Lausunto
METSO II -toimintaohjelman
tavoitteena on pysäyttää metsäisten luontotyyppien
ja metsälajien taantuminen vuoteen 2016 mennessä sekä
vakiinnuttaa niiden suotuisa kehitys. Ohjelman luonnonsuojelullinen
päämäärä on oikea, mutta Suomen aiemmin
hyväksymästä Countdown-2010 -sopimuksen aikarajasta
on tingitty.
On sinällään
hyvä, että vuosien odottelun jälkeen on ryhdytty
parantamaan Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden vakavasti
heikentynyttä tilaa. Ongelman laajuuteen nähden METSO-
ohjelman keinot ja toimenpiteet kuitenkin ovat monilta osin alimitoitettuja
tai niiden toimivuus käytännössä epävarmaa.
METSO:n perustuminen jatkossakin maanomistajien täydelle vapaaehtoisuudelle
muodostaa suuren epävarmuustekijän ohjelman menestyksekkään
toteutumisen suhteen. Ohjelmaan olisi pitänyt sisällyttää
selkeitä suojeluvelvoitteita suurille, institutionaalisille
maanomistajille.
Nykyisten kirjausten
mukaisella ohjelmalla tuskin pystytään luomaan sellaisia
laajoja, suojeltuja metsäkokonaisuuksia, joita ilmastonmuutokseenkin
sopeutuminen tutkimusten mukaan edellyttäisi.
Jotta nykymuotoisesta
METSO II:sta saadaan suurin siitä saatavissa oleva hyöty
irti, tulee Luonto-Liiton mielestä seuraavat asiat erityisesti
huomioida tai korjata:
Suojelutavoitteet
METSO II esittää
ohjelmakaudella pysyvän suojelun lisäykseksi minimissään
88 000 ha ja enimmillään 170 000 ha. Uuden suojelun prosentuaalinen
osuus METSO-alueen metsämaasta vaihtelisi näin välillä
0,9 - 1,7 prosenttiyksikköä. Etelä-Suomen metsien
suojelutilanteen heikot lähtökohdat huomioiden vaihteluvälin
ääripäillä on todella merkityksellinen ero,
ja siten hyväksyttävänä tavoitteena voi pitää
ainoastaan maksimitavoitteen toteutumista. On huomattava, että
silläkin päästäisiin vuonna 2016 vasta 3,5 %
suojelutasoon, mikä ei nykytiedon valossa ole riittävä
taso pitkällä aikavälillä.
Rahoitus
Toimintaohjelman
rahoitus on toistaiseksi hyvin epävarmalla pohjalla. Yksityisistä
luonnonsuojelualueista sekä maan hankinnasta valtion luonnonsuojelualueiksi
aiheutuviin kustannuksiin esitetään ohjelmakaudelle 450
- 960 miljoonaa euroa. Jotta METSO-ohjelman esittämä pysyvän
suojelun maksimitavoite voidaan saavuttaa, on rahoituksenkin oltava
nykyisillä puun- ja metsämaan hinnoilla vähintään
mainitut 960 milj. €. Rahoituksen jäädessä merkittävästi
vähäisemmäksi joudutaan tilanteeseen, jossa jo ennen
ohjelman käynnistymistä voidaan perustellusti katsoa,
ettei ohjelmalle asetettua keskeistä tavoitetta -metsäluonnon
suotuisan kehityksen vakiinnuttamista vuoteen 2016 mennessä
- ole rahoitussyistä mahdollista saavuttaa.
METSO II -ohjelmaa
ja sen rahoituspakettia valmistellessa on kiinnitetty vähän
huomiota niihin myönteisiin lisävaikutuksiin, joita saataisiin
toteuttamalla ohjelman rahoitus ehdotetulla maksimitasolla. METSO-suojelukeinoja
voitaisiin tällöin merkittävässä määrin
ohjata myös sellaisille kohteille, joihin joka tapauksessa
kohdistuisi valtiota koskevia, verovarojen käyttöä
vaativia velvoitteita. Tällaisia ovat mm. vesipuitedirektiivin
ja tulvasuojeludirektiivin velvoitteisiin vastaamisen kannalta tärkeät,
metsiensuojeluarvoja omaavat kohteet, kuten puustoiset suot ja jokirantojen
sekä puronvarsien metsät.
Myös parhaiden
liito-oravametsien suojelu olisi järkevää toteuttaa
METSOn yhteydessä, koska METSO-kohteella ei tarvita kallista
erillistä viranomaisprosessia liito-oravan lisääntymis-
ja levähdyspaikkojen määrittelyyn ja rajaamiseen,
eivätkä rajaukset päädy oikeusprosessiin.
Edelleen METSO
II:n toteuttaminen laajana merkitsisi pienempää valtiontuen
tarvetta metsäteiden rakentamiseen ja ylläpitoon verrattuna
tilanteeseen, jossa METSO II jäisi suppeaksi.
Toteutuessaan
laajana METSO II olisi myös merkittävä satsaus niin
ilmastonmuutokseen varautumiseen kuin siihen sopeutumiseen, sekä
hiilensidonta- että metsätalouden toimintaedellytysten
turvaamismielessä. On muistettava, että mahdollisimman
monipuolinen metsälajien geenivaranto ylläpitää
metsien ja eliölajiston maksimaalista sopeutumiskykyä
ilmasto-olosuhteiden muuttuessa. Jos ilmastonmuutokseen varautumistoimia
pystytään METSO-ohjelman myötä toteuttamaan
nopealla aikataululla, on kyse hyvin kustannustehokkaasta toimintatavasta
verrattuna siihen, että näitä toimia viivästettäisiin.
Asiantuntija-arviot liian myöhään jätettyjen
toimien yhteiskunnallisista kustannuksista ovat kautta linjan karmaisevia.
Suojelualueverkon
kytkeytyneisyyden parantaminen edellyttää laajan ja oikein
sijoitetun suojelualueverkon lisäksi myös METSOn nykykirjauksia
suurempaa taloudellista satsausta talousmetsien luonnonhoitoon.
Valtionmaat
Metsähallitukselle
ohjelman nykykirjauksessa asetetut suojelutavoitteet (enintään
10 000 ha) ovat selkeästi riittämättömät.
METSO-valmistelussa nousi voimakkaasti esiin tarve laajentaa pieniä
suojelualueita, parantaa suojelualueiden välistä kytkeytyneisyyttä
sekä muodostaa laajoja suojelukokonaisuuksia. Tähän
tarpeeseen ei nykyisellä valtionmaiden suojelutavoitteella
voida riittävästi vastata eikä sitä voi pitää
METSO -ohjelman tavoitteiden mukaisena.
Valtionmailta
löytyy todistettavasti huomattavasti suurempi määrä
suojelualueverkoston laajentamiseen ja parantamiseen sopivia metsiä.
Valtionmetsillä tulee siksi olla nykykirjausta suuremmat suojelutavoitteet
myös siltä varalta, että täyteen vapaaehtoisuuteen
perustuvalla ohjelmalla asetettuja suojelutavoitteita ei saavuteta.
Luonto-Liitto
pitää myös erittäin outona, että METSO
II-toimintaohjelmassa on täysin
vesitetty eteläisille valtion retkeilyalueille kuntaMETSO-työryhmässä
valmistellut toimenpide-esitykset. Metso II-mietinnössä
retkeilyalueiden hoito- ja käyttösuunnitelmien sisältö
on jätetty täysin Metsähallituksen (talouspuolen)
päätettäväksi.
Luonto-Liitto
edellyttää, että myös nämä retkeilyalueiden
esitykset käsitellään uudestaan. Vähimmäistavoite
on palauttaa kuntaMETSO-työryhmän esitykset, jotka olisivat
antaneet edes pientä mahdollisuutta kehittää noiden
retkeilyalueiden suojelutilannetta.
Kuntametsät
Kuntien ja kaupunkien
omistamien metsien potentiaali suojeluverkoston parantamisessa jätettiin
METSO II-mietinnössä pelkästään vuosille
2008-2010 ajoittuvan selvityshankkeen varaan. KuntaMETSO -työryhmän
aiemmin tuottamaa tietoa tulisi kuitenkin hyödyntää
konkreettisesti jo nyt, perustamalla monimuotoisuuden suojeluun
ja virkistyskäyttöön varattuja alueita kuntien ja
kaupunkien metsiin.
METSO- II
alueen rajaus
Ohjelma-alueen
rajausta ei voi pitää täysin onnistuneena, koska
se jättää perusteetta ulos sellaisia keskiboreaalisella
vyöhykkeellä sijaitsevia, alhaisen metsiensuojeluprosentin
alueita, joissa suojelun lisäämiselle olisi kiistattomasti
sekä tarvetta että edellytyksiä. Tällaisia alueita
on erityisesti Kainuussa. Luonto-Liiton mielestä myös
näillä selkeästi puutteellisesti suojelluilla alueilla
tulisi jatkossa soveltaa METSO II -toimenpiteitä.
Ohjelman
toimeenpanon seuranta ja arviointi
Luonto-Liitto
pitää positiivisena, että toimintaohjelmaan on selkeästi
kirjattu ohjelman väliarviointien aikataulu. Ohjelman seurannan
ja arvioinnin avulla tulee ensisijaisesti varmistaa, että asetettuihin
maksimitavoitteisiin päästään. Tämä
tarkoittaa, että arviointien tulosten perusteella tulee tarvittaessa
ryhtyä ohjelman suuntaa korjaaviin toimiin, jos esimerkiksi
suojelutavoitteista ollaan jäämässä jälkeen.
Yhteenveto
METSO II- ohjelma
on korostetusti metsiensuojeluohjelma, jonka toteuttamiseen velvoittavat
muun muassa Suomen solmimat kansainväliset sopimukset. Sen
laajuudesta ja rahoituksesta päätettäessä tulee
kuitenkin painottaa myös sitä, että ohjelman tehokkaalla
ja riittävän laajalla toteuttamisella voidaan osaltaan
huolehtia myös eräistä muista yhteiskunnallisista
velvoitteista ja pidemmällä aikavälillä välttää
eräitä, paljon METSO-rahoitusta suurempia yhteiskunnallisia
kulueriä.
Helsingissä,
5.2.2008
Luonto-Liitto
ry
Risto Mustonen
Metsävastaava
|
Saara Susiluoma
Puheenjohtaja |
Petra Yliportimo
Pääsihteeri |
