Esitämme,
että UPM-Kymmene suojelee Pirkanmaalla Virtain Saariskylässä
sijaitsevan Nevajärven metsäalueen (ks. karttaliite).
Alue on yhtiön omistuksessa.
Vetoamme UPM-Kymmeneen,
että se kantaisi Suomen perustuslakiinkin kirjattua vastuuta
luonnon monimuotoisuudesta ja suojelisi alueen ilman korvausta.
Ehdotamme, että yhtiö suojelisi alueen joko yksityisenä
luonnonsuojelualueena tai lahjoittaisi sen valtiolle suojelutarkoituksiin.
Jos yhtiö
katsoo suojelun ilman korvausta mahdottomaksi, esitämme, että
se ryhtyy neuvotteluihin valtion kanssa suojelukorvauksista sopimiseksi.
Taustatietoja
UPM omistaa
Virtain Saariskylässä, noin 7,5 kilometriä Virtain
keskustasta koilliseen, metsän, joka on luontoarvoiltaan huomattavan
edustava. Metsäalue rajautuu idässä Nevajärven
takaisiin nuoriin metsiin, pohjoisessa ojitettuun ja avohakattuun
Linjanevaan, lännessä metsäautotiehen ja taimikkoon
sekä etelässä hakkuuaukeaan ja nuoreen metsään.
Arvokas alue – metsän ja ojittamattoman suon kokonaisuus
– on noin 25 hehtaarin kokoinen. Metsäaluetta kutsutaan
tässä esityksessä Nevajärven metsäalueeksi
tai Nevajärven metsäksi.
Suojeluesityksen
perustelut
Nevajärven
metsät ovat varttuneita ja vanhoja, pääosin kuusivaltaisia
tuoreita ja soistuneita kankaita. Ylävämmillä paikoilla
valtapuuna on mänty. Koivuja alueella kasvaa kuitenkin huomattavan
paljon, joten metsän ilme on kauttaaltaan sekametsämäisen
rikas. Puuston ikä- ja kokorakenne on luonnollisen vaihteleva,
sillä alikasvosta ei ole juuri raivattu eikä ylispuustoonkaan
ole kajottu aikoihin. Lahopuuta on monessa muodossa: mänty-
ja koivupökkelöitä, keloja, lenkoja, maapuita ja
vanhoja palokantoja. Kuusivaltaisissa osissa kuusilahopuuta on kohtalaisen
paljon.
Metsän
linnustollisia luontoarvoja edustavat mm. pohjantikka ja metso,
jonka kanta on vahva. Enimmillään kukkoja on nähty
seitsemän, mikä kertoo metsän kyvystä ja potentiaalista
ylläpitää pohjoisen havumetsävyöhykkeen
harvinaistuvaa tyyppilajistoa. Sekä pohjantikka että metso
on luokiteltu valtakunnallisesti silmälläpidettäviksi.
Ne ovat taantuneet voimakkaasti etenkin eteläisessä Suomessa.
Alueen länsiosan
poikki virtaa suurten kuusten varjostama puro luonnonuomassa. Pääosa
alueen kosteikoista sijaitsee idässä Nevajärven lähellä:
järven rannoilla on isovarpurämettä ja lounaispuolella
avointa tupasvillarämettä. Avoimen suon laiteilla on havaittu
pesivän pohjansirkun ja itse suolla kurjen. Vielä vuonna
1997 paikalla on todettu riekkokoiraan reviiri. Havainto korostaa
osaltaan sitä, että alueen rakenne on ekologisesti monimuotoinen:
metsäpeite, johon – mm. juuri riekolle suotuisasti –
tuovat vaihtelua avoin suo ja lampi. Riekko on Etelä-Suomessa
alueellisesti uhanalainen. Lajin levinneisyysalueen eteläraja
on kivunnut jatkuvasti kohti pohjoista elinympäristöjen
tuhoamisen ja heikkenemisen myötä.
Merkittävin
Nevajärvellä pesivä laji on kaakkuri, joka kuuluu
silmälläpidettäviin lajeihin. Se on pesintäaikaan
altis häiriöille. Nevajärvi on tällä hetkellä
Virtain ainoa järvi, jolla kaakkuri tiettävästi pesii
säännöllisesti. Kaakkurin kokonaiskanta Pirkanmaalla
on 50-60 paria.
Nevajärvi
muodostaa kaakkurilampineen, soineen ja metsineen nykyoloissa arvokkaan
ja poikkeuksellisen kokonaisuuden. Myös kuukkelille metsä
on ihanteellinen, mutta toistaiseksi lintuja ei ole todettu. Viimeisin
tietoon tullut kuukkelihavainto lähialueilta on vuodelta 1990
Tiravinjärven pohjoispäästä, josta on Nevajärven
metsään matkaa reilu kilometri. Vaikka Nevajärven
metsän lähiympäristö on enimmäkseen aukkoja
ja taimikkoja, periaatteessa esimerkiksi Virtain Riponevan tienoon
kuukkelireviireiltä voisi lintuja löytää Nevajärvelle.
Kuukkeli on
luokiteltu koko maassa silmälläpidettäväksi
ja Etelä-Suomessa alueellisesti uhanalaiseksi lajiksi. Nevajärven
metsä on siten sijaintinsakin puolesta säilyttämisen
arvoinen; se tarjoaa lähitienoon kuukkeleille potentiaalisen
levittäytymiskohteen. Pirkanmaalla kuukkeli on äärimmäisen
uhanalainen. Riponeva on lajin viimeinen ”lähdealue”
maakunnassa. Lähdealueen läheiset, kuukkelille soveliaat
metsät, kuten Nevajärven metsä, tulisi viipymättä
suojella.
Nevajärven
metsässä on oivalliset puitteet marjastukseen, sienestykseen
ja luontoretkeilyyn. Luonnontilaisen kaltaisella metsällä,
ojittamattomalla suolla ja mökittämättömällä
Nevajärvellä on myös kulttuurista merkitystä.
Tällaisia alkuperäisestä maisemasta muistuttavia
paikkoja on Suomessa enää vähän, maan eteläosassa
äärimmäisen vähän.
Johtopäätökset
Luonto- ja muiden
arvojensa sekä sijaintinsa vuoksi Nevajärven metsäalue
olisi saatava suojeluun. Esitämme, että UPM suojelee alueen
pysyvästi kaikilta metsätalouden toimenpiteiltä korvauksetta,
hyvän tahdon ja luontomyönteisen suhtautumisen osoituksena.
Pyydämme
kirjallista vastausta suojeluesitykseemme (yhteystiedot seuraavalla
sivulla).
Tampereella
12.2.2008
|
Suomen
luonnonsuojeluliitto ry
Risto Sulkava, puheenjohtaja
|
Luonto-Liitto
ry
Petra Yliportimo, pääsihteeri |
Suomen
luonnonsuojeluliiton
Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry
Timo Tamminen, puheenjohtaja
Reetta Salminen, sihteeri
|
Pirkanmaan
lintutieteellinen yhdistys ry
Petri Seppälä, puheenjohtaja |
Suomenselän
lintutieteellinen yhdistys ry
Jouni Lamminmäki, puheenjohtaja
|
Virtain
luonnonsuojeluyhdistys ry
Riikka Eromäki, puheenjohtaja |
Luonto-Liiton
Hämeen piiri ry
Kaisa Tolvanen, puheenjohtaja
|
Ikimetsän
ystävät ry
Panu Kunttu, puheenjohtaja
Anni Kytömäki, sihteeri |
