Metsähallitus
on hakannut tämän syksyn ja alkutalven aikana useita luonnontilaisia
tai luonnontilaisenkaltaisia metsäalueita Itä-Lapissa.
Asian ovat luonnonsuojelujärjestöille vahvistaneet Metsähallituksen
aluejohtaja Kirsi-Marja Korhonen ja hakkuista paikallisesti vastaava
Savukosken alueen tiimiesimies. Korhonen myönsi myös julkisesti
STT:n haastattelussa 12.12 Metsähallituksen hakkaavan luonnontilaisen
kaltaisia metsäalueita Lapissa. Nyt tehdyt tai meneillään
olevat - sekä tulevalle talvelle suunnitellut - hakkuut sijoittuvat
muun muassa niille luonnontilaisille ja laajoille erämaisille
alueille, jotka ympäristöjärjestöt kartoittivat
vuosina 2003-2005 ja joista julkaisivat raportin keväällä
2006 ( www.forestinfo.fi/metsalappi ).
Viikonlopun
aikana hakkuualueilla käyneet luonnonsuojelujärjestöjen
edustajat ja paikalliset asukkaat totesivat, että avo- ja siemenpuuhakkuita
on tehty täysin luonnontilaisissa tai sen kaltaisissa metsissä.
Esimerkiksi Painopään Löytinkivaaran alueella ikimetsää
on aukotettu 370 metrin korkeudella merenpinnasta sekä muillakin
kohteilla yleisesti 310–340 metrissä aina vaarojen ylärinteiden
rakkakivikoihin saakka. Detaljina todettakoon, että paikallisten
poromiesten mukaan samaisesta Löytinkivaarasta löytyy
vuosikymmeniä sitten hakattu aukko, joka on edelleen puuton.
Hakatut
ja tänä talvena hakattavaksi suunnitellut aarniometsät
sisältyvät em. luonnonsuojelujärjestöjen tutkimiin
alueisiin, joilta on myös tuhansia uhanalaisten lajien esiintymiä.
Hakkuut eivät kuitenkaan ole vain lajistokysymys. Kyseessä
on kansainvälisten monimuotoisuussopimusten rikkominen, luonnontilaisten
ikimetsien hävittäminen sekä korkeiden alueiden ollessa
kyseessä jopa metsän hävittäminen, koska on
täysin epävarmaa, saadaanko hakatut alueet enää
uudistettua puustoisiksi.
Suomi
on allekirjoittanut vuonna 2004 Biodiversiteettisopimuksen Suojelutyöohjelman,
jossa se sitoutuu suojelemaan kaikki laajat luonnontilaiset alueet.
Ympäristöministeri Jan-Erik Enestam allekirjoitti syyskuussa
Pariisissa Countdown-2010 hankkeen, jossa Suomi sitoutuu kaikin
käytettävissä olevin keinoin pysäyttämään
luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen vuoteen 2010 mennessä.
Viimeksi maanantaina (18.12) Brysselissä kokoontuneet EU:n
ympäristöministerit korostivat asetettujen biodiversiteettitavoitteiden
saavuttamisen tärkeyttä.
Tuoreimman
valtakunnan metsien inventoinnin (VMI9) ja sitä edeltävän
VMI8:n välisenä aikana pohjoisboreaalisella vyöhykkeellä
luonnontilaisen metsän määrä on vähentynyt
17 %:sta 14,5 %:iin. Suojelualueiden ulkopuolella tämä
tarkoittaa 1621 neliökilometriä peruuttamattomasti muutettua
suomalaista alkuperäisluontoa. Ja tällä tiellä
siis jatketaan. Luonnontilaisten metsien hakkaaminenko on Suomen
kaikki käytettävissä olevat keinot monimuotoisuuden
köyhtymisen torjumisessa?
Luonnontilaisten
metsien hakkuiden perusteluksi ei kelpaa, että Metsähallituksessa
on juuri toimistotyönä tehty paikkatietojärjestelmää
hyväksi käyttäen tilastollinen vertailu Metsä-Lapin
suojelualueiden määrästä ja laadusta. Ympäristöjärjestöjen
inventoijat ovat viettäneet Metsä-Lapin suojelualueiden
ulkopuolisissa metsissä yhteensä tuhansia maastotyötunteja,
joiden aikana on viimeistään selvinnyt, että Suomessa
on vieläkin metsätalouskäytössä täysin
luonnontilaisia ikimetsiä tuhansine uhanalaisine lajeineen.
Nämä ovat alkuperäisluontomme helmiä, jotka
eivät tuohon maankäyttöluokkaan kuulu. Tämän
ymmärtäminen edellyttää jalkautumista metsään,
asianlaita ei valkene näyttöpäätteen ääressä
istumalla prosenttilukuja vertaillen.
Alkuperäisluonnon
hävittäminen ei ole kestävää luonnon käyttöä.
Ja ollaan nyt rehellisiä, hävittämisestä tässä
juuri on kyse, sillä tilalle perustettava talousmetsä
ei ole eikä siitä koskaan tule aarniometsää
kuten kaikki tiedämme. Taloudellista ja sosiaalisesta kestävyydestä
on tässä yhteydessä aivan turha puhua; tämän
syksyn hakkuissa luonnontilaisia elinympäristöjä
on hävitetty ja edelleen suunnitellaan hävitettäväksi
puuntuottoon nähden järkyttävän kokoisia pinta-aloja.
Samalla paikallisen poroelinkeinon edellytykset tärvätään
kymmeniksi vuosiksi, matkailijoista tai paikallisesta virkistyskäytöstä
ei kannata enää edes haaveilla.
Tähdennän
vielä: alkuperäisten luonnonympäristöjen hävittämiseen
perustuva talous ei voi olla millään kriteerillä
kestävää.
Kehotan
Teitä tutustumaan hakkuualueilta otettuihin valokuviin: http://www.forestinfo.fi/metsalappi/hakkuut.html
Mutta
varoitan samalla, ne saattavat järkyttää vastuuntuntoista
virkamiestä tai vastuullista puunostajaa: kahden sylin paksuisia
sydänlahoja aihkeja odottamassa kyytiä kuitukattilaan
ja ronskia avohakkuuta vajaassa 400 metrissä mpy, samana syksynä
ja samalla viikolla, kun Suomi on allekirjoittanut jälleen
uusia kansainvälisiä sitoumuksia alkuperäisluonnon
suojelemiseksi.
Arvoisat
ympäristö- ja metsähallinnon edustajat, puunostajat
ja metsähallituslaiset, toivon teidän vastaavan seuraaviin
kysymyksiin:
- Millaisia
ajatuksia Teissä herättää tämä käynnissä
oleva systemaattinen ja tietoinen alkuperäisluontomme hävittäminen
aikana, jolloin tiedossamme on paremmin kuin koskaan maailman ja
maamme luonnon tila, sekä sen suojelemiseksi tehdyt lukuisat
kansainväliset sopimukset, joihin Suomi valtiona on sitoutunut
ja joiden tavoitteita Suomi EU-puheenjohtajakaudellaan pyrki edelleen
korostamaan entisestään?
- Mitä luulette, miltä luonnonmetsien avohakkaaminen mahtaa
näyttää muun maailman ja Euroopan silmissä?
- Onko alkuperäisluonnon - kuten näiden Metsä-Lapin
ikimetsien - tuhoaminen oikein?
Pikaista
vastaustanne odottaen,
Luonto-Liiton
metsäryhmän puolesta
Risto
Mustonen
varapuheenjohtaja
