Ympäristöministeriölle

Viite: lausuntopyyntönne 3/501/1996 (16.1.1998)

Asia: Lausunto Ympäristöministeriön Natura 2000 -verkostoa koskevan ehdotuksen täydentämisestä

Luonto-Liitto pitää kaikkia esitettyjä lisäkohteita ja SPA-lisämerkintöjä tärkeinä ja luonnontieteellisesti hyvin perusteltuina.

Suurin uhanalaisuuden syy maassamme on elinympäristöjen väheneminen. Suurimmalta osalta uhanalaisista lajeista ja luontotyypeistämme puuttuu kattava kotimainen suojeluohjelma. Myös suuri osa jo päätetyistä suojeluohjelmistamme on yhä toteuttamatta. Natura 2000 on mahdollisuus korjata näitä puutteita, vieläpä osin EU:n rahoilla.

Kuuleminen: aikataulu ja periaatteet

Luonto-Liitto muistuttaa, että Suomi on myöhästynyt Naturassa jo kahdesta luvatusta määräajasta. Natura-esitys on jo yli kaksi ja puoli vuotta myöhässä. Naturan myöhästyminen johtaa ainakin Life-rahojen vähenemiseen, jonka suuruusluokka on kymmeniä miljoonia markkoja viime vuoteen verrattuna. Lisäksi Euroopan komission perusteltuun lausuntoon on vastattava 9.3.1998 mennessä. Lisämyöhästymiseen ei ole varaa, koska se voi johtaa suuriin uhkasakkoihin.

Koska Natura-ministerityöryhmän työ oli tammikuussa kesken, oli näiden lisäysten kuuleminen tässä vaiheessa järkevää ajan säästämistä.

Kuulemisen järjestäminen

SPA-lisämerkinnöistä ei olisi ollut täysin välttämätöntä. Sama koskee Ramsar-kohteita ja HELCOMin BSPA-alueita, joista jotkut tahot ovat halunneet vastaavaa lisäkuulemista. Niiden oikeusvaikutukset ovat Naturaa lievemmät, ja kuuleminen siksi ylimääräistä palvelua. Mikäli ympäristöministeriö kuitenkin haluaa BSPA- jaRamsar-kohteista ylimääräisen kuulemisen järjestää, sen ehtisi vielä tehdä ennen valtioneuvoston Natura-päätöstä. Sopiva tilaisuus olisi esimerkiksi ministerityöryhmän jälkeisen lausuntokierroksen yhteydessä. BSPA- jaRamsar-alueiden hyväksyminen on kansainvälisten sitoumustemme täyttämistä.BSPA- ja hylkeidensuojelualueiden perustamisen laiminlyönti tulee esille mm. seuraavassa HELCOMin kokouksessa maaliskuussa 1998.

Asianomaisten kuuleminen

Kuuleminen on tehty muodoilla, jotka kansanedustajat ovat luonnonsuojelulakia säätäessään päättäneet.

Kuulemisaika oli riittävä. Lakisääteisten kuulutusten lisäksi kuuleminen oli muutenkin hyvin esillä julkisuudessa.Tiedotusta Naturasta ja sen vaikutuksista tulee kuitenkin voimakkaasti lisätä. Liikkeellä on paljon sekä ihmisten tietämättömyydestä että Naturanvastustajien propagandistisesta disinformaatiosta aiheutuneita harhaluuloja. Erityisesti ministerityöryhmän jälkeistä lausuntokierrosta varten tulee tuottaa riittävästi selkeätä tiedotusaineistoa. Koska Naturan enempi myöhästyminen saattaa maksaa miljoonia markkoja, tiedotuksen tehostaminen ei nyt saa jäädä rahasta kiinni.

Lisäyskohteista ympäristöhallinto oli ollut etukäteen yhteydessä maanomistajiin. Se on hyvää palvelua. Maanomistajien etukäteissuostumus on positiivinen asia, mutta se ei ole kuitenkaan Naturan yhteisöoikeudenmukainen valintakriteeri.

Luonnonsuojelu on yhteiskunnan oikeutettu yleinen etu, ja Natura toteuttaa kansanedustajien hyväksymää uuttal uonnonsuojelulakia. Maanomistajien itsekkäät edut eivät missään nimessä saa luonnonsuojelua haitata, eivät etenkään kun Suomessa merkitykselliset haitat korvataan täysimääräisesti. Maanomistajien oikeusturva on turvattu paremmin kuin yhdenkään uhanalaisen lajin, joiden suojelu on Naturan tarkoitus.

Pelkkä maanomistajien erityiskuuleminen ei missään nimessä riitä jatkossakaan, koska Naturan oikeusvaikutukset eivät pääty Natura-alueen rajalle. Jopa kymmenienkin kilometrien päässä alueelta tapahtuva hanke voi vaikuttaa kohteen luontoarvoihin heikentävästi ja tulla estetyksi Naturan lähikontrolliperiaatteen takia (esim. turpeenotto suojeltavalle vesistökohteelle). Toisaalta turmeltumaton luonto vaikuttaa esimerkiksi koko Suomen matkailun ja metsäteollisuustuotteiden markkinointiin. Naturalla toteutetaan myös kaikkien kansalaisten hallitusmuodossakin säädettyä oikeutta ympäristöön. Siksi on luontevaa, että kuuleminent ehdään kaikille kansalaisille tasapuolisesti. Natura ei ole vain maanomistajien asia - se on koko maamme kansallinen etu.

Kuulemismateriaalin laatu

Koska valtakunnallisille lausunnonantajille lähetetyt kartat olivat liian suurimittakaavaisia, tarkempia karttoja piti mennä katsomaan Ympäristöministeriöön. Siellä palvelu oli ystävällistä ja hyvää. SPA-kohteiden karttoihin ja tietolomakkeiden tietoihin ei oltu merkitty viimevuotisen kuulemisen jälkeisiä supistuksia. Ministerityöryhmän jälkeiseen lausuntokierrokseen tulee supistusalueet ehdottomasti selvästi merkitä. Sama koskee myös Natura-tietolomakkeita (entiset tiedot esimerkiksi suluissa). Ilman näitä tietoja on Naturan supistusten vaikutuksia erittäin vaikeata ja työlästä arvioida.

Kuulemismateriaalista puuttui asian toinen puoli

Lisäyksien arvoa on vaikeata arvioida, koska lausunnonantajille ei esitetty kaikkia jo tehtyjä supistuksia. Supistuksia on ilmeisesti tehty joka toiselle kohteelle. Niiden laajuus on suurempi kuin nyt esitettyjen lisäysten.

Luonto-Liitto vaatii luonnonsuojelulain perusteella, että valtakunnallisille suojelujärjestöille järjestetään samanlainen kuuleminen kaikista Naturan supistuksista kuin maanomistajille nyt lisäkohteista.

1) Lisäys- ja laajennuskohteet

Luonto-Liitto pitää kaikkia kolmeatoista lisäyskohdetta täysin välttämättöminä. Ne eivät kuitenkaan missään tapauksessa eivätkä millään muotoa edes auttavasti riitä Naturan tavoitteen - lajien ja luontotyyppien suotuisan suojelun tason - saavuttamiseen.

Kohteita on liian vähän

Natura-lausunnoissaan asiantuntijatahot ja suojelujärjestöt osoittivat, että suotuisa suojelun taso jää toteutumatta useilla kymmenillä luontotyypeillä ja lajeilla. (Lausuntojen tiivistelmät on julkaistukirjana Suomen ympäristö -sarjassa n:o 154.)

Lisäysesitysten määrä ja koko osoittavat kuitenkin, ettei näitä luonnontieteellisesti perusteltuja lausuntoja ole otettu huomioon. Naturan lausuntokierroksella esitettiin koko maassa noin 500 lisäystä tai laajennusta. Nyt esitetyt 13 kappaletta ovat tästä vain 2,6 prosenttia. Pinta-alaltaan laajennukset ovat noin 3 500 ha. Se on vain 0,07 prosenttia viime kesänä kuulemisessa olleesta 4,9 miljoonan hehtaarin Naturasta.

Monen eteläsuomalaisen ympäristökeskuksen alueella ei ole yhtään lisäyskohdetta. Mutta ei kaikkien Lapinkaan lajien ja luontotyyppiensuojelutaso suotuisa ole. Esimerkkinä taantuneen laaksoarhon suojelu: Se on täysin toteuttamatta, vaikka etenkin Vuotoksen tekoallas uhkaa jäljelläolevia esiintymiä Kemijoella.

Vähillä ja marginaalisen pienillä uusilla alueilla ei korjata suojelualueverkostomme vakavaa rakenteellista puutetta: Oulujärven eteläpuolisesta Suomesta, johon selvyyden vuoksi mainittakoon: kuuluu myös POHJOIS-KARJALA ja ETELÄ-KAINUU, on suojeltu alle 3 prosenttia maapinta-alasta. Etelä-Suomessa maamme rikkain luonto törmää tehokkaimpaan maankäyttöön javähimpiin suojelualueisiin. Suojelu ja erilaiset taloushankkeet kilpailevat viimeisistä arvokkaista luontokohteista aiheuttaen alati kovenevia suojelukiistoja, kuten viimeksi nähtiin Forssan Konikalliolla.

Etelä-Suomen suojelua on jatkettava kotimaisilla suojeluohjelmilla Naturan jälkeenkin. Luonnonsuojelulle ei todellakaan riitä seuraavan kymmenen vuoden aikana pelkkä Naturan ja vanhojen ohjelmien toteuttaminen.

Lisäysesityksiä ei ole tutkittu kunnolla

Luonto-Liitto pitää valitettavana, ettei ympäristöhallinto ole tutkinut "poliittisesti vaikeita"lisäysesityksiä kunnollisesti.

Äärimmänen esimerkki asiantuntijoiden esitysten laiminlyönneistä on monien Suomen ympäristökeskuksen ja BirdLifen määrittelemien kansainvälisesti arvokkaimpien lintualueiden (Important Bird Areas, IBA) jääminen yhäNaturan ulkopuolelle. Näitä ovat Lålbyn ja Alajoen pellot, Kontiolahden Pitkäranta ja Artjärven kosteikot. Lisäksi useilta IBA-kohteilta puuttuu tärkeitä ydinosia: esimerkiksi Tainijärvet (osa Runkausta) ja Lappväärtin kosteikoista puuttuu Hamnfjärdin-Ragnesskärsfjärden alue. Mikäli niitä ei Naturaan listata, Luonto-Liitto on pakotettu kantelemaan niiden designoimatta jättämisestä Euroopan komissiolle. Muistettakoon, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuin käyttää IBA-luetteloja käsikirjanaan SPA-kanteluja tutkiessaan.

Oireellista on myös lukuisien Naturaan esitettyjen valtionmaiden hylkääminen. Natura-lausunnossaan 19.6.1997 Luonto-Liitto huomautti metsähallituksen saaneen itse valmistella Natura-esityksen alueiltaan. Metsähallituksessa todellista valtaa käyttää laitoksen metsätalouden tulostoiminto, jonka vastustus näkyi kevään 1997 Natura-esityksen niukkuutena. Metsätalouden ylivalta mm. metsähallituksen luonnonsuojeluun verrattuna näkyy myös näiden lisäysesitysten vähyytenä ja mukaan otettujenkin metsähallituksen maiden (esim. Talaskankaan jaKoitajoen laajennukset) suojelukeinojen tehottomuutena. Metsälaki ja alue-ekologinen suunnittelu ovat toteutuskeinoina kosmetiikkaa.

Luonto-Liitto vaatii, että lisäyksiä Naturaan esittäneet lausunnonantajat saavat perustellun selvityksen kaikista lisäysesitystensähylkäämisestä samalla tavalla kuin maanomistajat omista muistutuksistaan.

Ei paljoa uutta suojelulle

Lähes kaikki lisäkohteet on jo suojeltu kotimaisilla säännöksillä.Useimmat niistä ovat jo nyt yhteiskunnan omistuksessa.

Pari kohdetta on vaihdettu toiseen Natura-kohteeseen, esimerkiksi Ilomantsin Koitajoen laajennus on otettu pois Pampalosta ja Hailuodon lintuvesikohteet on saatu jäkäläharju uhraamalla. Kevään 1997 Natura-esityksen puutteet eivät parane poistamalla kohteita toisaalta ja lisäämällä niitä toisaalle (vrt. hölmöläisten peitonjatkaminen). Suotuisan suojelun tason puutteet paranevat vain ja ainoastaan lisäämällä uusia,ennen suojelemattomia kohteita Natura-verkostoon.

Natura 2000 olisi ollut loistava tilaisuus suojella ennen suojelemattomia uusia kohteita. Naturassa kotimaisen suojelualueverkostomme paikkaamiseen oltaisiin saatu EU-rahaakin. Esimerkiksi kaikki valkoselkätikkakohteet olisi kannattanut ottaa Naturaan mukaan. Nyt suojelun puutteita joudutaan paikkaamaan kriisiytyvissä tilanteissa kotimaisin verovaroin. Esimerkiksi kohteiden ennallistaminen ja uhanalaisten eläinten tarhaus on todella kallista ajallaan tehtyyn paikkasuojeluun verrattuna. Naturan mahdollisuuksien käyttämättä jättäminen on lyhytnäköistä tyhmyyttä.

Huomattakoon, ettei Naturasta pois jäävillä ja kotimaisista suojeluohjelmista puuttuvilla alueilla ole mitään suojaa edes EU:n Natura-käsittelyn aikana. Valtion liikelaitos Metsähallitus avohakkaa jatkuvasti laajennusalueiksi esitettyjä vanhoja metsiä - mm. Talaskankaalla, Jämäsvaaralla ja Koitajoella.

Erityisen tärkeää on suojella Naturasta poliittisen karsinnan takia putoavat uudet, ennen suojelemattomat kohteet kotimaisilla suojelusäännöksillä. Jos EU palauttaa alueet Naturaan, mutta maanomistajat ovat ehtineet tuhota niiden luontoarvoja Naturan EU-käsittelyn aikana, voidaan joutua vaikeisiin ennallistamisoikeudenkäynteihin.

Liian pieniä rajauksia

Monet laajennusrajaukset ovat liian pieniä tai epäekologisesti rajattuja.Esimerkiksi Luvian Porsmusansuon ennallistaminen on nykyrajauksella mahdotonta.

Liian löysiä suojelukeinoja

Monien kohteiden suojelukeinot ovat riittämättömiä. Esimerkiksi Talaskankaan ja Koitajoen laajennuksissa käytetään metsälakia ja alue-ekologista suunnittelua. Niitä metsähallituksen tulee noudattaa ilman Naturaakin.

Alue-ekologinen suunnittelu on vasta teoriaa,jonka ekologisesta toimivuudesta ei ole tutkimusnäyttöä. Esimerkiksi alue-ekologista suunnittelua tutkiva Helsingin yiopiston professori Ilkka Hanski on varoittanut tästä. Alue-ekologista suunnittelua ei saa käyttää vanhojen metsien suojelun vaihtoehtona. Koska vanhoja metsiä ei voida suojella niitä hakkaamalla, alueiden todellinen suojelukeino on luonnonsuojelulaki.

Lisäyksillä ei voi perustella lisäpoistoja

On selvää, etteivät nämä harvat pienet lisäysesitykset riitä korvaamaan ympäristöministeriön ja ministerityöryhmän tekemiä supistuksia. Yhäuseamman lajin ja luontotyypin suotuisan suojelun tason saavuttaminen karkaa entistä kauemmaksi. Tämä merkitsee sitä, ettei Naturasta ole enää ministerityöryhmässä tai valtioneuvostossa varaa yhtään tinkiä.

Lisäksi ympäristöhallinnon tulee valmistautua uusien lisäkohteiden valitsemiseen valtioneuvoston päätöksen jälkeen. On ilmeistä, että EU:n on pakko määrätä kasvillisuusvyöhykkeisissä asiantuntijakokouksissaan Suomelle lisäesityksiä useille lajeille ja luontotyypeille, joiden suojelun taso jää epäsuotuisaksi. Luontojärjestöjen Natura-seurantatyöryhmän arvion mukaan suotuisa suojelun taso jää saavuttamatta ainakin noin 40 luontotyypillä ja 45 lajilla. Tämä on tilanne jo ennen ympäristöministeriön ja ministerityöryhmän supistusten julkistamista.

Kohdekohtaiset huomautukset lisäysesityksiin

Pohjan-Kiskon järvialue

Kohde on vaihdettu Naturassa Fiskarsin rantojensuojeluohjelmakohteeseen. Ainakin Horsmajärven pohjoisosassa molemmin puolin järveä olevat kalliomänniköalueet olisi syytä lisätä alueeseen koko järvirantakallioineen ja metsineen. Jykevä petäjikkö sisältää keloja, maapuitaja kolopuita.

Porsmusansuo

Alue on jo luonnonsuojelualue (SPO). Rajattu niin pieneksi ettei kohteen ennallistaminen onnistu. Aluetta on ehdottomasti laajennettava etelään niin, että saadaan kaikki lettokuviot mukaan. Samalla saataisiin aluetta jo nyt kuivattavat ojat tukittua. Alueen kuivuminen on todellinen uhka, koska se sijaitsee rinteessä, jota valumavedet pitävät märkänä.Lisäys olisi valtiolle halpa. Lisäysesityksemme on jo osin soidensuojelunperusohjelmassa.

Saksalan metsä

Alue olisi ollut pakko kansallisella päätökselläkin toteuttaaluonnonsuojelulain erityissuojelulajin takia. Naturaan se piti tietysti itsestäänselvänä kohteena ottaa, mutta samalla Ympäristöministeriö joutuu vastaamaan yksinkertaiseen kysmykseen: mitä ovat ne LUONNONTIETEELISET PERUSTEET, joilla moni muu valkoselkätikkametsä jää yhäEU-rahoituksen ulkopuolelle? Valkoselkätikalle tärkeät alueet tulee ottaa Naturaan.

Puijon laajennus

Laajennusalue on jo luonnonsuojelualue. Nykyiset käyttösäännöt sallivat kuitenkin metsätalouden pienirajaista aarnialuetta lukuunottamatta. Tämäon johtanut luontoarvojen vähenemiseen. Alueella on kiellettävä aivan ehdottomasti kaikki metsänhoidolliset toimenpiteet. Aluetta tulee lisäksi laajentaa pohjoispäässä (Antikkalanrinne ja Pihlajanharju).

Jurvasenpuron metsä Kaavissa

Alue jo valtion omistuksessa. Rajausta on laajennettava.

Hukkasuo Lapinlahdella

Rajauksen ulkopuolella Aumakankaalla on boreaalista luonnonmetsää, missä esiintyy mm. liito-orava. Rajaus on tehtävä LUONNONTIETEELLISIN PERUSTEIN.

Talaskankaan laajennus

Alue on Metsähallituksen maata ja yksi Etelä-Suomen parhaista metsämantereista. Lisäalueet lisäävät alueen suojeluarvoja mm. vanhan metsän paljouden vuoksi, ja erityisesti Vieremän Pikkulammilla on linnustollista merkitystä. Pohjantikalle ja kuukkelille alue on Etelä-Suomen parhaimpia.

Alue tulee suojella sekä luonto- että lintudirektiivin perusteella.

Esityksessä on aivan liian löysät, naurettavat kosmeettiset toteutustavat (metsälaki ja alue-ekologinen suunnittelu), joita metsähallituksen pitää toteuttaa oli Naturaa tai ei.

Alueen ainoa oikea suojelukeino on luonnonsuojelulaki.

Alue on asetettava toimenpidekieltoon päätöksenteon ajaksi. Metsähallitus on tammi-helmikuun aikana avohakannut Talaskankaalla Katajasuon alueella järjestöjen Naturaan esittämää aluetta, missä on esimerkiksi lahopuuta yhtä paljon kuin suojelualueellakin. Vuonna 1998 avohakatut metsät on rajattava mukaan Natura-alueeseen ja ennallistettava Metsähallituksen metsätalouden rahoilla ja metsätalouden tulostoiminnon henkilökunnan työnä. Konkreettisin kädenojennus tehtyjen vahinkojen korvaamisesta olisi Metsähallituksen Pohjois-Karjalan metsätalouden ja luonnonsuojelun henkilöstön vapaaehtoistyö alueen ennallistamisessa (ojien tukkiminen, teiden purku ja kulotus). Luonto-Liiton metsäryhmä tarjoaa tarvittaessa oman panoksensa työnjohtotehtäviin.

Luonto-Liitto korostaa, etteivät Joutensuon - Ylimmäisen Vuottojärven sekä Joutensuon suoalueet ole Talaskankaan vaihtoehtoja, vaan nekin tulee suojella. - Vieremän kunta kannattaa suojelua. Liitto huomauttaa, että esimerkiksi Kainuun liiton ja Vuolijoen kunnan suojelua vastustavat lausunnot perustuvat muihin kuin luonnontieteellisiin perusteisiin. Sellaisia ei saaNatura-kohteita valittaessa ja rajattaessa käyttää.

Koitajoen laajennus

Laajennusosa on Metsähallituksen maata, kohde on vaihdettu Pampaloon. - Laajennuksen eteläosa on kunnossa. Pohjoisosa pitää saada alue-ekologisen suunnittelun sijasta luonnonsuojelulailla suojeltavaksi. - Kohdetta rajattaessa on unohdettu Venäjän puoleinen suojeluhanke ja sen tukeminen. Rajausta tulee laajentaa.

Hailuodon Ojakylänlahti ja Kengänkari sekäIsomatala ja Maasyvänlahti

Hailuodon laajennukset perustuvat Hailuodon "jäkäläharjun" vaihtoon pois Naturasta. - Rajaus on tehty maanomistusolojen mukaan, mukana ovat vain jakokunnanmaat. Tällainen hallinnollinen rajaus ei ole ekologisesti perusteltu. Esimerkiksi kaulushaikaralle tärkeä Syökarinlahti tulisi ottaa mukaan Naturaan. Myös Kengänkarin matalikon rajaus on liian pieni. - Vesilaki ei ole oikea suojelukeino, ei etenkään Itätörmän matalikolla. Hailuodonkin lintuvesialueilla tulisi käyttää luonnonsuojelulakia.

SPA-lisämerkintäkohteet

Luonto-Liitto pitää esitettyjä SPA-lisämerkintöjä välttämättöminä alueiden lintuarvojen suojaamiseksi.

Lintuarvot on tärkeätä kirjata suojeluperusteeksi, koska silloin linnut voidaan paremmin ottaa huomioon alueen suojelusäännöksiä sekä hoito- ja käyttösuunnitelmia tehtäessä. Lisäksi SPA-alueelle voi saada Life-rahaa lintujakin perusteena käyttäen.

Huomattakoon, että Suomella on erityisvastuu useiden lintudirektiivin liitteen I lajien suojelusta Euroopan unionissa. Monet itäiset ja pohjoiset lintulajit ovat keskittyneet Suomeen.

Liian vähän SPA-alueita

Monilta parhaimmilta lintupaikoiltamme jää näiden lisämerkintöjenkin jälkeen yhä puuttumaan SPA-merkintä. Pelkkä SCI-merkintä ei riitä alueen lintuarvojen riittävän varmaan suojeluun. On täysin käsittämätöntä, että joka kolmennelta kansainvälisesti arvokkaalta lintupaikaltamme (IBA, Important Bird Areas) puuttuu tämän lisäkuulemisenkin jälkeen SPA-merkintä.

IBA-kriteerit eivät tietenkään ole aivan samat kuin SPA-kriteererit: IBA-kriteerit ovat paljon SPA-kriteereitä tiukemmat. IBA-kriteerit ontehty koko Europpaa varten, SPA:t yli puolta pienempää Euroopan unionia varten. EU:ssa suojelutarve on paljon muuta Eurooppaa suurempi, koska Itä-Euroopassa on paljon enemmän laajoja lintukohteita jäljellä kuin paljon intensiivisemmän maankäytön Länsi-Euroopassa.

On itsestään selvää, että jokaisen IBA:n tulee olla Naturassa SPA-alueena.Lisäksi parhaimpien kansallisesti arvokkaista FINIBA-kohteista tulee olla SPA:ssa. Tätä korostaa erityisesti se, että Suomella on erityisvastuu monista itäisistä ja pohjoisista lajeista. Kaikkia niitä ei edes ole muissa EU-maissa.

Erityisen vakava valmisteluvirhe on, että useita IBA-kohteita jää yhä kokonaan Naturan ulkopuolelle. Näitä ovat mm. L'lbyn ja Alajoen pellot, Kontiolahden Pitkäranta ja Artjärven kosteikot, Tainijärvet (osaRunkausta), Lappväärtin kosteikoista puuttuu Hamnfjärdin-Ragnesskärsfjärden alue jne.

Luonto-Liitto vaatii kaikkien IBA-alueiden ja parhaiden FINIBA-kohteiden designointia SPA-alueiksi. Niiden kuuleminen voidaan järjestää esimerkiksi ministerityöryhmän jälkeisen lausuntokierroksenyhteydessä. Yhteisöoikeuden vastaisia karsintoja

Useimmilla SPA-kohteilla oli nähtävissä jo tehtyjä tingintärajauksia viime kevään kuulemisessa olleeseen karttaan verrattuna. Rajauksissa kiinnittävät huomiota etenkin tonttien ja kivennäismaan rajat.

Monet karsinnat ovat selvästi yhteisöoikeuden vastaisia. Naturan pelisäännöistä tehtyyn kysymykseen ympäristökomissaari Ritt Bjerregaard vastasi Euroopan parlamentissa (H-0544/97): "On selviö, että Suomen viranomaiset hyväksyvät ainoastaan biologisten perusteiden käytön luontodirektiivin määräyksien sekä Santonan ja Lappel Bankin tapauksissa tehtyjen ratkaisujen mukaisesti suojeltavien kohteiden valinnassa ja alueiden rajojen määrittelyssä. Kun luonnonsuojelualueiden kansallista luetteloa kehitetään hallituksen päätöstä varten nyt saatujen lausuntojen pohjalta, ympäristöministeriön tehtävänä on huolehtia, etteivät epäasianmukaiset argumentit vaikuta prosessiin."

Saman linjan hän vahvisti puolustusvoimain osalta vastauksessan kysymykseen H-0744/97. Armeijalla ei ole mitään erioikeutta jättää alueitaan Naturan ulkopuolelle. Siitä huolimatta SPA-kuulemiskartasta näkyvät mm. rön ja Morgenlandetin karsinnat, joita ei kukaan pystyuskottavasti luonnontieteellisesti perustelemaan. Samanlaisia tapauksia on Uudellamaalla kohteessa Tammisaaren ja Hangon saaristo ja Pohjanpitäjänlahti. Puolustusvoimienkin tulee suojella alueidensa luontoa,ja Natura helpottaa suojelusäännöksien tekemistä niille. Lisäksi Natura varmistaisi alueen suojelun silloinkin, kun alue tulisi puolustusvoimille tarpeettomaksi.

Karsintojen syy näyttää olevan ministerityöryhmä ja ympäristöministeriön ohjekirje 30.6.1997 alueellisille ympäristökeskuksille

Naturan jatkovalmistelusta.

Sen yhteisöoikeuden vastaisuuksia on käsitelty julkisuudessakin, esimerkiksi Tapani Veistolan artikkelissa "Natura-esitys rikkoo EU-oikeutta" Helsingin Sanomissa 25.9.1997 ja Osmo Kivivuoren artikkelissa "Natura 2000 -ehdotuksen käsittely Suomessa"Ympäristöjuridiikka -lehdessä 4/1997. Ohjekirjeen pahimpia yhteisöoikeuden vastaisuuksia ovat mm.:

1) Alueiden rajausten tuli perustua vanhoihin suojeluohjelmiin. - Useissa vanhoissa suojeluohjelmissa - kuten soidensuojeluohjelmassa(1981) ja lintuvesien suojeluohjelmassa (1982) - rajaukset on usein tehty vanhanaikaisesti ja kaavamaisesti kivennäismaan ja kosteikon reunaan. Lintujärviltä puuttuvat siksi lintujen pesimä- ja ruokailuniityt, suorajauksista perhosille tärkeät reunakorvet jne. Näitä oli kevään 1997 Natura-esityksessä lisätty, mutta nyt niitä on uudelleen poistettu.

2) Vahvistetuilla kaava-alueilla ministeriö määräsi rajaamaanNatura-alueet niiden mukaisesti: "Naturan rajaaminen laajempana kuinkaavan osoittama alue edellyttää maanomistajan suostumista." - Tämäkin rikkoo Naturan pelisääntöjä. Kaava voi olla vanhentunut taitehty aivan muita kuin suojeluarvoja ajatellen. Lisäksi kaavoissa suojelua on ajateltu paikallisia tai korkeintaan kotimaisia tarpeita ajatellen.

3) Vanhoja rajauksia sai laajentaa vain priorisoidun luontotyypin tai lajin takia. - Direktiivit edellyttävät kuitenkin kaikkien priorisoimattomienkin suhteen luonnontieteellisiä rajausperusteita. Naturan SPA-alueita koske valintudirektiivi ei edes tunne priorisoituja lajeja.

4) Vakavin kohta on: "erityisesti niin kutsuttujen uusien ja laajennettujen alueiden Natura 2000 -verkostoon liittämisen taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset vaikutukset tulee ottaa huomioon." - Jos "huomioon ottaminen" johtaa supistukseen, se on täysin Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen Lappel Bank- ja Santona-päätösten linjan vastaista.

Osa tämän laittoman ohjekirjeen seurauksista näkyy jo useimpienSPA-kohteiden supistuksissa kevään 1997 kuulemisessa olleeseen versioon verrattuna. Luonto-Liiton on pakko lähettää kantelu Naturan valmistelussa tehdyistä yhteisöoikeuden rikkomuksista Euroopan komissiolle, ellei virheitä korjata ennen valtioneuvoston päätöstä.

Alueiden yhtenäisyyttä on rikottu Natura-alueiden alueellisen ehyyden ja yhtenäisyyden ("coherency") periaatetta on rikottu yksityismaiden poistoissa räikeimmin Nokian Kaakkurilammilla. Ennen yhtenäisestä alueesta on tehty välimetsät poistamalla hajanainen "saaristo". Osalla lampien välisistä metsistä on vanhan metsän piirteitä (mm. lahopuustoa) ja muustakin voitaisiin kasvattaa metsämannerta.

Liian löysiä toteutustapoja

Luonto-Liitto pitää useita lintukohteiden toteuttamistapoja liian löysinä. Monissa kohteissa luonnonsuojelulaki olisi vesilakia tehokkaampi suojelusäännös.

Kun alueiden lopullisia suojelusäännöksiä sekä hoito- ja käyttösuunnitelmia aikanaan tehdään, luontoarvoja ei saa vaarantaa liian tehottomilla säännöksillä. On tärkeätä, että luonnonsuojelu- ja lintutieteellisiin yhdistyksiin otettaisiin yhteyttä jo niitä luonnosteltaessa, koska niillä on tärkeää paikallista asiantuntemusta.

Helsingissä 27.2.1998

Luonto-Liitto ry.

Tuomas Rantanen Olli Turunen

pääsihteeri puheenjohtaja