omistamia laajoja ranta-alueita mm. Katosselän alueella.

Jokihelmisimpukka, Margaritifera margaritifera

Lajien tulevaisuus on Suomessa Naturankin toteudeuduttua hyvin uhattuna. Naturan tarkistusen yhteydessä on tärkeää, että erityisesti suojelemattomiin raakkujokiin kiinnitetään huomiota. Luontoa muuttavien toimien ehkäiseminen on aivan erityinen haaste tämän lajin kohdalla. Esimerkiksi turvetuotanto ja metsäojitus tulee estää raakkujokien valuma-alueilla.