Puolangan Liperinsuolla retkeilivät yhtenä päivänä kirjoittajan lisäksi Anni ja Juho Kytömäki. Kirjoittaja on retkeillyt alueella myös kesäkuussa 2005, jolloin tarkasteltiin ensisijaisesti METSO-kriteerit täyttäviä Metsähallituksen METSO-ratkaisujen (yhteensä 24 kuviota pääasiassa jokien ja purojen varsilla) ulkopuolelle jääneitä kuvioita alueen itä- ja pohjoisosissa. Inventoinnista on toimitettu kirjallinen raportti Luonto-Liittoon 12.12.2005. 25.7.2006 kierrettiin alueen keski- ja eteläosaan sijoittuvia METSOn monimuotoisuuden lisäyskuvioita, joita on yhteensä 18 kappaletta. Kuvioiden pinta-ala on noin 90 hehtaaria. Kuvioita on tarkoitus hakata ja viedä puuta pois, minkä jälkeen ne aiotaan polttaa (Maarit Kaukonen suullinen tieto toukokuussa 2005 sekä Päivi Virnes suullinen tieto kesällä 2006). Poistettavan puun määrää ei ollut päätetty vielä elokuussa 2006.
Yhtä lukuun ottamatta tarkastellut yhdeksän monimuotoisuuden lisäyskuviota olivat mäntyvaltaisia ja harvennettuja. Puusto on iäkkään puoleista päätehakkuuikäistä tai sitä lähestyvää männikköä. Harvennus on tapahtunut noin neljä vuotta sitten (Päivi Virnes, suullinen tieto kesällä 2006). Harvennuksessa on poistettu suhteellisen paljon runkoja ja kuviot olisivat nykyisellään palokuorman teon yms. jälkeen ennallistettavassa kunnossa. Puuta ei pitäisi poistaa enempää, sillä Liperinsuon metsäsaarekkeet ovat valtaosin kuolleen puun määrältään vaatimattomia. Alueelta löytyi puoliaktiivisissa ja pikaisissa laji-inventoinneissa uhanalaisten ja silmälläpidettävien kääpälajien esiintymiä: sirppi-, riekon-, ruoste- ja mahdollinen erakkokääpä. Ensin mainitusta löytyi neljä esiintymää. Lisäksi tavattiin silmälläpidettävää mäntyraspikkaa sekä jokunen esiintymä indikaattorikääväkkäitä ja jäkäliä. Linnuista mainittakoon suon metsäsaarekkeessa paikallisena havaittu uhanalaisen ja taantuneen käenpiian lentopoikanen sekä Piltunginjärvellä pesivä sääksi, jolle Liperinsuon merkitys pesimäympäristönä voi korostua erämaisen järven rannoille rakennettavien mökkien lisätessä häiriötä. Liperinsuolla on pesinyt isoja petolintuja: viime vuosina lapinpöllö ja piekana sekä joskus aikaisemmin kotkakin.
Uhanalaisten kääväkkäiden esiintymät sijaitsevat isolta osin monimuotoisuuden lisäysalueiden ulkopuolisissa pienialaisissa suon metsäsaarekkeissa (Konkaan AES:assa luontokohteita), joissa vanhaa maapuuta on enemmän jäljellä. Poltetut ja paljon lahopuuta sisältävät metsäkuviot olisivat huomattavasti potentiaalisempia uhanalaislajiston uusia habitaattilaikkuja kuin rankemmin hakatut ja siten vähälahopuustoiset. Tässä yhteydessä on myös hyvä muistuttaa Liperinsuon palohistoriasta. Sekä suolla että metsissä on nähtävissä palojälkiä luonnonkannoissa ja rungoissa (suon turveprofiilia ei tarkastelu). Metsähallituksen suojelubiologi Ari Rajasärkän mukaan (suullinen tieto 25.1.2006) Liperinsuolla on ollut voimakas palo noin 100 vuotta sitten, joka on polttanut myös soita. Osittain tämän sekä palon jälkeisten melko vähäisten vanhempien metsänkäsittelytoimien johdosta metsät ovat maapuun määrältään valtaosin vaatimattomia. Poltto on hyvä ja luonnollisen kaltainen ratkaisu metsien luonnon monimuotoisuusarvojen lisäämisessä. Tulee kuitenkin huolehtia, että sen jäljiltä jää runsaasti lahopuuta alueella vielä sinnitteleville uhanalaisille ja lahopuusta riippuvaisille lajeille. Huomionarvoista on myös välittömästi Liperinsuon eteläpuolella sijaitseva Sarvisuon–Jerusaleminsuon soidensuojelualue. Tarkempi lajistoinventointi olisi alueella tarpeen. Liperinsuon suot ovat luonnontilassa. Alueen metsissä on paljon alue-ekologisen suunnittelun luontokohteita, noin 80 hehtaaria METSO-kuvioita sekä noin 90 hehtaaria monimuotoisuuden lisäysalueita. Eikö olisi järkevää suojella Liperinsuon metsä–suo -mosaiikki kokonaisuudessaan ja liittää se eteläpuoliseen Sarvisuon–Jerusaleminsuon soidensuojelualueeseen sen sijaan, että suojellaan eri keinoin pieniä tilkkuja?
METSON monimuotoisuuden lisäyskuviot
Kuvan 3950 osoittamalla kuviolla Piltunginjoen itäpuolella alueen eteläosassa kasvaa runsaslahopuustoisen kankaan METSO-kriteerit täyttävää iäkästä (Konkaan AES: 101–125-v.) kuusivaltaista sekametsää, joka on paikoin tiheää. Erirakenteisessa puustossa esiintyy männyn ja koivun ohella pieniä raitoja. Pystykoivua ja koivupökkelöitä on keskinkertaisesti. Palojälkiä, isoja muurahaiskekoja ja komeita kelopökkelöitä tavataan. Lahopuurunkoja on tuoreista pitkälle lahonneisiin. Kuvion eteläosassa ne ovat enimmäkseen pienehköjä kuusia, isompia koivuja sekä joitakin mäntymaapuita, mutta pohjoiseen mentäessä aikaisemman puusukupolven kookkaampia, sammaloituneita ja pitkälle lahonneita havumaapuita on runsaammin. Lahopuujatkumo on heikonpuoleinen, mutta ei täysin katkennut. Pohjoisosassa maapuut ovat myös isompia ja siellä tavataan enemmän tuoreita runkoja. Metsästä on haettu puutavaraa kauan sitten, oletettavasti vain kerran palon jälkeen, mutta merkkejä tuoreista metsänkäsittelytoimista ei näy. Lajistosta mainittakoon pohjantikka (kuorittuja kuusia), ruostekääpä sekä mahdollinen erakkokääpä.
Kuvan 3967 osoittamalla kuviolla kasvaa vanhahkoa ja vahvasti harvennettua mäntykangasta (noin neljä vuotta sitten). Tällaisenaan ei mainittavia luontoarvoja. Toimenpide-ehdotus: ennallistamispoltto ilman, että puuta viedään pois.
Edellisen pohjoispuolisella mäntykankaalla (kuva 3970?) metsä on samankaltaista, mutta lahopuuta ja lehtipuuta on enemmän. Itäpuolisella kuviolla on iäkkäämpää, käsiteltyä mäntymetsää, jossa on keloja harvassa. Tuoreita tuulenkaatoja tavataan. Toimenpide-ehdotus kuten edellä.
Tutkituista monimuotoisuuden lisäyskuvioista koillisinta (kuva 3976) kattaa harvennettu mäntykangas, jonka käsittely on ollut kevyempää. Metsä on alue-ekologisen suunnitelman tietojen mukaan 81–100 -vuotiasta, ja puusto onkin pienempää kuin edellisillä saarekkeilla. Metsässä havaittiin uhanalaisen käenpiian lentopoikanen. Toimenpide-ehdotus: ennallistamispoltto ilman, että puuta viedään pois. Tämä sopisi myös kahdelle seuraavalle (länteen) monimuotoisuuden lisäyskuviolle, jotka kasvavat kuvaillun kaltaista männikköä.
Läntisin monimuotoisuuden lisäyskuvio ennen Piltunginkangasta (kuva 3998?) on edellisten kaltainen noin neljä vuotta sitten harvennettu männikkö. Puusto on keskikokoista, lahopuuta vähemmän ja pystykeloa esiintyy vähän. Toimenpide-ehdotus kuten edellä.
Piltunginkankaalla käväistiin vain kaakkoisosissa. Monimuotoisuuden lisäyskuvioiden reunalla on pienimuotoinen hakkuuaukko ja metsää on täälläkin harvennettu neljä vuotta sitten ja se tulisi polttaa ilman puun viemistä pois. Todennäköisesti muutkin kankaan monimuotoisuuden lisäyskuviot on harvennettu.
Lähes Piltunginjoen varressa, sen itäpuolella sijaitseva kangas on harvennettu samaan aikaan kuin aikaisemmatkin (kuva 4012?). Länsipuolisessa luonnontilaisen kaltaisessa korvessa (AES:an ekologinen yhteys) kasvaa pallopäärahkasammalta, joka on Suomen kansainvälinen vastuulaji.
Muut kuviot
Muista kuin monimuotoisuuden lisäyskuvioista inventoitiin vain reitille osuneet. Alla kuvatut ovat alue-ekologisen suunnitelman luontokohteita ja niissä tavataan uhanalaista kääväkäslajistoa. Luonnontilaiset suot joiden poikki kuljettiin ovat vähäravinteisiä nevoja ja rämeitä, joissa lyhytkortisuus vallitsee. Piltunginjoen pohjoispuolinen Salkosuon lounaisosa on isolta osin vahvasti rahkoittunutta ja mäntyä kasvavaa puoliavointa suota.
Koillisimman inventoidun monimuotoisuuden lisäyskuvion länsipuolella sijaitseva metsäsaareke (kuva 3981?) kasvaa ikääntynyttä männikköä, jonka puusto on keskikokoista ja jossa tavataan sekapuuna yleisesti koivua ja vähän kuusta. Runsaslahopuustoisen kuivahkon kankaan METSO-kriteerit täyttyvät. Puustorakenne on hieman yksipuolinen, mutta melko luonnonmukainen. Kannot ovat vanhoja ja tuoreemmista hakkuista ei näy merkkiäkään. Mänty(kelo)maapuuta (tuoreita–pitkälle lahonneita) tavataan tavallista runsaammin. Lisäksi esiintyy huomattavan paljon palokoroisia vanhoja mäntyjä ja palopökkelöitä. Saarekkeella kasvaa vanha aihki, jonka kolmella kyljellä on palokoro.
Kuvan 3987 osoittamalla kuivahkolla mäntykankaalla tavataan myös tavanomaista runsaammin mäntykelomaapuuta. Tämä näkyy myös lajistossa, jossa tavataan muiden muassa sirppikääpää. Kelopökkelöitä esiintyy. Kuivahkon kankaan METSO-kriteerit täyttyvät.
Piltunginkankaan itäkärki kasvaa niin ikään kuivahkon kankaan männikköä.. Mäntykelomaapuuta on melko paljon ja palojälkiä esiintyy runsaasti. Lajistosta mainittakoon sirppi- ja riekonkääpä sekä mäntyraspikka.
5.7.2006 havaitut uhanalaiset ja silmälläpidettävät sekä indikaattorilajit
Vaarantuneet (VU):
- erakkokääpä (mahdollinen) 7189245:3507679
- sirppikääpä 7190587:3507781, 7190647:3507714, 7190633:3507677, 7191013:3506702
- käenpiika 1 lentopoikanen
Silmälläpidettävät (NT):
- mäntyraspikka 7191013:3506702
- riekonkääpä 7190990:3506704
- ruostekääpä 7189241:3507680
- pohjantikka syönnösjälkiä
- sääksi yksi pesivä, Piltunginjärvi
Indikaattorit:
- kuuorvakka, kuusenkääpä, riukukääpä, samettikesijäkälä
Lisäksi:
pallopäärahkasammal korvessa lähellä Piltunginjokea, Suomen kansainvälinen vastuulaji
Kuvat:
4278TRä ja 3950–4013 (Juho Kytömäki)
