Kansallisen
metsäohjelma 2015:n perusongelma on yksinkertainen mutta vakava.
Rajallisista resurssista, suomalaisesta metsäluonnosta, yritetään
puristaa irti enemmän kuin ekologisesti kestävästi
on mahdollista. Nykymuotoonsa linjatun kansallisen metsäpolitiikan
ytimen muodostavat tulevinakin vuosina yhä kasvavat hakkuutavoitteet
sekä entistäkin laaja-alaisempi, ekologisesti, sosiaalisesti
ja kulttuurisesti kestämätön metsien aineellinen
hyödyntäminen. Metsävaroihin ja nykymarkkinatilanteeseen
nähden yli-investoidun metsäsektorin kannattavuusongelmiin
haetaan ratkaisua tehostamalla ennestäänkin huippuintensiivistä
metsätaloutta.
Tehostuvan metsätalouskäytön
alle on KMO:aan kirjattu tavoite metsäluonnon monimuotoisuuden
tilan parantamisesta Etelä-Suomessa. Laajaan erimielisyyteen
päätyneessä METSO II -työryhmässä
määritellyt tavoitteet metsiensuojelun rahoitukselle ja
suojelupinta-aloille ovat maksimimääräisinäkin
toteutuessaan alimitoitettuja, jos KMO:ssa kaavailtu hakkuumäärien
nostot
10 - 15 miljoonalla kuutiolla vuodessa sekä energiapuukorjuu
toteutuvat suunnitellussa laajuudessaan. Koska METSO- ohjelmalta
puuttuvat selkeät alueelliset kokonaistavoitteet ja se on täydellisesti
maanomistajien vapaaehtoisuuteen perustuva, sillä ei todennäköisesti
päästä ekologisesti tehokkaaseen suojelusuunnitteluun
eikä pystytä takaamaan edes kaikkein arvokkaimpien metsäkohteiden
säilymistä.
KMO 2015:ssa
unohdetaan, että vuosikymmenien tehometsätalouden jäljiltä
Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden tila on kauttaaltaan
jo niin heikentynyt, ja esimerkiksi vanhojen lahopuustoisten kangasmetsien
määrä niin vähäinen, ettei suunniteltua
hakkuiden lisäämistä voida toteuttaa haittaamatta
METSO:n toteutumista ja aiheuttamatta muita ekologisia haittavaikutuksia.
Energiapuunkorjuulle
on KMO:ssa asetettu kunnianhimoiset tavoitteet selvittämättä
ennakkoon toimenpiteiden ympäristövaikutuksia
Luonto-Liitto
esittää, että KMO:n osaksi kytketyn METSO II:n toteutuminen
riittävän laajana ja tehokkaana tulee varmistaa ennen
kuin hakkuutavoitteiden nostoa aletaan edes suunnitella. Tämä
tarkoittaa sitä, että METSO II:lle taataan työryhmän
esittämä maksimirahoitus ja luodaan varmuus siitä,
että ohjelmakauden lopussa pysyvästi suojellun metsämaan
osuus Etelä-Suomessa on vähintään viisi prosenttia.
Luonto-Liitto
esittää, että energianpuunkorjuun vaikutuksista tehdään
YVA-selvitys ennen kuin sitä aletaan panna toimeen.
KMO 2015:ssa ei ole riittävästi huomioitu ajankohtaista
luonnontieteellistä tutkimusta. On jo yleisesti tiedossa, että
Etelä-Suomen alueella kaikkien metsäkorpityyppien tila
on ekologisesti heikko ja suojeluntarve kiistaton. Tästä
huolimatta talousmetsien korvet on tarkoitus pitää metsätalouskäytössä
jatkossakin ja kunnostusojituksia tehostaa ja tukea.
Luonto-Liitto
esittää, että KMO 2015:een kirjataan selkeät
tavoitteet ja toimenpiteet metsätaloustoiminnan lopettamiseksi
kaikilla uhanalaisilla luontotyypeillä. Myös kunnostusojitukset
ennallistamiskelpoisilla suometsillä tulee lopettaa.
Rahalliset tuet monimuotoisuuden kannalta haitalliselle metsätaloushankkeille
kuten kunnostus- ja täydennysojituksille sekä metsäautoteiden
rakentamiselle tulee lopettaa. Ylipäätään metsätalouden
julkinen rahoitustuki tulee muuttaa ympäristöperusteiseksi
eli sitä tulisi jatkossa maksaa hankkeille ja toimenpiteille,
jotka esimerkiksi takaavat talousmetsien avainbiotooppien nykyistä
paremman säilymisen sekä edistävät nykyistä
tarkoituksenmukaisempaa lajiston suojelua talousmetsissä.
Luonto-Liiton
mielestä KMO 2015:n tulee kantaa vastuunsa myös edeltäjiensä
virheistä. Siksi uuteen ohjelmaan tulee kirjata ennallistamisohjelma
sellaisille ojitetuille karuille soille, jotka eivät ole muuttuneet
puuntuotantoon soveliaiksi.
Itä- ja
Pohjois-Suomen vanhat metsät muodostavat osan läntisen
Euroopan merkittävimmästä alkuperäisluonnon
keskittymästä. Näiden metsien käytöstä
on kiistelty vuosia ja kiistellään edelleenkin kansainvälisellä
tasolla saakka. Silti uusinkaan KMO ei sivua aihetta edes lauseella.
Jos Suomi haluaa KMO:n tavoitteiden mukaisesti olla edelläkävijä
ja kansainvälinen esimerkki metsäasioissa, tulee kotimaan
luonnonmetsien hakkuut lopettaa viimeistään nyt.
Pohjoisen valtionmetsien suojelulle on myös taloudellisia perusteita.
METLAn vastikään julkaistun arvion mukaan (Hetemäki
12/2007) pohjoisen valtionmetsät ovat pitkässä katsannossa
paremmin tuottavia matkailu- kuin metsätalouskäytössä.
Luonto-Liitto
esittää, että KMO:aan kirjataan tavoitteeksi Kainuun
ja Pohjois-Suomen suojelemattomien vanhojen metsien säästäminen
hakkuilta. Luonnontilaisten tai sen kaltaisten metsien määrä
on joka tapauksessa jo niin vähäinen, ettei viimeisten
suojelualueiden ulkopuolisten vanhojen metsien säästämisellä
ole merkittäviä vaikutuksia edes metsätaloudelle.
Hakkuumahdollisuuksia on runsaasti tulevaisuudessa hoidetuissa talousmetsissä.
Suojelemalla omat luonnonmetsänsä Suomi täyttäisi
yhden keskeisimmistä kansainvälisistä suojelutavoitteista
ja olisi tältä osin mallitoimija.
KMO ei paneudu
ilmastonmuutosproblematiikkaan riittävän laajasti. Tähän
on kiinnitetty huomiota aiemmin myös Kansallisen metsäohjelman
ennakkoarvioinnissa, jossa todettiin, että "ilmaston muuttuessa
Suomella on erityisrooli pohjoisten luontotyyppien suojelussa; edellyttää
riittävän laajojen metsäaluekokonaisuuksien suojelua"
KMO ei tällä
hetkellä esimerkiksi huomioi riittävästi, että
ojitetut suot ovat merkittävä hiililähde ja talousmetsien
kasvavaan puustoon sitoutuva hiili ei ole lyhytkestoisiin tuotteisiin
päätyessään pitkäaikainen hiilinielu verrattuna
esimerkiksi runsaslahopuustoisiin vanhoihin kangasmetsiin.
Ilmastonmuutokseen
liittyy myös geneettisen monimuotoisuuden suojelun tarve. Tällöin
avainasemassa voivat osaltaan olla em. luonnontilaisina säilyneet
laajat, yhtenäiset ja kytkeytyneet pohjoisen metsäalueet.
Luonto-Liitto
esittää, että KMO:ssa asetetaan selkeäksi tavoitteeksi
riittävän laajojen metsäaluekokonaisuuksien suojelu
eri puolilla Suomea. Toimenpiteillä voidaan osaltaan varautua
ilmastonmuutoksen vaikutuksiin ja erityisesti Etelä-Suomessa
parantaa samalla metsien monimuotoisuuden tilaa. KMO:n tulee osaltaan
huolehtia, että Suomessa huolehditaan maakunnallisesti arvokkaiden
metsäyhteyksien säilymisestä ja kehittämisestä.
Lisäksi on parannettava valtakunnallisten metsämantereiden
ekologista laatua ja pysäytettävä niiden pirstoutuminen.
KMO tavoitteissa on selvittää mahdollisuuksia lisätä
verohelpotusten avulla hakkuiden määrää yksityismetsissä.
Luonto-Liitto
katsoo, että päätehakkuiden verohelpotuksille ei
ole mitään perusteita. Erityisesti Etelä-Suomessa
tällä tavoin hakkuita mahdollisesti ohjataan monimuotoisuuden
kannalta kriittisille alueille ja lähetetään metsänomistajille
ristiriitaista viestiä; kannustetaan hakkuisiin suojelun sijaan.
Sen sijaan verohelpotuksen myöntämistä ensiharvennuspuulle
Luonto-Liitto kannattaa, koska se ohjaa puunhankintaa monimuotoisuuden
kannalta vähemmän haitallisiin kohteisiin. Ensiharvennuksilla
voidaan edistää myös metsien monikäyttöä.
Lapsille ja nuorille suunnatun metsävalistuksen tavoitteet
aina toteuttajajoukkoa myöten ovat KMO:ssa painottuneet selkeästi
metsätalouden intressiryhmiin. Herää kysymys, millaista
metsäkuvaa nuorille oikein halutaan välittää?
Luonto-Liitto
esittää, että nuorille suunnattavaan valistustyöhön
otetaan mukaan myös aidosti metsiensuojelutyötä tekeviä
asiantuntija- ja järjestötahoja KMO:aan kirjatun yhteistyön
ja avoimuuden periaatteen mukaisesti.
Petra Yliportimo
Pääsihteeri
Luonto-Liitto ry. |
Risto Mustonen
Metsävastaava
Luonto-Liitto ry. |
