Luonto-Liiton metsäryhmän etusivulle

 

17.4.2007

Luonto-Liitto, Luonto-Liiton Pohjois-Suomen piiri, Suomen luonnonsuojeluliitto & Greenpeace

 

Asia: LAUSUNTO POHJANMAAN LUONNONVARASUUNNITELMAAN

Kiitämme pyynnöstä toimitetusta Pohjanmaan luonnonvarasuunnitelman luonnoksesta. Mielestämme luonnos olisi tullut toimittaa kaikille lausunnon antaville järjestöille ilman erillistä pyyntöä. Luonnonvarasuunnittelu on Metsähallituksen keskeisin työkalu toiminnan mitoituksessa ja ohjauksessa ja Metsähallitus on useasti kehottanut etenkin valtakunnallisia luonnonsuojelujärjestöjä vaikuttamaan valtion maiden ja vesien käyttöön nimenomaan sen kautta. Tämän vuoksi järjestöjen suppea osallistaminen Pohjanmaan luonnonvarasuunnittelussa on erityisen kummallista.

Olemme vaikuttaneet Metsähallituksen suunnitelma-alueen maiden käyttöön aktiivisesti vuosikymmenten ajan. Järjestösektori on ollut viime vuosina merkittävin yksittäinen lajistotiedon tuottaja valtion mailla kääväkkäiden osalta. Luonto-Liiton metsäryhmä on yhdessä muiden järjestöjen kanssa toimittanut veloituksetta Pohjanmaan suunnitteluyksikön käyttöön tuhansia uhanalaisten kääväkkäiden esiintymätietoja. Lisäksi järjestöt ovat tehneet pitkäjänteistä työtä valtion maiden suojelualueverkon kehittämiseksi lukemattomien aloitteiden avulla. Jo pelkästään tämän vuoksi alueella tehtävät maankäyttöratkaisut kiinnostavat itsestään selvästi kyseisiä järjestöjä. Edellä mainituista syistä olemme myös yksi Metsähallituksen Pohjanmaan yksikön keskeisistä sidosryhmistä.

Olemme hyvin pahoillamme tavasta, jolla Metsähallitus on ohittanut valtakunnalliset luonnonsuojelujärjestöt Pohjanmaan luonnonvarasuunnitelman laadinnassa. Projektin yhteistyöryhmässä luonnonsuojelua on edustanut vain Suomen luonnonsuojeluliiton piirijärjestön edustaja. Muihin järjestöihin ei ole lähetetty minkäänlaista tietoa projektista tai pyydetty lausuntoa. Näyttääkin ilmeiseltä, että Metsähallituksen osallistava suunnittelu on epäkelpona ja toimimattomana tullut tiensä päähän, ja se on syytä uudistaa perin pohjin.


Yleistä luonnonvarasuunnitelman luonnoksesta ja toimenpiteiden vaikutuksista

Pohjanmaan luonnonvarasuunnitelma kaudelle 2007-2016 jatkaa ekologisesti kestämätöntä ja metsätaloutta edelleen tehostavaa maankäytön linjaa, jossa muiden maankäyttömuotojen ja erityisesti luonnonsuojelun tarpeet jätetään yhä vähemmälle huomiolle. Metsähallituksen ajama linja metsätalouden tehostamisessa vesittää lisäsuojelumahdollisuuksia. Tämä on vastuutonta, sillä samaan aikaan ollaan tekemässä valtakunnallisia metsiensuojelusuunnitelmia, jotka koskevat myös Pohjanmaan länsiosaa. Valittu toimintavaihtoehto on myös vastoin Metsähallituksen alueellisen neuvottelukunnan kannanottoa, joka puolsi virkistyspainotteisen toiminatavaihtoehdon valintaa.

Luonnonvarasuunnitelmassa tulisi olla joustovaraa, jotta vuoden 2007 lopussa valmistuvan Etelä-Suomen metsäluonnon monimuotoisuusohjelman linjaukset pystytään ottamaan huomioon. Toinen vaihtoehto linjausten huomioimiselle on luonnonvarasuunnitelman päivittämisen siirtäminen vuodenvaihteeseen 2007-2008.

Edellisellä suunnittelukaudella Metsähallitus ylitti vuotuiset hakkuusuunnitteensa Pohjanmaan alueella keskimäärin kahdella prosentilla. Uudessa luonnonvarasuunnitelmassa hakkuutavoitetta nostetaan edelleen 100 000-150 000 kuutiometriä vuodessa. Lisääntyvät uudistushakkuut tulevat väistämättä vähentämään suunnitelma-alueen vanhojen metsien määrää entisestään jo lähitulevaisuudessa. Vanhojen metsien osuuden vähentäminen Pohjanmaan alueella seuraavan viidenkymmenen vuoden aikana on luonnonvarasuunnitelman luonnokseen kirjattu tavoite (s. 47, 57), joka noudattaa edellisen ae-suunnitelmakauden päätöksiä ja jättää huomioimatta uuden suojelututkimuksen, METSO-ohjelman parannusehdotukset sekä WWF ja Metsähallituksen ns. dialogipäätöksen.

Tavoite on jo sinällään ekologisesti täysin kestämätön ja perusteeton, kun tiedetään, että vanhojen metsien määrä Pohjanmaalla on yleisesti vain pieni osa siitä, mitä se luontaisesti ilman laajaa metsätalousvaikutusta olisi. Metsien vinoutunut ikärakenne vaikuttaa negatiivisesti erityisesti sukupuuttovelassa elävään vanhan metsän lajistoon ja nyt valittu hakkuita lisäävä linja tulee huonontamaan tilannetta edelleen tulevaisuudessa.

Metsäluonnon monimuotoisuuden kannalta haitallisin ilmiö on luonnontilaisten tai sen kaltaisten metsien määrän väheneminen hakkuiden seurauksena. Kyseessä on globaali ympäristöongelma, mikä koskettaa osaltaan myös Pohjanmaata ja erityisesti Koillismaan lohkoa, jossa vanhaa ja luonnontilaisinta metsää on vielä enemmän kuin muualla suunnitelma-alueella. Luonnontilaisten ja sen kaltaisten vanhojen metsien määrä on niin vähäinen, ettei valtion metsätalouden hyväksyttävänä tavoitteena voi 2000-luvulla olla niiden määrän vähentäminen.

Suojelualueiden pinta-ala on etenkin suunnittelualueen länsiosassa liian vähäinen eikä turvaa suomalaisen alkuperäisluonnon säilymistä. Tähän pitäisi saada muutos mutta valitettavasti luonnonvarasuunnitelman luonnoksessa ei esitetä keinoja merkittävään lisäsuojeluun, sillä 12 000 hehtaarin lisäsuojelu on aikaisemmin tehtyjen ratkaisujen vahvistamista. Liperinsuon ja Itämäen ympäristöarvometsien perustaminen on hyvä mutta riittämätön alku.

Luonnonvarasuunnitelmassa ei ole kunnollista arviota siitä, kuinka suuri osa valtion ojitetuista soista on jatkossa järkevä pitää metsätalouskäytössä. Suunnitelmaan tulisikin sisältyä perusteltu esitys vuosittaisista kunnostusojitus- ja ojitusmätästystavoitteista sekä
ympäristövaikutusten arvioinnin tyyppinen selvitys siitä, kestävätkö alueen herkät, nyt jo usein ylikuormitetut vesistöt tämän.

Ilmastonmuutos on alkuperäisluonnolle ja ihmisen toiminnalle erittäin suuri ja akuutti uhka. Tulevina vuosikymmeninä ilmaston lämpenemiskehitys aiheuttaa suuria ekologisia, sosiaalisia ja taloudellisia muutoksia ja epävarmuutta Metsähallituksenkin toimintaympäristössä. Ihmetyttää suuresti miksi valtion maan ja vesien käyttöä pitkällä aikavälillä linjaavassa keskeisimmässä työkalussa ei käsitellä tätä uhkaa millään tavalla.
Yhden ilmastovaikutuksiltaan haitallisimman energialähteen, turpeen, nostopinta-ala on kirjattu säilymään nykyisellä tasolla. Tämä on konservatiivista ja erittäin vahingollista niin ilmastonmuutoksen torjumisen kannalta alueellisesti kuin valtakunnallisestikin.

Koillismaa

Vaikka Koillismaan vanhojen metsien suojelutilanne paranikin Metsähallituksen ja WWF:n kahdenkeskisen suojelusopimuksen myötä, jäi suojelun ulkopuolelle huomattava määrä jopa boreaalisen luonnonmetsän kriteerit täyttäviä metsiä. Näillä metsillä on myös selkeitä luonnonsuojeluarvoja. Viime vuonna luonnonsuojelujärjestöt tekivät esimerkiksi Kylmäluoman retkeilyalueen eräillä talousosilla kääpäinventointeja, joissa löydettiin luonnonsuojelulain nojalla suojeltujen lajien esiintymiä valmiista hakkuuleimikoista. Tämä osoittaa sen, että jopa retkeilyalueilla on hakkuiden piirissä sellaisia metsiä, jotka eivät sinne kuulu.

Koska dialogiprosessissa suojeltavien metsien kokonaishehtaarimäärän saneli lopulta taloudellis-hallinnolliset rajoitteet eivätkä luonnonsuojelubiologiset kriteerit eikä dialogiprosessin aikana kaikilla rajausalueilla ehditty tehdä kunnollisia lajisto- ja luontoselvityksiä, on varsin selvää, että Koillismaalla tulee jatkossakin hakkuisiin päätymään luonnonsuojelullisesti arvokkaita metsiä.

Erittäin kummallista on myös se, että luonnonvarasuunnitelman luonnokseen kirjatut tavoitteet vanhojen metsien määrälle on otettu suoraan edellisen suunnittelukauden ohjelmasta eikä tavoitteeseen ole vaikuttanut Metsähallituksen ja WWF:n dialogipäätös. Toisin sanoen vanhojen metsien kokonaismäärän vähennystavoite on säilynyt ennallaan dialogipäätöksen lisäsuojelusta huolimatta.

METSO-alue ja kehitysehdotukset

Alueen länsi- ja eteläosissa niin sanotulla METSO-alueella, jossa metsien suojelutilanne on aivan erityisen huono, lisääntyvillä uudistushakkuilla viedään kriittisiä resursseja suojelutilanteen kehittämiseltä. Useaan kertaan todetut eteläisten metsien suojelutarpeet ja tänä keväänä julkaistun METSO-toimenpideohjelman seurannan ja arvioinnin loppuraportin valtion maille esittämät kehittämisehdotukset huomioiden, luonnonvarasuunnitelma tarjoaa varsin niukasti toimenpiteitä monimuotoisuuden tilan parantamiseen Pohjanmaan länsiosissa. Alle tuhannen hehtaarin lisäsuojelulla sekä tarpeisiin nähden selvästi alimitoitetuilla ennallistamissuunnitelmilla ei valtion voi mitenkään nähdä hoitavan omaa osuuttaan Pohjanmaan osalta tänä vuonna käynnistyvissä Etelä-Suomen metsiensuojelutalkoissa.

METSOn loppuraportissa esitettyjä valtion metsien monimuotoisuuden parantamis- ja kehitysehdotuksia on otettu käyttöön luonnonvarasuunnitelmassa hyvin valikoivasti.
Pohjois-Pohjanmaalla on erittäin suurta tarvetta suojelualueiden ekologisimmille rajauksille. Tämä näkyy erityisen selvästi soidensuojelualueita tarkasteltaessa. Esimerkkeinä vesitaloudeltaan epäyhtenäisistä ja rikkonaisista kokonaisuuksista mainittakoon muun muassa Kärppäsuo-Räinänsuon kokonaisuus (Pudasjärvi, Yli-Ii) sekä Pyhännän taajaman itä-kaakkoispuoliset suoalueet. Suoalueiden luonnolliseen ekologiseen kokonaisuuteen kuuluvat olennaisesti myös kangasmetsäsaarekkeet ja yhtenäisemmätkin soita reunustavat metsät. Monissa suunnittelualueen länsiosan soidensuojelualueen metsissä on huomattavia vanhan metsän suojeluarvoja, esimerkkeinä mainittakoon muun muassa Iso Heposuon ympäristö sekä Karahkalamminsuo Kuivaniemellä, Ukonsuo-Mustasuo (Pudasjärvi) sekä Kärppäsuo-Räinänsuo. Luonnonvarasuunnitelmaan tulisi olla kirjattuna METSOn valtionmaiden kehitysehdotusten mukaisesti pyrkimys suojelualueiden ja niitä ympäröivien talouskäytössä olevien alueiden rajaamiseen ekologisesti toimivammiksi kokonaisuuksiksi suojeluun.

Lyhytkatseisuutta osoittaa suunnitelmaluonnoksen tavoitteet lisätä suojelualueita ympäröivien talousmetsien hakkuiden säästöpuiden määrää vain alueen keskiosassa. Tätä talousmetsien luonnonhoidon parantamista tulisi toteuttaa myös suunnittelualueen itäosassa. Pohjanmaan läntisimmän osan suojelualueita tulisi ensisijaisesti laajentaa ennallistavalla suojelulla. Mikäli hakkuita tehdään suojelualueiden läheisyydessä, tulisi säästöpuita jättää suunniteltua (5-10 m3/ha) enemmän. Tuoreiden uhanalaislöytöjen "puuttuminen" alueelta on huono peruste alhaiselle kuutiomäärälle, koska sillä estetään uhanalaisten lahopuusta riippuvaisten lajien leviämistä alueelle/alueella vuosikymmeniksi eteenpäin. Vanhojen talouskäytössä olevien metsien riittävillä ja kattavilla lajistoinventoinneilla alueelta löydettäisiin erittäin todennäköisesti uusia uhanalaisesiintymiä.

Myös muut talousmetsien luonnonhoitoon tehtävät panostukset ovat riittämättömiä, jotta niillä saavutettaisiin monimuotoisuuden kannalta suotuisaa ekologista vastetta.

Luonnonsuojelujärjestöt pahoittelevat, että Metsähallitus ei ole
luonnonvarasuunnitelmassaan hahmottanut, kuinka tärkeä valtakunnallinen merkitys suunnittelualueen eteläosalla on. Tämän alueen (Pohjois-Suomenselkä) kautta kulkee valtakunnallisesti tärkeä metsäekologinen yhteys itärajalta Maaselän vedenjakajaa myöten Suomenselän alueelle.

Suomenselän ekologinen suuralue on maamme tärkeimpiä eliölajiston liikkumisvyöhykkeitä. Alue sijoittuu Keski-Suomen - Keski-Pohjanmaan - Oulun läänin etelärajan tuntumaan, josta se jatkuu aina itärajalle saakka. Suomenselän ekologinen suuralue mahdollistaa lajiston siirtymisen pohjoisen ja idän suuntiin. Tällä on erityinen merkitys ilmastonmuutoksen haittojen torjunnassa. Alueen yhtenäisyyden parantaminen luomalla uusia suojelukohteita ja niiden välisiä pehmeämmin menetelmin käsiteltyjä yhteyksiä on erittäin tärkeää ja korostuu erityisesti valtionmaa-alueilla.

Alueelliset luonnonsuojelujärjestöt ovatkin esittäneet alueelle useita laajoja ympäristöarvometsiä. Alueen valtion mailla olisi mahdollista kehittää muun muassa nuorten joenvarsimetsien sekä erilaisten korpien suojelua. Suojelu- ja ennallistamistoimenpiteet mahdollistaisivat myös metsäpeuran suojelun edistämistä. Metsäpeuran levittäytyminen valtion suovaltaisille alueille vähentäisi myös peurojen viljelyksille aiheuttamia tuhoja. Uhanalaisista linnuista alueen eteläosien valtion metsillä olisi paikoin mahdollista edistää muun muassa pikkutikan suojelua.


Korjausehdotuksia luonnoksen toimintaohjelmaan

1. Luonnonvarasuunnitelmaluonnokseen kirjattua kuutiomääräistä hakkuutavoitetta sekä varttuneisiin ja päätehakkuuikäisiin metsiin esitettyjen uudistus- ja päätehakkuiden määrää tulee laskea merkittävästi.

2. Luonnonvarasuunnitelman tavoitetta vähentää vanhojen metsien määrää ei voida hyväksyä. Vanhoja, luonnontilaisia tai sen kaltaisia metsiä on valtakunnan tasolla jäljellä hyvin vähän ja ne vähenevät edelleen myös Pohjanmaalla. Kasvava hakkuusuunnite ohjaa metsätaloutta sellaisiin metsiin, joissa sitä ei voida ekologisesti kestävästi harjoittaa. Siksi suunniteltua hakkuumäärän nostoa ei pidä missään tapauksessa toteuttaa vaan on valittava toimenpidelinja, joka huomioi paremmin luonnonsuojelun ja muut monikäytön tarpeet vähentämättä alueen työllisyyttä merkittävästi. Tällaisille linjoille on saatu laajaa tukea myös luonnonvarasuunnitelman yhteydessä tehdyissä kyselyissä.

3. Metsähallituksella on hallinnassaan Pohjanmaan suunnittelualueen länsiosassakin isoja metsäalueita, joiden avulla on mahdollista kehittää alueen metsiensuojeluverkostoa. Kaikki suojelualueiden läheisyydessä sijaitsevat vanhan ikäluokan metsät tulisi suojella ja suojelualueita tulisi laajentaa niin, että niissä huomioidaan alue-ekologisen suunnittelun kohteet, METSO-kohteet, kitumaat, suot, ennallistamiskelpoiset vesistö-, suo- ja metsäkohteet sekä valuma-alueet, jolloin voidaan muodostaa ekologisesti järkeviä ja toimivia kokonaisuuksia.

4. Ennallistava suojelu suojelualueita ympäröivillä kankailla ja turvemailla tulisi ottaa käyttöön huomattavasti laajemmin, sillä etenkin Pohjanmaan länsiosassa suojelualueiden lähiympäristöjen luonnontilaa on muutettu merkittävästi.

5. Pohjanmaalla on runsaasti ennallistamiskelpoisia suojelualueiden turvepohjaisia metsätalousalueita, joiden ennallistaminen voitaisiin rahoittaa METSOn loppuraportin valtion maiden kehitysehdotusten mukaan hakkuutuloihin perustuen. METSOn jatkosta tehtävässä päätöksessä ennallistamiseen varattuja rahoja ei tule käyttää niille puustoisille turvemaille, joiden ennallistaminen on hakkuutulojen ansiosta taloudellisesti kannattavaa. Näitä ovat esimerkiksi ojitetut rämeet, jotka ovat jääneet kitumaiksi.

6. Suoekosysteemeille koituvien suorien ekologisten vaikutusten minimoimiseksi allekirjoittaneet järjestöt toivovat, että luonnonvarasuunnitelmaan kirjattu turpeennoston ohjaus jo ojitetuille soille tulee tapahtumaan myös käytännössä. Vahvistamattomat turvetuotantovaraukset ojittamattomilta soilta on poistettava.

7. Järjestöjen talousmetsistä tekemät merkittävät uhanalaisten lajien löydöt ovat osoitus Metsähallituksen omien luontokartoitusten puutteellisuudesta. Jatkossa Metsähallituksen omia lajistoselvityksiä tulisi suunnata selvästi nykyistä enemmän talouskäytössä oleville vanhan metsän alueille. Suojelualueiden vanhan metsän uhanalaislajisto ei ole hakkuiden uhkaamaa ja niiden inventointi on kiireellisyysjärjestyksessä siten toissijaista.

 

Luonnonsuojelujärjestöjen puolesta

Risto Mustonen
metsävastaava
Luonto-Liitto


[takaisin Lausunnot-etusivulle]

 



[ Luonto-Liiton metsäryhmän etusivulle ]