Esitämme,
että Metsähallitus suojelee omalla päätöksellään
n. 240 hehtaaria valtionmetsää Jyväskylän
maalaiskunnan ja Toivakan kunnan alueella sijaitsevilla Palstonvuori
- Murtoselän, Majamäen ja Viitasenvuoren alueilla. Metsäalue
sisältyy Pohjois-Päijänteen ekologiseen vyöhykkeeseen
Päijänteen ekologisesti arvokkaalla suuralueella.
Esitys sisältää
kolme suojelumetsäehdotusta: Palstonvuori - Murtoselän
(A), Majamäen (B) ja Viitasenvuoren suojelumetsät. Ne
sijaitsevat Jyväskylän maalaiskunnan ja Toivakan kunnan
alueella, 4-tien ja pohjoisen Päijänteen välissä.
Tässä ehdotettavat suojelumetsät kytkeytyvät
Palstonvuoren ja Iilijärven Natura 2000 -alueisiin.
Iilijärven
ja Palstonvuoren Natura-alueet muodostavat yhdessä laajan
ja erämaisen kokonaisuuden, joka koostuu pääosin
havupuuvaltaisista, usein kallioisista tai kivikkoisista metsistä
sekä arvokkaista pienvesistä ja puronotkoista. Iilijärven
alueella sijaitsee neljä vanhojen metsien suojeluohjelman
kohdetta: Rupansuo, Katajalampi, Iilivuori ja Viitasenvuori.
Suojeluesitykseen
sisältyvät alueet inventoitiin vuoden 2007 touko-kesäkuun
aikana yhden miehen voimin. Valtionmaiden lisäksi lähialueilta
kartoitettiin myös metsäyhtiöiden ja yksityisten
maanomistajien omistuksessa olevia alueita. Inventointien tuloksena
eri omistajaryhmien mailta löydettiin yhteensä n. 950
ha suojelemattomia METSO-kriteerit täyttäviä metsiä.
Iilijärven - Palstonvuoren aluekokonaisuuden luontoarvot
ja läheinen sijainti suhteessa itäisen Toivakan valtionmaiden
arvokkaisiin metsäytimiin tekevät siitä tulevaisuudessa
tärkeän luonnonsuojelun kehittämisalueen. Tämä
nostaa myös tässä ehdotettavien valtionmaiden suojelumetsien
luonnonsuojelullista arvoa.
Suojeluesitysten
alueet sisältävät Metsähallituksen alue-ekologisessa
suunnittelussa jo huomioimia luontokohteita, ekologisia yhteyksiä
sekä valtion METSO- ohjelman myötä suojelemia kohteita.
Tässä ehdotettavat suojelumetsät täydentävät
siten olennaisesti nykyistä suojelualueverkostoa. Ne yhdistävät
pienialaiset ja toisistaan eristäytyneet arvokkaat luontokohteet
luonnonsuojelubiologisesti järkeviksi suojelunarvoisten metsien
kokonaisuudeksi. Kun Etelä-Suomen metsäluonnon monimuotoisuus
köyhtyy yhä kiivaammalla vauhdilla, olisi välttämätöntä
keskittää lisäsuojelua juuri Iilijärven kaltaisten,
alueellisesti arvokkaiden metsäytimien ympärille. Vaikka
keskustelu Etelä-Suomen metsien lisäsuojelusta pyörii
tällä hetkellä lähinnä yksityismaiden
vapaaehtoisen suojelun ympärillä, on selvää,
että Iilijärven kaltaisilla alueilla päävastuu
metsäluonnon suojelusta on valtion kaltaisilla suurilla maanomistajilla.
Lisätietoja:
Risto Sulkava, 040 545 6472, risto.sulkava(@)pp.inet.fi
Risto Mustonen, 0400 68 78 56, risto.mustonen(@)helsinki.fi
Luonto-Liitto
ry
Petra Yliportimo, pääsihteeri
Suomen luonnonsuojeluliitto
ry
Heikki Susiluoma, puheenjohtaja
Suomen luonnonsuojeluliiton
Keski-Suomen piiri ry
Risto Sulkava, puheenjohtaja, metsävastaava
Greenpeace
Matti Liimatainen, metsävastaava
Jakelu:
Metsähallitus: Länsi-Suomen alue: Antti Maukonen, Arto
Kinnunen, Luontopalvelut: Panu Kuokkanen, Tikkurila: Petri Heinonen
Suomen ympäristökeskus: Kimmo Syrjänen
Keski-Suomen ympäristökeskus: Auvo Hamarus
Ympäristöministeriö: Mikko Kuusinen, Pekka Salminen
Liitteet:
Liite 1. Karttarajaus
Liite 2 A-C. Alueiden kuvaukset
Liite 3. CD- rom: Kuvia suojeluesitykseen sisältyviltä
alueilta
Liite 2. Alueiden
kuvaukset
A. Palstonvuori-Murtoselkä
(Jyväskylän mlk, n. 240 ha)
Ehdotus Palstonvuori - Murtoselän suojelumetsäksi
sijaitsee noin viisi kilometriä Iilijärven Natura 2000
– alueesta pohjoiseen. Alue rajautuu Natura 2000 – ohjelmaan
sisällytettyihin alueisiin, jotka on merkitty karttaan punaisella.
Näistä Palstonvuoren ja Murtoselän karut mäntyvaltaiset
ja paikoin runsaslahopuustoiset metsät kuuluvat vanhojen
metsien suojeluohjelmaan. Murtoselän vanhan metsän kohteen
eteläpuolella sijaitsee luonnonsuojelulailla suojeltu puronotko,
jossa on metsäluhdaksi luokiteltu tervaleppä- ja lehtokorpi.
Suojeluesityksen
rajaukseen sisältyvistä järeäpuustoisista
metsäytimistä huomattava osa on Metsähallituksen
alue-ekologisessa suunnittelussa huomioimia luontokohteita ja
ekologisia yhteyksiä sekä METSO - kohteita. Karttaan
rajattujen metsäisten ytimien (alueet 1-4) ulkopuoliset alueet
(alue 5) ovat kärsineet viime vuosina laajoista avohakkuista
ja alueella kasvaa valtaosin nuorta metsää, paikoin
myös tasarakenteista varttunutta tai järeää
metsää. Nämä metsät on perusteltua sisällyttää
suojelumetsärajaukseen niiden tukialuevaikutuksen vuoksi.
Alueen 5 metsien merkitystä nostaa myös noin kilometrin
Palstonvuoren pohjoispuolella sijaitseva Jääskelän
Natura 2000 – alue. Jääskelä on pienipiirteistä
kallioiden, lehtojen ja luhtaisten soiden metsäistä
mosaiikkia. Suojeltavaksi esitettävän alueen pinta-ala
on yhteensä noin 240 ha.
Alue 1.
Kolmella muutaman hehtaarin laajuisella alueella suojelumetsäehdotuksen
länsiosassa kasvaa kuivahkon, paikoin tuoreen kankaan järeäpuustoista
ja melko tasarakenteista männikköä. Vanhojen, osin
kilpikaarnaisten mänty-ylispuiden alla kasvaa harvakseltaan
myös nuorta kuusta ja koivua. Keloja ja palokantoja tapaa
sieltä täältä, mäntymaapuita taas on
alueella niukasti. Alueista pohjoisimpaan sisältyy myös
Metsähallituksen alue-ekologisen suunnitelman ekologinen
yhteys ja METSO – kohde.
Suojelumetsäehdotuksen
lounaisosaan, alueeseen 1 rajoittuu Lepokallion länsirinteellä
sijaitseva n. 25 hehtaarin laajuinen arvokas yksityismetsä.
Tällä mäntyvaltaisella metsäalueella puusto
on erirakenteisempaa kuin sen pohjoispuolisella valtionmaalla
ja männyn seassa kasvaa paikoitellen myös koivua ja
haapaa erirakenteisena. Alueen länsiosassa on kuivan lehdon
piirteitä. Avokalliolla on kohtalaisen runsaasti kilpikaarnaisia,
vanhoja mäntyjä ja muutenkin suuri osa alueen puustosta
kilpikaarnoittuu hiljalleen. Lahopuita ja keloja on alueella harvakseltaan,
mutta lukuisat palokannot kertovat alueen säilyneen pitkään
metsätalouden ulkopuolella. Alueen hankkiminen valtiolle
suojelutarkoituksiin on perusteltua sen luontoarvojen ja suotuisan
sijainnin vuoksi.
Alue 2.
Alueen kattavat suurimmaksi osaksi Metsähallituksen alue-ekologisen
suunnittelun luontokohde ja ekologinen yhteys. Kallioisella ja
kivikkoisella metsäalueella kasvaa kuivan kankaan vanhaa,
melko erirakenteista männikköä, jossa lahopuuta
ja keloja on kohtalaisen runsaasti.
Alue 3.
Noin neljällä viidesosalla alueen pinta-alasta kasvaa
puulajisuhteiltaan moni-ilmeistä, tuoreen kankaan harventamatonta
varttunutta metsää. Metsä on suurimmaksi osaksi
mäntyvaltaista, mutta se vaihettuu paikoin myös koivuvaltaiseksi
ja sekametsäksi. Järeiden ja keskijäreiden mänty-ylispuiden
alla kasvaa kuusta, koivua ja haapaa erirakenteisina. Erikokoisia
ja eriasteisesti lahonneita koivupökkelöitä ja
-maapuita tapaa alueella kohtalaisen runsaasti, keskijäreitä
mäntymaapuita hieman niukemmin. Metsä jatkuu samankaltaisena
Tornimäen eteläpuoliselle yksityismaalle.
Alueen lounaiskulmassa
on parin – kolmen hehtaarin laajuinen Metsähallituksen
alue-ekologisessa suunnitelmassa ekologiseksi yhteydeksi rajattu
tuoreen kankaan kuusivaltainen metsä. Harventamattomassa,
melko erirakenteisessa metsässä kasvaa kuusten seassa
harvakseltaan järeitä mänty-ylispuita sekä
keskijäreitä ja järeitä haapoja. Alueella
lahoaa paikoitellen koivupökkelöitä ja kuusimaapuita.
Alue 4.
Alueen neljä eri kohdetta on huomioitu Metsähallistuksen
alue-ekologisessa suunnittelussa. Alueista läntisin on rajattu
ekologiseksi yhteydeksi ja muut kohteet ovat Metsähallituksen
arvokkaita luontokohteita ja METSO – kohteita. Muilla osa-alueilla
(1 – 3) sijaitsevat Metsähallituksen aes- kohteet on
kuvattu edellä
Alue 5.
Alue 5 kattaa kaiken alueiden 1-4 ja nykyisten suojelualueiden
ulkopuolisen metsämaan. Alueella on tehty runsaasti avohakkuita
viime vuosina. Alueen keski- ja länsiosissa kasvaa pääosin
havupuuvaltaisia ja sekapuustoisia taimikoita ja mänty- ja
kuusikasvatusmetsiä. Alueen 3 pohjoispuolella ja etäämpänä
lännessä, Murtolahdenselänteen länsipuolella
sijaitsevan soisen notkon ympärillä kasvaa myös
varttuneita ja järeitä, tasarakenteisiksi harvennettuja
kuusimetsiä. Alueen nuoret metsät tukevat varttuessaan
hyvin järeäpuustoisten metsäytimien luontoarvoja
ja niissä paikoin runsaana kasvavat lehtipuut lisäävät
alueen monimuotoisuusarvoa.
B. Majamäki
(Toivakka, noin 80 ha)
Majamäen tässä esitettävä suojelumetsäehdotus
rajautuu vanhojen metsien suojeluohjelmaan kuuluvaan Rupanmäkeen
sekä sen pohjoispuoliseksi laajennukseksi perustettuun Metsähallituksen
suojelumetsään (alue 1). Rupanmäen laajennuksen
yhteydessä on sen luoteispuolelle perustettu myös erillinen,
reilun kymmenen hehtaarin laajuinen suojelumetsä (alue 2).
Lisäksi alueella on neljä Metsähallituksen alue-ekologisessa
suunnittelussa arvokkaiksi luontokohteiksi ja METSO – kohteiksi
rajaamaa aluetta (alue 3), joiden yhteispinta-ala on kymmenkunta
hehtaaria. Näiden väliin jäävä, n. 70
hehtaarin laajuinen alue kasvaa pääosin nuoria mäntyvaltaisia
kasvatusmetsiä ja taimikoita, joissa lehtipuun osuus on paikoin
huomattava. Tämä tukialue on syytä liittää
osaksi nykyistä suojelualueverkostoa.
Alue 1.
Vanhojen metsien suojeluohjelmaan kuuluva Rupanmäki on pääosin
mäntyvaltaista ja vanhaa, suhteellisen erirakenteista metsää,
jossa on siellä täällä keloja, mäntymaapuita
ja palokantoja. Pääosin vanhojen mäntyjen seassa
kasvaa erirakenteisena siellä täällä myös
kuusta, koivua ja haapaa. Alueella sijaitseva merkittävä
lähdesuo, Rupansuo, on huomioitu Keski-Suomen pienvesiselvityksessä
ja soidensuojelun perusohjelman täydennysselvityksessä.
Alue 2.
Suojelualueella kasvaa kuusivaltaista, runsaslahopuustoista metsää.
Alue 3.
Alue kattaa neljä Metsähallituksen alue-ekologisessa
suunnittelussa huomioimaa arvokasta luontokohdetta ja METSO –
kohdetta. Alueista pohjoisimmassa kasvaa lehtomaisen kankaan järeäpuustoista
koivuvaltaista metsää, jossa on kohtalaisen runsaasti
erikokoista ja eriasteisesti lahonnutta koivumaapuuta. Aluetta
ympäröivissä nuorissa kasvatusmetsissä (alue
4) olisi tärkeä säilyttää koivun osuus
riittävän suurena, jotta koivulahopuulla elävän
lajiston säilyminen alueella pystyttäisiin pitkällä
tähtäimellä turvaamaan.
Alue 4.
Alueella kasvaa suureksi osaksi nuoria mäntyvaltaisia kasvatusmetsiä.
Männyn seassa on paikoin kohtalaisen runsaasti myös
kuusta, koivua ja haapaa. Alueen nuoret metsät muodostavat
tärkeän tukialueen nykyisten suojelualueiden ja Metsähallituksen
aes – kohteiden välille.
C. Viitasenvuori
(Jyväskylän mlk, noin 60 ha)
Tässä ehdotettavan Viitasenvuoren suojelumetsän
yhteispinta-ala on noin 60 ha. Se koostuu kahdesta osa-alueesta.
Alueista pienempi (alue 1 ja sen länsipuoliset metsät)
sijaitsee Viitasenvuoren koillisrinteellä ja yhdistää
Metsähallituksen alue-ekologisen suunnitelman luontokohteen
ja karttaan punaisella rajatun Natura 2000- alueen toisiinsa.
Alueista eteläisempi
(alueet 2, 3 ja 4) sijaitsee noin kilometrin päässä
etelään edellisestä. Se rajoittuu vanhojen metsien
suojeluohjelmaan sisältyvään Viitasenvuoren metsäytimeen.
Alue 1.
Alueen pohjoisosa, kaksi kolmasosaa alueen pinta-alasta on merkitty
Metsähallituksen alue-ekologisen suunnitelman luontokohteeksi.
Aes - kohteessa kasvaa hyvin erirakenteista kuivahkon kankaan
vanhaa männikköä, jossa on elävän puuston
seassa kohtalaisen runsaasti erikokoisia keloja ja eriasteisesti
lahonnutta mäntymaapuuta. Järeitä, aikaisemman
puustosukupolven mäntymaapuita lahoaa siellä täällä.
Erikokoisten mäntyjen seassa kasvaa paikoitellen myös
nuorta kuusta ja harvakseltaan nuorta koivua ja haapaa.
Alueen etelä-osassa
kasvaa kuivahkon kankaan mäntyvaltaista, valtaosin tasarakenteista
vanhaa metsää, jossa lahopuun määrä on
huomattavasti aes - kohdetta pienempi. Alueen puustosta merkittävä
osa on kuitenkin kilpikaarnaisia ja palokantoja tapaa paikoitellen.
Eteläisempi metsä tukee pohjoisemman vanhan metsän
ytimen luontoarvoja.
Alueen 1 länsi-
ja luoteispuolelta kulkee ekologinen yhteys Hyppyriäisenlammen
Natura 2000-alueelle. Tämän tukialueen itäosa on
vastikään avohakattu ja muuten alueella kasvaa nuorta
mäntykasvatusmetsää. Tukialueen pohjoispuolisilla
yksityismailla on avo- ja harvennushakkuista huolimatta säilynyt
puulajisuhteiltaan monipuolisia, pääosin mäntyvaltaisia
järeäpuustoisia metsiä, joissa tapaa paikoin kohtalaisen
runsaana myös erirakenteista kuusta, koivua ja haapaa sekä
keloja ja mänty- ja lehtilahopuuta. Yksityismaiden luontoarvot
tukevat alueen 1 metsäytimen luontoarvoja ja kasvattavat
samalla myös edellä kuvattujen nuorten metsien merkitystä
tukialueena ja ekologisena yhteytenä Natura 2000 – alueelle.
Siksi ne olisi perusteltua hankkia valtiolle.
Alue 2.
Kivikkoisella alueella kasvaa kuivahkon kankaan mäntyvaltaista,
pääosin järeäpuustoista metsää.
Mäntyjen seassa kasvaa paikoin järeitä koivuja.
Alueella lahoaa harvakseltaan järeitä mäntymaapuita
ja keloja ja palokantoja näkyy metsäkuvassa runsaasti.
Paikoin tapaa myös yksittäisiä aikaisemman puustosukupolven
mäntymaapuita. Alueelle syntyy lähivuosikymmeninä
runsaasti mäntymaapuuta ja se on siten tärkeä tukialue
viereiselle Viisarinmäen vanhan metsän kohteelle. Alueen
kaakkoispuolelle on tehty vastikään muutaman hehtaarin
avohakkuu.
Alue 3.
Alueen 2 itäpuolella sijaitsee noin 15 hehtaarin laajuinen
mäntyvaltainen ja tasarakenteiseksi harvennettu järeäpuustoinen
metsä, joka toimii tärkeänä tukialueena sen
länsipuoliselle metsäytimelle. Siitä johtaa suora
yhteys etelään, Lamminsuon pohjoispuolella sijaitsevaan
Metsähallituksen alue-ekologisessa suunnittelussa huomioimaan
luontokohteeseen. Aes – kohteessa kasvaa korpimaista ja nuorehkoa,
mutta melko erirakenteista ja harventamatonta mänty- ja kuusivaltaista
metsää. Paikoin joukossa on myös järeämpiä,
kilpikaarnaisia mänty-ylispuita. Myös Lamminsuon eteläpuolella
on alue-ekologisen suunnitelman luontokohde. Muuten Lamminsuolla
ja sen ympäristössä kasvaa nuoria mäntyvaltaisia
metsiä, joista osa on kitukasvuisia ja harventamattomia.
Lamminsuon yksityismaapalsta tulisi sijaintinsa vuoksi hankkia
valtiolle.
Alue 4.
Tien itäpuolella kasvaa lehtomaisen, paikoin tuoreen kankaan
kuusivaltaista, pääosin varttunutta, mutta melko erirakenteista
metsää. Kohteessa tapaa myös yksittäisiä
järeitä kuusia ja siellä täällä
kasvaa myös järeitä koivuja ja haapoja sekä
keskijäreitä harmaaleppiä. Alueella lahoaa kohtalaisen
runsaasti ohuita, pystyyn kuolleita kuusia ja yksittäisiä
keskijäreitä kuusimaapuita. Koillista kohti puusto muuttuu
tasarakenteisemmaksi ja lehtipuun määrä vähenee.
Tien länsipuolinen korpi on aikoinaan ojitettu ja se kasvaa
nyt harventamatonta ja kuusivaltaista nuorta kasvatusmetsää,
jossa on seassa huomattavasti nuorta koivua ja harmaaleppää.
Tien itäpuolella
havaittiin runsaasti vaarantuneen liito-oravan papanoita useiden
järeiden haapojen ja kuusten tyveltä. Koordinaatit:
6888397:3445019. Papanahavaintojen runsaudesta päätellen
alue on todennäköinen liito-oravan lisääntymis-
ja levähdyspaikka.
