Korkeimmalle hallinto-oikeudelle

Valitus valtioneuvoston päätöksestä Euroopan yhteisön Natura 2000 -verkoston Suomen ehdotuksen hyväksymisestä 20.8.1998

Muutoksenhaun laajuus

1) Luonto-Liitto ry valittaa valtioneuvoston Natura-päätöksestä koskien kaikkia valtionmaiden Natura-kohteita, ja vaatii, että Natura-ehdotus palautetaan valtionmaiden osalta kokonaan uuteen käsittelyyn

Lisäksi Luonto-Liitto ry valittaa seuraavien yksittäisten kohteiden osalta jäljempänä mainittavin perustein:

2) Suojelutavat

Pumpulikirkko (FI0600020), Koitajoen alue (FI0700043), Mujejärvi (FI0700046), Rasvasuo-Kitkasuo, Cajanderin aarnialue (FI0700048), Murtovaaran alueen vanhat metsät (FI0700065), Hossa (FI1200743), Talaskankaan alue (FI1200901)

3) Rajaukset

(kaikki vanhojen metsien kohteet valtionmailla, tarpeetonta toistaa numerotunnusten ja nimien listaa tässä internet-versiossa)

4) SPA-alueet

Kirkkonummen saaristo (FI0100026), Nuuksio (FI0100040), Ouran saaristo (FI0200077), Kukkiajärvi (FI0328004), Linnansaari (FI0500002), Pihlajavesi (FI0500013), Koitajoen alue (FI0700043), Patvinsuo (FI0700047), Viklinrimpi (FI0700050), Juortanansalon alue (FI1200208), Elimyssalon alue (FI1200220), Talaskankaan alue (FI1200901), Pallas-Ounastuntutrin kansallispuisto (FI1300101), Ylläs-Aakenus (FI1300618), Riisitunturin kansallispuisto (FI1301101), Värriö (FI1301401), Tuntsan erämaa (FI1301402), Maltio (FI1301502), Runkaus (FI1301601), Luosto (FI1301713), Kevo (FI1302001)

5) Uudet alueet

(n. 100 kohdetta seuraavissa kunnissa: Luumäki, Rautavaara, Ilomantsi, Lieksa, Nurmes, Valtimo, Taivalkoski, Hyrynsalmi, Kajaani, Kuhmo, Puolanka, Suomussalmi, Taivalkoski, Ylikiiminki, Salla)

Tarkemmat perustelut kohdissa 3 ja 5 lueteltujen Pohjois-Karjalan ja Kainuun alueiden osalta löytyvät Pohjois-Karjalan ja Kainuun luonnonsuojelupiirien Natura-lausunnoista (kesäkuu 1997).

Muutoksenhakuvaatimukset

Luonto-Liitto ry vaatii, että valtionmaiden osalta Natura 2000 - ehdotus otetaan kokonaisuu-dessaan uuteen käsittelyyn, käyttäen uudessa valmistelussa vain luontodirektiivin edellyttämiä luonnontieteellisiä kohteiden valintaperusteita.

Edellisen lisäksi vaadimme, että:

1) Muutoksenhaun laajuus - osion alla kohdassa 2 (Suojelutavat) mainittujen kohteiden osalta valtioneuvoston päätös kumotaan ja kyseisten alueiden suojelutavat saatetaan kokonaisuudessaan vastaamaan luontodirektiivin edellyttämiä suojelutapoja (=luonnonsuojelulaki)

2) Muutoksenhaun laajuus - osin alla kohdassa 3 (Rajaukset) mainittujen kohteiden osalta valtioneuvoston päätös kumotaan ja niiden rajaukset saatetaan vastaamaan luontodirektiivin edellyttämää tapaa (= vähintään kaikki ko. luontotyypin esiintymät, alueiden yhtenäisyyden sekä rakenteen ja toimintojen kannalta oleelliset lähialueet, sekä luontotyypin ja/tai lajin luontaisen levinneisyys- alueen ennalleen palauttamisen kannalta merkittävät alueet sisällytetään rajaukseen)

3) Muutoksenhaun laajuus - osion alla kohdassa 4 (SPA-alueet) mainittujen kohteiden osalta valtioneuvoston päätös kumotaan ja kyseiset alueet liitetään Natura - verkostoon myös lintudirektiivin mukaisina (SPA) suojelualueina, ja, sikäli kun niiden Natura-rajaukset ovat pienempiä kuin Important Bird Areas (IBA) - selvityksen rajaukset, niiden rajaukset saatetaan vastaamaan IBA-rajauksia

4) Valtioneuvoston päätös kumotaan siltä osin, kun sen on katsottava hylänneen Muutoksenhaun laajuus - osion alla kohdassa 5 (Uudet alueet) mainitut alueet Natura 2000 - verkostosta jättämällä esittämättä ko. kohteita verkostoon, ja liitetään ko. alueet Natura - verkostoon.

Muutoksenhakuperusteet

Valituksemme perustuu käsitykseen valtioneuvoston päätöksen laittomuudesta. Pääasiallisesti laittomuus perustuu luonnonsuojelulain sekä luonto-ja lintudirektiivin rikkomiseen.

Yleistä

Oleellista mielestämme esityksen riittävyyden ja laillisuuden arvioinnin kannalta on, toteutuuko suotuisan suojelu vaatimus direktiiveissä ja niiden liitteissä luetelluille lajeille ja luontotyypeille ja onko esitys valmisteltu direktiivien edellyttämällä tavalla. Tavoitehan on perustaa yhtenäinen eurooppalainen ekologinen verkosto kyseisille lajeille ja luontotyypeille. Suomen tulee täyttää direktiivien vaatimukset suotuisan suojelun tasosta ja direktiivien mukaisesta ehdotuksen valmistelusta. Nämä vaatimukset täyttyvät vain osittain nykyisen laajuisella ja sisältöisellä Natura-esityksellä.

Natura-lausunnoissaan asiantuntijatahot ja suojelujärjestöt osoittivat, että suotuisa suojelun taso jää toteutumatta useilla kymmenillä luontotyypeillä ja lajeilla. (Lausuntojen tiivistelmät on julkaistu kirjana Suomen ympäristö -sarjassa n:o 154.). Ministerityöryhmän tekemät rajausten supistukset ja joidenkin kohteiden jääminen pois esityksestä, lisäysesitysten vähäinen määrä ja koko osoittavat kuitenkin, ettei näitä luonnontieteellisesti perusteltuja lausuntoja ole otettu huomioon.

Boreaaliset luonnonmetsät, joihin järjestömme lausunnossaan keskittyy, on ainakin Etelä-Suomessa yksi epäsuotuisan suojelutason luontotyypeistä (esim. Suomen Ympäristökeskuk- sen Natura-lausunto 18.6.1997, liite 1, s.4 ; Suomen Ympäristökeskuksen lausunto ympäristöminis-teriön Natura 2000-verkostoa koskevasta tarkistetusta ehdotuksesta; Luonnontieteellisen keskusmu-seon lausunto Ympäristöministeriön ehdotuksesta Natura 2000 - verkostoon sisällytettävistä alueis-ta, s. 3-4). Käytännössä Natura-ehdotuksen toteutumisen jälkeenkin on Oulun läänin eteläpuolella suojeltu luonnonsuojelulailla tai vastaavasti hieman yli 1 % metsämaasta. Oulun läänissä ja Lapin läänin eteläosassa tämä luku vaihtelee kunnittain 0,5% - 7% välillä. Missään ei Pohjois-Lappia lukuunottamatta kuitenkaan ole vielä päästy 10-15 % suojeluasteeseen, jota vakavasti otettavat ekologit pitävät minimitasona boreaalisten luonnonmetsien suojelun osalta.

Myös monien boreaalisille luonnonmetsille tyypillisten, luontodirektiivin liitteeseen II sisältyvien lajien osalta suotuisan suojelun tason täyttyminen on epävarmaa. Useiden kovakuoriaisten ja sam-malten (kuten kulonyhäkäs Corticaria planula , lahokaviosammal Buxbaumia viridis, mustatat-tiainen Oxyporus mannerheimii ja hitupihtisammal Cephalozia macounii ) osalta ko. lajien tunnetuista esiintymispaikoista valtaosa saattaa kylläkin sisältyä nykyiseen Natura-ehdotukseen, mutta se ei vielä sinänsä täytä luontodirektiivissä määriteltyjä lajien suotuisan suojelun tason kriteerejä. Syynä tähän on se, että lajeille soveltuvat elinympäristöt, mukaanlukien niiden poten-tiaaliset esiintymis-paikat, ovat edelleenkin vähenemässä koko niiden luontaisella esiintymis-alueella. Liito-oravan (Pteromys volans) ja idänlehväsammalen (Plagiomnium drummondii) osalta Natura-esityksessä on sellaisia alueellisia puutteita, jotka vaikuttavat ko. lajien suojelutasoon selkeän heikentävästi.

Puustoisten soiden osalta puutteita suojelutasossa on erityisesti rehevien korpi- ja rämetyyppien suojelussa ja edustavuudessa. Aapasoiden suojelun suurimpina ongelmina puolestaan ovat alueelliset puutteet, reuna-alueiden riittämätön huomiointi sekä virheelliset aluerajaukset, joita ei myöskään ole pyritty korjaamaan (esim. Aapala & Lindholm 1995: Valtionmaiden suojellut suot. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja A 48 sekä Luonnontieteellisen keskusmuseon lausunto ympäristöministeriön ehdotuksesta Natura 2000 - verkostoon sisällytettävistä alueista, 1997).

Valtioneuvoston hyväksymässä Natura -verkostossa on tehty varsin paljon yhteisöoikeuden vastaisia karsintoja, vaikka esim. valtioneuvoston päätöksessäkin verkoston väitetään useampaan otteeseen kootun luonnontieteellisin perustein. Naturan valmistelua koskevaan kysymykseen ympäristökomissaari Ritt Bjerregaard vastasi Euroopan parlamentissa (H-0544/97) seuraavasti: "On selviö, että Suomen viranomaiset hyväksyvät ainoastaan biologisten perusteiden käytön luontodirektiivin määräyksien sekä Santonan ja Lappel Bankin tapauksissa tehtyjen ratkaisujen mukaisesti suojeltavien kohteiden valinnassa ja alueiden rajojen määrittelyssä. Kun luonnonsuojelualueiden kansallista luetteloa kehitetään hallituksen päätöstä varten nyt saatujen lausuntojen pohjalta, ympäristöministeriön tehtävänä on huolehtia, etteivät epäasianmukaiset argumentit vaikuta prosessiin". Valitettavasti voidaan todeta, ettei näin ole käynyt, ja yksi suurimmista epäkohdista on ollut Metsähallituksen hallinnoiman valtion maaomaisuuden puutteellinen käyttö Naturan tavoitteiden saavuttamiseksi.

Yleistä / valtionmaat

Valtionmaiden osalta ehdotuksen Natura 2000 - esitykseksi on valmistellut Metsähallitus, joka on pääsääntöisesti taloussyistä tiukasti pidättäytynyt ehdotuksessaan olemassaoleviin suojelualueisiin, suojeluohjelmien kohteisiin ja kaavojen suojeluvarauksiin. Mahdollisesti merkitystä on ollut myös ympäristöministeriön rajallisella ja tiukalla lisäbudjetilla, mikä on voinut vaikuttaa metsähallituksen puistoalueiden toimintaan. Käytännössä tässä yhteydessä on esiintynyt monia menettelytapoja, jotka rikkovat selkeästi luontodirektiiviä.

Valtionmaiden vanhojen metsien osalta valtaosa Natura-ehdotuksen kohteista sisältyy 1990-luvulla valmistuneisiin vanhojen metsien suojeluohjelmiin (Etelä-Suomi 1992, Etelä-Suomi/täydennys 1994 ja Pohjois-Suomi 1996). On huomattava, että näitä ohjelmia valmisteltaessa ei niiden tavoitteena ole ollut suotuisan suojelun tason saavuttaminen luontodirektiivin edellyttämin kriteerein, vaan yleensä määrällisesti ja laadullisesti vaatimattomammat tavoitteet. Pelkästään siis em. suojeluohjelmien kohteissa ja niiden rajauksissa pidättäytymällä ei luontodirektiivin vaati- muksia kokonaan pystytä täyttämään, vaan suotuisan suojelutason saavuttamiseksi metsähal- lituksessa olisi tullut olla valmiudet myös tarpeen mukaan lisätä uusia alueita Naturaan tai muuttaa entisiä epäonnistuneiksi todettuja rajauksia. Nyt näin ei taloussyistä tehty. Tilanne korostuu erityisesti Etelä-Suomessa: esimerkiksi Pohjois-Lapissa tilanne ei esimerkiksi monien muiden olemassaolevien luonnonsuojelualueiden vuoksi ole yhtä huono.

Edellämainittujen 1990-luvun suojeluohjelmien kohteiden valintaan ja rajaukseen ovat myös vaikuttaneet monet muutkin kuin vain luonnontieteelliset syyt (esim. Ympäristöministeriö, Työryhmän mietintö 70, 1992: Vanhojen metsien suojelu valtion mailla Etelä-Suomessa, s. 30 ja Luonnontieteellisen Keskusmuseon lausunto Ympäristöministeriön ehdotuksesta Natura 2000 - verkostoon sisällytettävistä alueista, s.4) . Täten ne eivät sellaisenaan myöskään täytä sitä ehtoa, että Natura-alueiden valinnassa tulee noudattaa ainoastaan luonnontieteellisiä perusteita. Lisäksi on paljastunut, että vanhojen metsien suojeluohjelmia valmisteltaessa metsähallitus on virheellisesti ja/tai vääristellysti raportoinut suojelualueista päättäneelle toimikunnalle arvokkaita kyseisen luontotyypin edustajia pääsääntöisesti tavallisina talousmetsinä Pohjois-Karjalassa.

Metsähallituksen omien taloudellisten intressien lisäksi myös muiden tahojen luontodirektiivin vastaisia vaatimuksia huomioitiin Natura-ohjelmaa valmistellessa. Yksi räikeimmistä tapauksista on Ilomantsin Pampalon merkittävän metsäalueen jättäminen Natura ulkopuolelle: karsinnan syyksi on paljastunut alueen merkitys kaivosteollisuudelle. Valtionkonttorin hallussa olevan Luumäen Hietamiehen metsä poistettiin Natura-ehdotuksesta, vaikka alueella oli selkeitä luontodirektiivin kriteerit täyttäviä luonnonmetsiä. Osin valtion omistama Vuolijoen Joutensuo ei myöskään päässyt mukaan ehdotukseen, sillä se on varattuna turvetuotantoon merkittävistä luontoarvoista huolimatta.

Vaikka Natura-ehdotusta valmisteltaessa Metsähallituksen tiedossa oli luonto- ja lintudirektiivin tavoitteiden saavuttamisen kannalta merkittäviä metsäalueita, ei niitä siltikään lisätty Natura-ehdotukseen. Tämä vaikuttaa johtuneen pelkästään Metsähallituksen metsätalouden tulostoiminnon vastustuksesta (esim. liitteet 5 ja 6), eikä myöskään siten pohjaudu mihinkään luonnontieteellisiin perusteisiin rikkoen siten luontodirektiiviä. Tämä koskee sekä kokonaan uusia, merkittäviä alueita että vanhojen alueiden uudelleenrajaamista. Käytännössä merkittäviä metsäalueita on jäänyt Natura-ohjelman ulkopuolelle. Tämä on erityisen vakavaa, kun tiedetään sekä monien metsälajien että boreaalisten luonnonmetsien suojelutason olevan epäsuotuisa.

Natura-esityksen metsiensuojeluverkosto muodostuu varsinkin Etelä-Suomessa myös yksityismaiden vanhojen metsien suojeluohjelman kohteista. Nämä kohteet ovat kuitenkin yleensä varsin pieniä ja hajallaan, jolloin niiden metsiensuojelullinen merkitys on selvästi pienempi kuin laajempien, yhtenäisempien alueiden. Valtionmailta laajempia metsäaluekokonaisuuksia olisi vielä löydettävissä, erityisesti Pohjois-Karjalasta, missä sijaitsee huomattavan suuri osa Etelä-Suomen vanhoista metsistä. Käytännössä metsähallituksen metsätalouden tulostoiminnon vastustus on kuitenkin estänyt tällaisten laajempien, uusien kokonaisuuksien suojelun. Erityisen tärkeitä, laajoja (>1000ha) aluekokonaisuuksia olisivat Murtovaara-Ukonkuivuuvaara Valtimolla, Pääskivaara-Roninselkonen ja Mujejärvi-Uuronrotko Nurmeksessa, Rasva-Kitkasuo Lieksassa ja Koitajoki Ilomatsissa (Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiiri, Natura-lausunto liitteineen 17.6.1997).

Pohjois-Karjalan - Kainuun rajoille sijoittuva itä-länsisuuntainen boreaalisten luonnonmetsien ketju, jonka merkitystä korostettiin jo ensimmäisessä valtionmaiden vanhojen metsien suojeluohjelmassa (1992), on mielestämme sellainen luonnonsuojelulain 2 § 3. momentin mukainen alueellinen erityispiirre, joka tulee huomioida erityisesti Naturan kaltaisessa yleiseurooppalaisessa luonnonsuojelusuunnittelussa. Muista valtakunnallisesti merkittävistä ja puutteellisesti huomioiduista valtionmailla sijaitsevista kohteista mainittakoon useat Etelä-Savon (esim. monen luontodirektiivin kovakuoriaislajin suotuisan suojelutason saavuttamisen kannalta oleellinen Raatelamminsalon alue) ja Hämeen metsäkohteista.

On edelleen huomattava (luontodirektiivin 3 § 1. momentti), että Natura-verkoston avulla on varmistettava paitsi lajien ja luontotyyppien elinympäristöjen suotuisan suojelutason säilyttäminen myös tarvittaessa ennalleen saattaminen niiden luontaisella levinneisyysalueella. Käytännössä tämän tulisi tarkoittaa esim. boreaalisten luonnonmetsien luontotyypin kriteerit aikanaan täyttävien alueiden keinotekoista luomista ennallistamalla Etelä-Suomeen, ja valtionmaat olisivat hyvä lähtökohta tällaisessa monimuotoisuuden säilyttämistyössä. Nyt Natura-ehdotukseen ei kuitenkaan tällaisia alueita ja toimenpiteitä juurikaan sisälly.

Äskeiseen viitaten vaadimmekin, että valtionmaiden osalta Natura 2000 - esitys tulee valmistella kokonaisuudessaan uudestaan käyttäen vastaisuudessa vain luontodirektiivin edellyttämiä luonnontieteellisiä perusteita. Tällöin tulee arvioida myös olemassaolevien suojelualueiden, suojeluohjelmien ja kaavojen suojeluvarausten ulkopuolisten alueiden (esim. listan 5 kohteet edellä) suojelullinen merkitys luontodirektiivin asettamien vaatimusten saavuttamiselle.

Lisäksi pyydämme korkeinta hallinto-oikeutta tutkimaan, onko menetelty virheellisesti annettaessa päätösvalta selkeästi luonnonsuojelun toimialaan kuuluvassa tehtävässä (mahdollisten uusien Natura-kohteiden määrittely) Metsähallituksen sisällä metsätalouden tulostoiminnon hallintaan (Laki Metsähallituksesta, 2§ ja 3 §).

1) Suojelutavat ja niiden ekologinen riittävyys

Luontodirektiivi edellyttää (6 § 1. momentti) jäsenvaltioiden toteuttavan erityisten suojelutoimien alueilla sellaisia toimenpiteitä, jotka vastaavat liitteen I luontotyyppien ja liitteen II lajien ekologisia vaatimuksia alueilla, sekä edelleen (6. § 2. momentti) edellyttää jäsenvaltioiden toteuttavan erityisten suojelutoimien alueilla tarpeellisia toimenpiteitä luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen heikentymisen sekä niitä lajeja koskevien häiriöiden estämiseksi, siinä määrin kuin nämä häiriöt saaattaisivat vaikuttaa merkittävästi tämän direktiivin tavoitteisiin. Luonnonsuojelulain 9§ toteaa, että valtioneuvoston hyväksymään luonnonsuojeluohjelmaan kuuluvalla alueella ei saa suorittaa sellaista toimenpidettä, joka vaarantaa alueen suojelun tarkoituksen. Luonnonsuojelulain 50 § 2. momentti puolestaan toteaa, että alueen suojelun toteuttamistapa on sovitettava suojelun tarkoituksen mukaan. Käytännössä tämä tarkoittaa alueiden suojelukeinojen ekologista riittävyyttä kunkin lajin ja luontotyypin esiintymisen säilymisen turvaamiseksi. Kuten Suomen Ympäristökeskus (SYKE) omassa 18.6.1997 päivätyssä Natura-lausunnossaan toteaa (SYKE:n lausunnon liite 1, s.3), "metsäalueiden lajiston monimuotoisuuden säilyttäminen edellyttää luonnonsuojelulain mukaista alueiden suojelua".

Metsähallituksen valmistelemassa esityksessä on kuitenkin useita alueita, missä suojelutapa jää selkeästi riittämättömäksi. Sellaisia ovat osittain mm. Talaskankaan (FI1200901), Koitajoen (FI0700043), Rasva-Kitkasuon (FI0700048), Pumpulikirkon (FI0600020), Mujejärven (FI0700046) ja Hossan (FI1200743) sekä Murtovaaran vanhojen metsien (FI0700065) alueet. Talaskankaan, Koitajoen ja Pumpulikirkon alueilla on laajoja boreaalisten luonnonmetsien kriteerit täyttäviä alueita, joiden säilyminen on tarkoitus turvata alue-ekologisen suunnittelun keinoin. Alue-ekologisen suunnittelun toimivuudesta vanhojen metsien luonnonarvojen ja suotuisan suojelun tason turvaajana ei kuitenkaan ole mitään takeita eikä tutkimustietoa, koska ko. menetelmä on uusi, sen ekologinen tausta on hatara ja nykyisellään toteutettuna se on sidottu taloudellisiin tulostavoitteisiin. Mujejärvellä edustavien boreaalisten luonnonmetsien suojelutapana on selkeästi riittämätön ulkoilulaki, Hossassa puolestaan retkeilylaki ja Murtovaaralla maanomistajan (Itä-Suomen Maaseutu- ja Metsäkoneopetuskeskus, joka hallinnoi ko. valtionmaita ja käyttää niitä harjoitustyömainaan) kanssa tehtävä sopimus. Rasva-Kitkasuon Natura-alueeseen sisältyy erittäin edustavia boreaalisia luonnonmetsiä, jotka on alueen Natura-statuksesta huolimatta tarkoitus hakata ja kulottaa. Vastaavia menettelyitä on mahdollisesti myös muilla valtionmaiden Natura-alueilla. Kulottaminen sinänsä ei ole ko. luontotyypille haitallista (siihen sisältyvät myös metsäpaloalueet), mutta kulotusta edeltävän hakkuun myötä alueelta poistuu oleellinen osa puustoa, eikä tilanne vastaa enää millään tavoin luontaista tilannetta. On siis jälleen huomattava, etteivät syyt em. alueiden suojelutavoille ole luonnontieteellisin, vaan taloudellisin perustein määriteltyjä, ja siten myös tässä kohden voidaan metsähallituksen katsoa rikkoneen luontodirektiivin määräyksiä.

2) Rajaukset

Paitsi että kohteet Natura - verkostoon oletetaan valittavan pelkästään luonnon- tieteellisin perustein (kts. edellä), myös niiden rajausten tulee perustua vain em. perusteisiin. Tästä hyvänä esimerkkinä on Lappel Bankin tapaus (C-44/95) Englannista, missä pientäkään poikkeamaa ekologisesti perustellusta rajauksesta ei sallittu.

Kuten edellä on jo kerrottu, ovat taloudelliset syyt kuitenkin vaikuttaneet siihen, että Metsähallituksen hallinnoimilla alueilla olevien suojelualueiden tai suojelualuevarausten rajauksia ei ole Natura-ohjelmaa laadittaessa korjattu luonnontieteellisiin perusteisiin pohjautuvaksi juuri lainkaan. Kaikkiaan tällaisia tapauksia, joissa ehdotettuun boreaalisia luonnonmetsiä sisältävään Natura-kohteeseen rajautuu sen ulkopuolella saumatta ko. luontotyyppiä, lienee koko Natura-ehdotuksessa hieman alle 100. Nämä kohteet sijoittuvat Lapin, Oulun ja Pohjois-Karjalan alueille, yksittäisinä niitä esiintyy muuallakin.

Vaadimme, että kaikkien valtionmaiden boreaalisia luonnonmetsiä sisältävien Natura-kohteiden rajaukset tarkastetaan, ja saatetaan vastaamaan ko. luontotyypin esiintymistä kullakin kohteella. Vain näin toimien voidaan alueiden rajausten väittää olevan tehdyn luonnontieteellisillä perusteilla. Lisäksi tulee erikseen arvioida tarpeen mukaan, onko kuhunkin alueeseen tarpeen liittää toistaiseksi luontotyypin kriteerit täyttämätöntä metsää alueiden toimintojen ja rakenteen turvaa- misen ja/tai yhtenäisyyden vuoksi, sikäli kun tällaiseen ilmenee käytännön mahdollisuuksia. Toinen erityinen toimenpide tulee olla Naturaan sisällytettyjen suoalueiden rajausten tarkastaminen siten, että niihin rajautuvat boreaalisten luonnonmetsien alueet rajataan mukaan kohteeseen; erityisesti näin tulee menetellä silloin, jos itse suoalueella ei ko. luontotyyppiä esiinny, tai jos suonreunusten metsäsaarekkeissa on petolintujen (lähinnä kotkat) pesiä. Suoalueita rajattaessa tulee mukaan rajaukseen ottaa koko suoalue reunavyöhykkeineen niiden luonnotilaisuudesta riippumatta sekä hieman myös kangasmaata.

3) SPA-alueet

Lintudirektiivin mukaisten ns. SPA-alueiden osalta viittaamme Euroopan Yhteisöjen tuomioistuimen 19.5.1998 tekemään päätökseen (C-3/96), missä Hollanti velvoitettiin nimeämään kaikki maan IBA-alueet lintudirektiivin mukaisiksi SPA-alueiksi. Kaikki ko. kohdassa edelläluetellut kohteet ovat kansainvälisesti arvokkaita IBA-kohteita, joten ne on edelliseen päätökseen viitaten suojeltava lintudirektiivin mukaisina SPA-alueina, ja tarvittaessa saatettava alueiden rajaukset vastaamaan IBA-rajoja.

4) Uudet alueet

Luonto-Liitto esitti omassa 18.6.1997 päivätyssä Natura-lausunnossaan lukuisten Kuhmossa valtionmailla sijaitsevien boreaalisten luonnonmetsien luonnehtimien alueiden liittämistä Natura-verkostoon; samaten Luonto-Liiton Savo-Karjalan piiri tuki Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiirin tekemiä laajennus- ja lisäysesityksiä lähinnä koskien Pohjois-Karjalan pohjoisosien metsiensuojelutilannetta Naturassa. Jo edellä kerrotuista syistä johtuen ei sinänsä ole yllättävää, ettei kyseisiä lisäyksiä huomioitu, mutta haluamme kiinnittää huomiota siihen, että syytä kyseiselle menettelylle ei ole joko laisinkaan ilmoitettu tai sitten se tehtiin käyttämällä usein samaa, lyhyttä kommenttia. Erityisesti Kainuun ympäristökeskuksen kohdalla on ollut myös selkeästi nähtävissä se, etteivät perusteet lisäys- ja laajennusalueiden tyrmäämiselle olleet mitään muita kuin taloudellisia ja metsähallituksesta riippuvaisia (vrt. liite 9).

Esitämme edellä lueteltuja kohteita liitettäväksi Natura 2000 - verkostoon.

Valituksemme ei estä siihen sisältyvien kohteiden ilmoittamista EU:lle

Vaatimuksemme koskevat käytännössä pelkästään Natura-esityksen laajentamista ­ kohteiden rajausten suurentamista, suojelutapojen muutosta ja kohteiden lisäämistä.

Koska emme vaadi yhdenkään kohteen poistamista tai supistamista, valituksemme ei estä valtioneuvoston päätökseen sisältyneiden

1) lintudirektiivin mukaisten SPA-alueiden ilmoittamista Euroopan komissiolle

2) eikä luontodirektiivin mukaisten SCI-alueiden päättämistä komissiossa tai neuvostossa

jo ennen kuin asiamme on ratkaistu korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Tämän lähetämme tiedoksi myös ympäristöministeriölle erillisellä kirjeellä.

EY-tuomioistuimen lausuntotarve

Koska Naturassa kysymys on EU:n yhteisöoikeuden ­ luontodirektiivin 4 artiklan 1 kohdan ja liitteen III sekä lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdan ­ tulkinnasta, ja valituksessamme esittämillämme asioilla on huomattava periaatteellinen merkitys, esitämme, että korkein hallinto-oikeus pyytäisi edellä olevista asioista Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen lausunnon.

Helsingissä, 19. lokakuuta 1998

Luonto-Liitto, rekisteröity yhdistys Helsingin kaupungista.

Tuomas Rantanen, pääsihteeri

Olli Turunen, puheenjohtaja

Liitteet

Liite 1. Valtioneuvoston istunnon pöytäkirjanote ja päätös

Liite 2. Selvitys valitusajan alkamiskohdasta

Liite 3. Luonto-Liitto ry:n yhdistysrekisteriote

Liite 4. Luonto-Liitto ry:n säännöt

Liite 5. 7.5.1996 päivätty pöytäkirja Ympäristöministeriön edustajan ja Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen välisestä neuvottelusta

Liite 6. 13.3.1997 päivätty muistio Ympäristöministeriön ja Metsähallituksen välisestä neuvottelusta

Liite 7. 4.4.1997 päivätty Luonnontieteellisen keskusmuseon lausunto ympäristöministeriön ehdotuksesta Natura 2000 - verkostoon sisällytettävistä alueista

Liite 8. Suomen Ympäristökeskuksen Natura-lausunnon boreaalisia luonnonmetsiä koskeva liite 1 kesäkuulta 1997

Liite 9. Kainuun ympäristökeskuksen kokoamat yhteenvedot neljään valtionmaiden Natura- kohteeseen kohdistuneista valituksista ja muistutuksista sekä niiden johdosta tehdyistä päätöksistä ja niiden syistä (TOIMITETAAN MYÖHEMMIN)

Liite 10. 30.6.1997 päivätty Ministeri Haaviston ja luonnonsuojeluvalvoja Haapasen ohjekirje "Natura 2000 - verkostoa koskevan ehdotuksen jatkovalmistelu" alueellisille ympäristökeskuksille