Esitämme,
että UPM suojelee omalla päätöksellään
yhteensä noin 740 hehtaaria metsää Iilijärven
ja Vällynvuoren Natura 2000 -alueiden ympäristössä
Jyväskylän maalaiskunnan sekä Toivakan ja Leivonmäen
kuntien alueella. Metsäalue sisältyy Päijänteen
ekologisesti arvokkaaseen suuralueeseen.
Touko-kesäkuussa
2007 tehdyissä Luonto-Liiton inventoinneissa Iilijärven
ja Vällyvuoren alueella sijaitsevilta UPM:n mailta löydettiin
runsaasti suojelemattomia arvometsiä, jotka täyttävät
Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma METSO:n runsaslahopuustoisten
kangasmetsien luonnonsuojelubiologiset kriteerit. Lisäksi
näiden arvokkaiden metsäytimien ympärillä
kasvaa nuoria, varttuneita ja järeäpuustoisia talousmetsiä,
jotka toimivat sijaintinsa puolesta tärkeinä tukialueina
suojelemattomille vanhan metsän kohteille. Suojeluesitykseen
sisältyvistä metsistä noin kaksi kolmasosaa täyttää
METSO - kriteerit. Osa näistä metsäalueista sijaitsee
Iilijärven Natura-alueen maa-aines- ja metsälailla suojeltavassa
osassa. Tämä puutteellinen suojelustatus mahdollistaa
kuitenkin hakkuutoiminnan Natura-alueella, eikä se siksi
pysty käytännössä turvaamaan alueen luontoarvojen
säilymistä.
Iilijärven
Natura-alueeseen kuuluvat metsät muodostavat laajan ja erämaisen
kokonaisuuden, joka koostuu pääosin havupuuvaltaisista,
usein kallioisista tai kivikkoisista metsistä sekä arvokkaista
pienvesistä ja puronotkoista. Iilijärven alueella sijaitsee
neljä vanhojen metsien suojeluohjelman kohdetta: Rupansuo,
Katajalampi, Iilivuori ja Viitasenvuori. Vällyvuoren Natura-alueella
on mänty- ja kuusivaltaisia metsiä, joissa puuston rakenne
on luonnonmukainen ja puulajisuhteet monipuoliset. Myös lehtilahopuuta
esiintyy kauttaaltaan kohtalaisesti.
Osa Natura-alueiden
ympärillä sijaitsevista suojeltavaksi esitettävistä
metsistä on puuston rakennepiirteiden, puulajisuhteiden ja
lahopuun määrän ja laadun perusteella arvioituna
vähintään yhtä laadukkaita kuin Natura-alueiden
metsät. Lisäsuojelun tarve alueella onkin perusteltua
suojelualueiden luontoarvojen vahvistamiseksi ja Iilijärven
ja Vällyvuoren Natura-alueiden paremman kytkeytyneisyyden
edistämiseksi.
Ajan puutteen vuoksi alueella ei ehditty tekemään tarkempaa
lajistoselvitystä, mutta on syytä olettaa, että
runsaslahopuustoisista metsäytimistä löydettäisiin
perusteellisissa inventoinneissa lahopuusta riippuvaista uhanalaista
kääväkäslajistoa. Alueelta löytyi kolme
vaarantuneen liito-oravan todennäköistä lisääntymis-
ja levähdyspaikkaa, joiden sijaintitiedot on toimitettu Keski-Suomen
ympäristökeskukselle.
Iilijärven
ja Vällyvuoren aluekokonaisuuden keskeinen sijainti itäisen
Toivakan valtionmaiden arvokkaiden metsäytimien ja Leivonmäen
kansallispuiston välissä tekevät siitä tulevaisuudessa
tärkeän luonnonsuojelun kehittämisalueen, jolla
on merkitystä myös valtakunnallisella tasolla. Jotta
luonnontilaisen kaltaisten metsäalueiden entistä nopeampi
pirstoutuminen ja siten metsälajiston köyhtyminen voitaisiin
Etelä-Suomessa estää, lisäsuojelua tulisi
keskittää juuri Ilijärven ja Vällyvuoren kaltaisiin
kohteisiin, alueellisesti merkittävien suojelualueiden ympärille.
Vaikka keskustelu Etelä-Suomen metsien lisäsuojelusta
pyörii tällä hetkellä lähinnä yksityismaiden
vapaaehtoisen suojelun ympärillä, on selvää
että Iilijärven kaltaisilla alueilla todellinen vastuu
metsäluonnon monimuotoisuuden säilyttämisestä
on UPM:n kaltaisilla suurilla metsänomistajilla.
Lisätietoja:
Risto Sulkava, 040 545 6472, risto.sulkava(@)pp.inet.fi
Luonto-Liitto
ry
Petra Yliportimo, pääsihteeri
Suomen luonnonsuojeluliitto
ry
Heikki Susiluoma, puheenjohtaja
Suomen luonnonsuojeluliiton
Keski-Suomen piiri ry
Risto Sulkava, puheenjohtaja, metsävastaava
Greenpeace
Matti Liimatainen, metsävastaava
Jakelu:
UPM: Timo Lehesvirta
Suomen Ympäristökeskus: Kimmo Syrjänen
Keski-Suomen ympäristökeskus: Auvo Hamarus
Ympäristöministeriö: Sirkka Hautojärvi, Ilkka
Heikkinen, Mikko Kuusinen, Pekka Salminen
Liitteet:
Liite 1 A. Karttarajaus Iilijärven alueelta (peruskarttalehdet
3211 06 ja 3211 09)
Liite 1 B. Karttarajaus Vällyvuoren alueelta (peruskarttalehdet
3211 08 ja 3211 09)
Liite 1 C. Iilijärven ja Vällyvuoren alueiden arvokkaimmat,
suojelemattomat
metsäytimet
Liite 2. Alueiden kuvaukset
Liite 3. CD- rom: Kuvia suojeluesitykseen sisältyviltä
alueilta
Liite 2. Alueiden
kuvaukset
Kohteet on
jaettu kahteen eri kokonaisuuteen (A Iilivuori ja B Vällyvuori)
sillä perusteella, minkä Natura-alueen läheisyyteen
ne sijoittuvat.
A. Iilijärvi
Kohde 1.
Iilijärvi Lehdenmäki Lehmävuori (n.
460 ha)
Kohde on suojeluesitykseen sisältyvistä alueista laajin
ja se sijaitsee suureksi osaksi Ison Iilijärven Natura-alueen
maa-aines- ja metsälailla suojellussa osassa. Tämä
suojeluluokitus ei kuitenkaan turvaa käytännössä
alueen luontoarvojen säilymistä, mistä hyvänä
esimerkkinä ovat tuoreehkot avohakkuut yhtiön mailla,
Natura-alueen eteläosassa sijaitsevan Kalliolammen lounaispuolella
ja Kivikeskus lammen ympäristössä.
Kohteeseen
rajoittuvat luonnonsuojelulailla suojellut Iilivuoren ja Lehmävuoren
vanhan metsän kohteet ja siihen sisältyy Koirajärven
luonnonsuojelulailla suojeltu laskupuro, jota ympäröivä
alue on todettu valtakunnallisesti arvokkaaksi kallioalueeksi.
Lisäksi sen välittömässä läheisyydessä
sijaitsee myös Ruostesuon luonnonsuojelualue.
Ison Iilijärven
Natura-alueen sisällä sijaitsevalle alueelle on luonteenomaista
mäkisen, paikoin kallioisen maaston ja pienvesien vaihtelu.
Valtaosin mäntyvaltaiset metsät laskeutuvat rakentamattomien
lampien ja pienten järvien rannoille. Alueella kasvaa mäntyvaltaisia
ja pääosin järeäpuustoisia sekä suhteellisen
erirakenteisia metsiä, joissa kasvaa myös eri-käistä
kuusta, koivua ja haapaa. Nykyisellään lahopuuta on
alueen metsissä melko vähän, mutta sitä on
lähitulevaisuudessa syntymässä huomattavasti lisää.
Alueella tapaa harvakseltaan hiiltyneitä palokantoja ja yksittäisiä
aikaisemman puustosukupolven mäntymaapuita. Kohteen edustavimmat
kuusivaltaiset ja kohtalaisen erirakenteiset metsät sijaitsevat
Pienen Iilijärven länsipuolella sekä erityisesti
Natura-alueen lounaisosassa, Koirajärvien ja Kalliolammen
välisellä alueella.
Pienen Koirajärven
itäpuolisella mäellä kasvaa puulajisuhteiltaan
monipuolista, varttunutta ja pääosin mäntyvaltaista
metsää, jossa on kohtalaisesti lehtilahopuuta ja palokantoja.
Muutama sata metriä tästä itään kasvaa
korpinotkon ympärillä varttunutta ja kohtalaisen erirakenteista
kuusivaltaista metsää, jossa lahoaa useita järeitä,
sammaloituneita kuusimaapuita.
Useilla Natura-alueen
lammista on luonnontilainen nevareunus. Niihin rajautuvat, mäntyä
kasvavat rämeet ovat kuitenkin osittain kuivahtaneet ojituksen
vaikutuksesta.
Edellä
kuvattuja järeäpuustoisia metsäalueita ympäröivät,
Naturaalueen sisällä olevat nuoret metsät
tulisi myös huomioida alueen suojelun kehittämisessä
niiden tärkeän tukialuevaikutuksen vuoksi. Ne sisältyvät
liitteenä olevaan karttarajaukseen.
Ison Iilijärven
Natura-alueeseen kytkeytyy lännessä Soimamäen ja
Lehdenmäen yhdessä muodostama erittäin arvokas
vanhan metsän kokonaisuus. Alueen metsistä huomattava
osa täyttää METSO - kriteerit, osa jopa boreaalisen
luonnonmetsän kriteerit. Soimamäen länsirinteellä
kasvaa vesitaloudeltaan luonnontilaisen korven ympärillä
vanhaa ja hyvin erirakenteista, kuusivaltaista metsää,
jossa lahopuuta on huomattavan runsaasti ja monipuolisesti. Myös
Lehdenmäen pohjoisrinteillä kasvaa varttunutta ja vanhaa,
mutta hyvin erirakenteista kuusivaltaista metsää, jossa
on muiden lehtipuiden seassa paikoin runsaasti myös järeitä
haapoja ja useita lahovikaisia raitoja. Soimamäen kalliomännikössä
taas on silmiinpistävän runsaasti kilpikaarnamäntyjä,
keloja ja aikaisemman puustosukupolven mäntymaapuita. Myös
Lehdenmäen läntisimmässä osassa kasvaa avokalliolla
vanhaa, kilpikaarnaista ja harventamatonta männikköä,
jossa on kohtalaisen runsaasti lahopuuta. Soimamäen ja Lehdenmäen
välissä on ojitettu, turvekankaaksi muuttuva korpi,
jonka pääosin nuorehko puusto on kuitenkin harventamatonta
ja alueelle on hiljalleen muodostumassa lahopuuta. Edellä
kuvattujen vanhan metsän ytimien läheisyydessä
on myös nuorempia metsiä, joiden suojeleminen on välttämätöntä
arvokkaiden metsäytimien kytkeytyneisyyden edistämiseksi.
Kohteen lounaisosassa
sijaitsevan Lehmävuoren luonnonsuojelualueen ympärillä
on säästynyt n. 25 ha arvokkaita, METSO kriteerit
täyttäviä vanhoja metsiä.. Alueen länsipuolella
kasvaa vanhaa mäntyvaltaista metsää, joka vaihettuu
alarinteessä kuusivaltaiseksi. Alueella on kohtalaisen runsaasti
ja monipuolisesti lahopuuta, myös palokantoja ja keloja näkyy
siellä täällä. Suojelualueen länsirajalla
havaittiin kahdesta paikasta runsaasti liito-oravan papanoita.
Koordinaatit: 6885944 : 3440231 ja 6885944 : 3440075. Paikka on
jätösten runsauden perusteella todennäköisesti
lajin lisääntymis- ja levähdyspaikka.
Lehmävuoren
eteläpuolella on säilynyt rippeitä entisestä
Paappasenmäen laajasta aarnialueesta. Jäljelle jääneet
metsät ovat varttuneita, kuusivaltaisia tai kuusikkoisia
ja paikoin hyvin erirakenteisia. Lahopuuta esiintyy kohtalaisesti.
Alueella on myös räme, jonka puustosta huomattava osa
on kilpikaarnaista.
Edellä
kuvattujen kohteiden ympärillä sekä Lehmävuoren
ja Ison Iilijärven Natura-alueen välissä kasvaa
taimikoita, sekä nuoria ja varttuneita talousmetsiä,
jotka on myös liitetty suojelurajaukseen.
Kohde 2.
Honkasuo (n. 75 ha)
Kohde on puuston rakennepiirteiden ja lahopuun määrän
ja laadun sekä alueen laajuuden, yhtenäisyyden ja sijainnin
perusteella yksi alueen arvokkaimmista metsäytimistä.
Kohteen arvoa nostaakin sen sijainti aivan Iilivuoren vanhan metsän
suojelualueen eteläpuolella. Kohde kytkeytyy luoteisosastaan
Ison Iilijärven Natura-alueeseen.
Honkasuon
itäpuolisella tuoreella, paikoin lehtomaisella kankaalla
kasvaa METSO kriteerit täyttäviä mänty-
ja kuusivaltaisia, pääosin järeäpuustoisia
metsiä, joissa on huomionarvoista koivun ja haavan suuri
määrä. Paikoin metsä on lehtipuuvaltaistakin.
Kohteen edustavimmat metsät täyttänevät myös
boreaalisen luonnonmetsän kriteerit. Metsän luonne vaihtelee
mosaiikkimaisesti ja alueella on keskimäärin kohtalaisen
runsaasti erikokoisia ja ikäisiä mänty-,
koivu- ja kuusilahopuita sekä keloja ja palokantoja. Paikoin
tapaa myös järeitä tai erittäin järeitä
aikaisemman puustosukupolven mäntymaapuita.
Kohteen kaakkoisrajalla
on vesitaloudeltaan erittäin edustava, luonnontilainen korpi,
jonka ympärillä kasvavassa vanhassa kuusivaltaisessa
metsässä on runsaasti järeitä, vanhoja kuusi-,
koivu- ja haapamaapuita sekä vanhoja, järeitä koivupökkelöitä.
Myös raita- ja tervaleppämaapuita esiintyy. Korven välittömässä
läheisyydessä kasvavien järeiden haapojen ja kuusten
juurella on röykkiöittäin vaarantuneen liito-oravan
papanoita. Koordinaatit: 6885478 : 3443692. Paikka on mitä
todennäköisin lajin lisääntymis- ja levähdyspaikka.
Kohteen länsirajalla
sijaitseva Honkasuo on aikoinaan ojitettu ja muuttunut turvekankaaksi.
Sen pohjoisosassa kasvaa suhteellisen erirakenteista, valtaosin
varttunutta kuusikkoa, jossa on niukasti lahopuuta. Kuusen seassa
kasvaa myös kohtalaisen runsaana mäntyä ja koivua
ja turvekankaan eteläosassa kasvaa nuorehkoa, mäntyvaltaista
metsää. Puustoa on paikoitellen harvennettu.
Kohteen lounaiskulmassa,
Tervamäen länsirinteellä kasvaa kuusivaltaista,
pääosin järeäpuustoista metsää,
jossa on paikoitellen myös järeää haapaa ja
koivua. Länsirinteen yläosassa metsä on osin mäntyvaltaista.
Rinnemetsästä löytyi runsaasti liito-oravan papanoita
useiden järeiden kuusten ja haapojen tyveltä noin 300
m pituiselta alueelta. Paikka on lajin ilmeinen lisääntymis-
ja levähdyspaikka. Papanahavaintojen äärikoordinaatit:
6885645 : 3443136 ja 6885492 : 3443241. Toukokuussa 2007 Tervamäen
ja Honkasuon arvokohteiden väliin tehtiin n. 10 hehtaarin
laajuinen avohakkuu, joka katkaisi tärkeän ekoyhteyden
kahden liito-oravareviiriin ja arvokkaan metsäalueen välissä.
Honkasuon
arvokkaimpaan metsäytimeen rajautuu pohjoisessa ja koillisessa
valtaosin varttuneita ja puulajisuhteiltaan melko monipuolisia
kuusi- ja mäntyvaltaisia talousmetsiä, jotka on myös
sisällytetty suojeluesitysrajaukseen niiden tukialuevaikutuksen
vuoksi. Räimälammen rantojen kuivahkolla isovarpurämeellä
kasvaa tiheähköä männikköä. Kohteen
suojeleminen kokonaisuudessaan on erittäin suotavaa sen merkittävien
luontoarvojen ja sijainnin perusteella.
Kohde 3.
Kankaanpää (n. 15 ha)
Kohteessa kasvaa tuoreen kankaan suhteellisen erirakenteista,
pääosin varttunutta tai järeäpuustoista kuusivaltaista
metsää.. Alueella on harvakseltaan myös vanhoja
mäntyjä, haapoja ja koivuja. Paikoitellen tapaa myös
raitaa ja harmaaleppää. Tien eteläpuolisessa osassa
on hieman korpisuutta, joka lisääntyy etelää
kohti. Alueella on siellä täällä vanhoja palokantoja
ja keloja sekä kuusi- ja koivumaapuita. Tien pohjoispuolisessa,
Kankaanpään luonnonsuojelulailla suojeltuun lettoon
rajoittuvassa osassa puusto on keskimäärin eteläosaa
nuorempaa, mutta rakenteeltaan luonnonmukaista. Kuusivaltaisen
metsän sisällä kasvaa myös järeäpuustoinen
ja tasarakenteinen kuivahkon kankaan männikkö. Erityisesti
tien eteläpuolinen metsä sopisi liito-oravan elinympäristöksi.
Kohteen sijainti Honkavuoren arvokkaan metsäytimen läheisyydessä
nostaa sen suojeluarvoa.
Kohde 4.
Vanhakorpi (n. 17 ha)
Kohteen pohjoisosan korven vesitalous on osittain säilynyt
sen länsipuolisista laajoista Paappasenmäen avohakkuista
huolimatta. Korven ympärillä kasvaa tiheähköä
kuusivaltaista ja harventamatonta, pääosin varttunutta
metsää, jossa on siellä täällä myös
koivuja ja haapoja. Myös järeitä kuusia tapaa paikoitellen.
Alueella lahoaa siellä täällä pystyyn kuolleita
kuusia ja eriasteisesti lahonneita kuusi- ja koivumaapuita.
Kohteen eteläosassa
on ojitetun korven ympärillä tuoreen kankaan järeäpuustoinen
kuusi mänty metsä, jossa puusto on suureksi
osaksi erirakenteista. Alueella kasvaa myös järeitä
koivuja ja yksittäisiä järeitä haapoja. Alueella
tapaa paikoitellen järeitä keloja ja ohuita, pystyyn
kuolleita kuusia sekä harvakseltaan mänty- ja kuusimaapuita.
Kohteen itäosassa,
tien itäpuolella kasvaa vesitaloudeltaan luonnontilaisen
korven ympärillä melko erirakenteista ja puulajisuhteiltaan
monipuolista, pääosin varttunutta metsää.
Valtaosin kuusivaltaisessa metsässä silmiinpistävää
on erirakenteisena kasvavan koivun suuri määrä
ja myös järeitä mäntyjä esiintyy kohtalaisen
runsaasti. Alueella lahoaa siellä täällä koivu-
ja kuusimaapuuta.
Edellä
mainittujen osa-alueiden väliin sijoittuu entinen korpi,
joka on muuttunut ojituksen vaikutuksesta tiheää nuorta
kuusta kasvavaksi turvekankaaksi.
Kohde 5.
Haukkavuori (n. 35 ha)
Haukkavuoren etelä- ja pohjoisrinteen avokallioilla kasvaa
kuivahkon- ja kuivan-, paikoin karukkokankaan vanhaa ja erittäin
erirakenteista männikköä, jossa on huomattavan
runsaasti kilpikaarnaisia mäntyjä. Kohteen metsät
täyttävät METSO kriteerit. Keloja ja palokantoja
sekä eriasteisesti lahonneita mäntymaapuita on kohtalaisen
runsaasti. Ylärinteillä männikön seassa kasvaa
koivua vain harvakseltaan, mutta rinteen alaosissa koivua ja haapaa
voi kasvaa paikoitellen runsaasti ja metsässä on tuoreen
tai lehtomaisen kankaan piirteitä. Näissä rehevämmissä
osissa myös kuusta voi kasvaa paikoitellen ja alueella lahoaa
eri ikäisiä koivu- ja haapamaapuita.
Haukkavuoren
pohjoispuolella sijaitsee jyrkkä, kallioinen mäki, jonka
päällä on vanha ja luonnontilainen, runsaasti lahopuuta
ja keloja sisältävä kalliomännikkö. Myös
Haukkavuoren kaakkoispuolisilla pienillä rinnekohteilla kasvaa
vanhaa männikköä, jonka puustosta osa on kilpikaarnaisia.
Haukkavuoren
laelle on tehty viime vuosina laaja siemenpuuhakkuu. Suojeltavaksi
esitettävän kohteen länsilaidasta osa on hakkuualaa.
Kohteen pohjoisosassa kasvaa myös pienialaisesti nuorta männikköä,
joka yhdistää kaksi vanhaa kalliomännikköä
toisiinsa. Alueen suojeleminen tukee olennaisesti sen välittömässä
läheisyydessä sijaitsevan Rappukallion luonnonsuojelualueen
mäntymetsien luontoarvoja.
Kohde 6.
Peltomaanriutta (30 ha)
Alueen keskiosissa, Saarelansuon koillispuolella on luonnontilainen
noro, joka laskee vesitaloudeltaan luonnontilaiseen korpeen. Korvessa
kasvaa runsaasti erirakenteisena terva- ja harmaaleppää
sekä koivua. Noron ympärillä kasvaa tuoreen kankaan
kuusivaltainen, erirakenteinen ja runsaslahopuustoinen metsä,
jossa osa kuusista on erittäin järeitä. Alueella
on myös useita erittäin järeitä mäntyjä.
Kuusivaltaisessa metsässä lahoaa useita järeitä
ja sammaloituneita kuusimaapuita sekä kohtalaisen runsaasti
erikokoisia ja ikäisiä koivu- ja tervaleppämaapuita.
Sekä korpi että kuusivaltainen metsä täyttävät
METSO ohjelman luonnonsuojelubiologiset kriteerit.
Kuusivaltainen
metsä vaihettuu itää kohti mäntyvaltaiseksi,
pääosin järeäpuustoiseksi ja suhteellisen
erirakenteiseksi metsäksi, jossa on siellä täällä
keloja. Mäntyvaltaisen metsän erirakenteisuus vähenee
itää kohti. Kohteen keskiosassa sijaitsevan pirunpellon
reunoilla on muutamia vanhoja kilpikaarnamäntyjä.
Kohteen kaakkois-
ja lounaisosassa kasvaa suhteellisen tasarakenteista ja järeäpuustoista
männikköä, jossa lahoaa siellä täällä
keloutuneita mäntymaapuita. Nevarantaisen Likolammen pohjoispuolella
kasvaa harvennettua ja järeäpuustoista kuusivaltaista
metsää, jossa esiintyy kuusen seassa paikoitellen myös
eri-ikäistä haapaa.
B) Vällyvuori
Kohde 7.
Kylkisvuori (n. 30 ha)
Kylkisvuoren länsirinteellä kasvaa kuivahkon kankaan
vanhaa männikköä, joka on kohteen pohjoisosassa
harvennettua, mutta vaihettuu etelää kohti luonnontilaisen
kaltaiseksi ja hyvin erirakenteiseksi, METSO - kriteerit täyttäväksi
metsäksi, jossa lahoaa kohtalaisen runsaasti keloja, palokantoja
ja keloutuneita mäntymaapuita. Kohteen keskiosassa on ojitettu,
mutta osin vesitaloutensa säilyttänyt korpi, jossa kasvaa
hyvin erirakenteista kuusivaltaista metsää, jossa osa
puista on huomattavan järeitä. Myös eri-ikäisiä
koivuja ja tervaleppiä esiintyy. Kuusivaltaisessa metsässä
lahoaa kohtalaisen runsaasti eri-ikäisiä kuusimaapuita
ja koivulahopuutakin tapaa siellä täällä.
Kohteen länsiosassa sijaitsevan Kapealammen rämerannat
ovat osin kuivahtaneet ojituksen vaikutuksesta. Kohde rajoittuu
etelässä avohakkuisiin.
Kohteesta
löytyi männynkääpää, joka on mäntyvaltaisen
vanhan metsän indikaattorilaji. Koordinaatit. 6884030:3447478.
Rinnemännikössä kasvavan haavan alta löydettiin
lisäksi röykkiö vaarantuneen liito-oravan papanoita.
Koordinaatit: 6885646:3447559.
Kohde 8.
Valkeajärvi (n. 75 ha)
Kohteen länsiosassa kasvaa varttunutta ja paikoin suhteellisen
erirakenteista kuusikkoa, joka on paikoitellen tiheähköä
ja jossa on siellä täällä lahovikaisia nuoria
kuusia ja ohuita kuusimaapuita. Kaakossa kohde rajoittuu Valkeisenvuoren
vanhahkoon mäntyvaltaiseen metsään, jossa lahoaa
harvakseltaan mänty-, kuusi- ja koivumaapuita. Kohteessa
on useita ojitettuja korpia ja rämeitä, joista edustavin
sekä vesitalouden että puuston rakenteen suhteen sijaitsee
Valkeajärven pohjoisrannalle laskevan puron varressa. Korvessa
kasvaa erirakenteista, pääosin varttunutta kuusikkoa.
Muut rämeet ja korvet ovat osin kuivuneet ojituksen vaikutuksesta,
mutta niiden puuston rakenne enteilee lahopuuta syntyvän
kohtalaisen runsaasti lähitulevaisuudessa. Kohteeseen sisältyy
lisäksi ylispuustoisia taimikoita sekä nuoria, varttuneita
ja järeäpuustoisia talousmetsiä. Kohteen arvoa
nostaa sen sijainti Vällyvuoren Natura-alueen lähellä.