Luonto-Liiton metsäryhmän etusivulle

 

2.2.2005 Valitus Uudenmaan maakuntakaavasta

Luonto-Liitto ry.
Annankatu 26 A
00100 Helsinki

Luonto-Liiton Uudenmaan piiri ry.
Mechelininkatu 36
00260 Helsinki


Ympäristöministeriö

 

Asia: Valitus Uudenmaan liiton maakuntavaltuuston päätöksestä 14.12.2004 (23 § Uudenmaan maakuntakaava)


Luonto-Liitto ry. ja Luonto-Liiton Uudenmaan piiri ry. vaativat, että

  • ympäristöministeriö palauttaa maakuntakaavan uuteen valmisteluun Helsingin seutukunnan viheralueverkoston eli suojelualuevarausten, virkistysalueiden ja edellä mainittujen jatkuvuuden ja toiminnan kannalta tärkeiden viheryhteyksien osalta.
  • ympäristöministeriö jättää vahvistamatta valtakunnallisesti merkittävälle Petikko-Tremanskärrin luonto- ja virkistysalueelle ja sen kannalta olennaisille metsäisille viheryhteyksille esitetyt uudet taajamatoimintojen aluevaraukset .


Perustelut

Uudenmaan maakuntakaavan ratkaisut Helsingin seudun viheralueverkoston sekä etenkin Petikko-Tremanskärrin luontoalueen osalta ovat monella tapaan sekä maankäyttö- ja rakennuslain (MRL 9§, MRL 24 §, MRL 28) että valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden vastaisia. Kaava on siten lainvastainen ja ympäristöministeriön tulee jättää se vahvistamatta vaatimiltamme osin.

Näitä ongelmia on tarkemmin analysoitu ja perusteltu jäljempänä.

Kohta 1.1. Helsingin seudun viheralueverkoston huomiointi

Viheralueverkosto muodostuu suojelualueista ja –varauksista, virkistysalueista ja edellä mainittujen jatkuvuuden kannalta tärkeistä viheryhteyksistä. Uudenmaan maakuntakaava ei nähdäksemme riittävästi turvaa voimakkaiden maankäyttöpaineiden kohteena nyt ja tulevaisuudessa olevan Helsingin seutukunnan viheralueverkostoa ja sen jatkuvuutta.

Myös Uudenmaan ympäristökeskus on puuttunut kaavaehdotuksesta 29.10.2003 antamassaan lausunnossa ongelmaan: ”Viheraluerakenne on maakuntakaavaehdotuksessa huomattavasti vahvistettuja seutukaavoja suppeampi ja yleispiirteisempi. Lähtökohtatiedot ja perustelut viheralueiden rakenteelle ja laajuudelle puuttuvat. Seudun keskeisten taajama-alueiden laajuus ja huomattavt kasvupaineet huomioon ottaen on viheraluerakenne heikko ja viheralueita koskevat kaavamääräykset suppeat. Maakuntakaava ei Uudenmaan ympäristökeskuksen käsityksen mukaan esitetyssä muodossa turvaa riittävien viheralueiden säilymistä eikä viheralueverkoston jatkuvuutta. Tämä koskee erityisesti tiheästi rakentuneen Helsingin seudun keskiosan sekä rantaradan ja pääradan varrelle osoitettujen laajennusalueiden maankäyttöä. Tällä alueella ei yleensä riitä pelkkä viheryhteyksien tarpeen osoittaminen. Ongelmallisia ovat myös taajama-aluevaraukset Nuuksion järviylängön eteläosan nykyisille virkistysalueille sekä Petikon alueen eteläosan taajama-aluevarauksen laaja rajaus.”

Vaikka viheryhteystarpeen ja taajamatoimintojen aluevarauksen kaavamääräykset ovatkin kaavan loppuvaiheessa jonkin verran parantuneet, ei edellä mainittua, Uudenmaan ympäristökeskuksenkin havaitsemaa viheralueverkoston mittavaa heikentämistä ole peruttu. Kaavaselostuksessa ei myöskään esitetä kunnollisia perusteluja esimerkiksi suojelualue- ja virkistysaluevarausten poistoille ja supistuksille sekä muille viheralueverkostoa heikentäville ratkaisuille.

Kohta. 1.1.1 Arvokkaiden luontokohteiden suojelun laiminlyönti

Maakuntakaavaa laadittaessa tulee maakuntakaavan sisältövaatimusten (MRL 28 §) mukaan kiinnittää erityistä huomiota alueidenkäytön ekologiseen kestävyyteen sekä luonnonarvojen vaalimiseen. Kaavassa tulee huolehtia siitä, että maankäyttö- ja rakennuslain 5 §:ssä edellytetty luonnon monimuotoisuuden ja luonnonarvojen säilymisen edistämistavoite tulee riittävässä määrin huomioiduksi. Näin ei ole kuitenkaan tapahtunut.

Uudenmaan maakuntakaava ei myöskään täytä valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita. Kyseiset tavoitteet edellyttävät muun muassa sitä, että alueidenkäytöllä edistetään elollisen ja elottoman luonnon kannalta arvokkaiden ja herkkien alueiden monimuotoisuuden säilymistä. Myöskin ekologisten yhteyksien säilymistä suojelualueiden välillä tulisi mahdollisuuksien mukaan edistää.

Maakuntakaavoituksessa tulisi turvata valtakunnallisesti, maakunnallisesti ja seudullisesti merkittävät luontokohteet ja näiden kannalta välttämättömät ekologiset yhteydet. Erityisen tärkeää tämä on niillä seuduilla, joissa luonnonalueiden määrä on jo nykyisellään hälyttävän vähäinen ja alueiden vähenemisen ja pirstoutumisen jatkuminen myös tulevaisuudessa ilmeistä.

Uudenmaan maakuntakaavan ekologinen minimikestävyys edellyttää sitä, että etenkin Helsingin seutukunnan keskiosissa, ratayhteyksien varrella sekä muiden isompien liikenneväylien varrella sijaitsevat arvokkaat luontokohteet huomioidaan muuta maakuntaa tarkemmin. Juuri tällä ”jatkuvalla muutospainealueella” on myös kaikkein parhaat perusteet esittää arvokkaimmat alueet suojelualuevarauksina siitä riippumatta ovatko alueet mukana Natura 2000 –ohjelmassa tai valtakunnallisissa suojeluohjelmissa. Uudenmaan maakuntakaavassa on toimittu juuri päinvastoin eli suojeluverkostoa ja sitä tukevaa muuta viheralueverkostoa on heikennetty kaikkein eniten juuri tehokkaimman kasvun kunnissa.

Kuvaavaa on, että Helsingin seutukunnan alueelta on jätetty maakuntakaavaan merkitsemättä lähes 150 voimassaolevien seutukaavojen ja Läntisen Uudenmaan maakuntakaavan suojelualuevarausta. Uudenmaan liitto ei ole kaavaselostuksen perusteella millään lailla selvittänyt poistettujen kohteiden nykyistä luonnetta tai arvoja. Ratkaisu onkin maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n vastainen, koska tehdyt poistot eivät pohjaudu minkäänasteisiin kohdekohtaisiin selvityksiin.

Tietojemme ja tuoreiden maastohavaintojen mukaan poistettujen suojeluvarausten joukossa on runsaasti kohteita, joilla on edelleenkin huomattava merkitys Uudenmaan ekologisen verkoston osana. Monilla kohteilla on yksittäisinä alueinakin vähintäänkin seudullista merkitystä boreaalisten luonnonmetsien, suoluonnon, lehtojen, pienvesien tai metsäluhtien maakunnallisen suojeluverkoston osina.

Useimmilta poistetuilta kohteilta löytyy myöskin niitä arvoja, joita yleisesti (mm. ympäristöministeriön opas Maakuntakaavan sisältö ja esitystapa) pidetään erityisinä kriteereinä luontoarvoja sisältävien alueiden tunnistamiseksi. Näitä arvoja ovat muun muassa:

  • luonnonsuojelulain tarkoittamien uhanalaisten, erityisesti suojeltavien tai Euroopan yhteisön luontodirektiivin lajien (mm. liito-orava), Suomen kansallisten erityisvastuulajien taikka maakunnassa muuten harvinaisten eliölajien esiintyminen
  • luonnonsuojelulain tarkoittaman suojellun luontotyypin esiintyminen
  • alueen luonnontilaisuus tai ennallistamiskelpoisuus
  • eliömaantieteellinen edustavuus
  • lajirikkaus ja luontotyyppien monipuolinen vaihtelu
  • luontotyyppien ekologinen tai toiminnallinen merkitys lajistolle
  • kohteiden sijainti ja merkitys ekologisen verkoston osana
  • kohteen merkitys epäsuotuisalla suojelun tasolla olevien luontotyyppien ja lajien suojelun kannalta

Uudenmaan liitto on merkinnyt maakuntakaavaan suojelualueina ainoastaan Natura 2000 -alueet sekä valtakunnallisten suojeluohjelmien alueet. Näiden ulkopuolisia suojelukohteita on mukana vain muutamia. Myöskään lausuntokierroksilla esitettyjä uusia suojelukohde-esityksiä ei ole asianmukaisesti käsitelty liitossa. Suojelualueiden määrä maakuntakaavassa onkin Helsingin seutukunnan alueella niin vähäinen, ettei se turvaa edes ekologisen kestävyyden minimivelvoitteita.

Aikaisemmassa seutukaavoituksessa arvokkaiksi todettujen alueiden tai arvoltaan niitä vastaaviksi muuten todettujen alueiden säilymisen jättö pelkkien viheryhteystarvemerkintöjen ja myöhemmän kuntakaavoituksen varaan on ratkaisuna kestämätön. Nähdäksemme oikea ratkaisu on jättää poistettujen suojelualuevarausten osalta voimaan aikaisempi seutukaava tai Läntisen Uudenmaan maakuntakaava.

Kohta 1.1.2 Valtakunnallisesti merkittävien luontoalueiden huomiointi

Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden erityistavoitteet edellyttävät, että alueidenkäytön suunnittelussa otetaan huomioon ekologisesti tai virkistyskäytön kannalta merkittävät ja yhtenäiset luonnonalueet ja ohjataan alueidenkäyttöä niin, ettei näitä aluekokonaisuuksia tarpeettomasti pirstota.

Edes valtakunnallisesti kaikkien tärkeimmät Helsingin seudun luonto- ja virkistysaluekokonaisuudet eli Nuuksion järviylänkö, Sipoonkorpi ja Petikon-Tremanskärrin alue eivät ole saaneet maakuntakaavassa ansaitsemaansa huomiota. Ekologisesti kestävänä maankäyttönä ei voi pitää sitä, että Nuuksion järviylängön eteläosan virkistysalueita on muutettu taajama-alueiksi. Kuten ei myöskään sitä, että Sipoonkorven eteläosaan kahden Natura 2000- alueen väliin ohjataan uutta lisämaankäyttöä Sipoon rajoille merkityllä uudella metrovarauksella. Petikon-Tremanskärrin luonto- ja virkistysalueeseen kohdistuvia, koko maakuntakaavan heikkouksia konkretisoivia erityisongelmia käsitellään tarkemmin valituksen kohdassa 1.2.

Kaavaehdotus ei onnistu myöskään useiden muiden seudullisesti ja maakunnallisesti herkkien luontoalueiden (mm. erilaiset luonnon ydinalueet) pirstomisen estämisessä.

Kohta 1.1.3 Helsingin seutukunnan virkistysalueiden huomiointi

Maakuntakaavassa ei ole riittävästi otettu huomioon virkistyskäytön ja usein myös luonnonsuojelun kannalta arvokkaita virkistysalueita. Helsingin seudun nopean kasvun kunnissa nykyisiä kohtalaisen laajojakin virkistysalueita on korvattu tuhansia hehtaareja epämääräisillä viheryhteystarvemerkinnöillä. Kuntatason kaavoituksessa tämä johtaa vääjäämättä toistuviin tulkintaristiriitoihin ja viheralueiden supistamisen jatkumiseen.

Helsingin seudun intensiivisimmän maankäytön kuntien tärkeät virkistysalueet tulisi osoittaa nykyistä laajemmassa mitassa virkistysalueiksi maakuntakaavan oikeusvaikutuksiltaan vahvistettavissa asiakirjoissa eli itse kaavakartassa ja kaavamääräyksissä. Tämä antaisi kunnille nykyistä selkeämmän viestin näiden alueiden säilyttämisen tärkeydestä.

Lisäperusteita maakuntakaavan viher- ja luontoalueverkoston täydentämiseen erityisesti Helsingin seudulla antavat valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet. Ne edellyttävät sitä, että ”alueidenkäytön suunnittelussa on turvattava väestön tarpeiden edellyttämät ylikunnalliseen virkistyskäyttöön soveltuvat riittävän laaja-alaiset ja vetovoimaiset vapaa-ajan alueet. Vapaa-ajan alueista on muodostettava yhtenäinen kokonaisuus turvaamalla niitä yhdistävän viheralueverkoston jatkuvuus”.

Vähintäänkin seuraavat alueet tulisi osoittaa maakuntakaavassa virkistysalueina: Nuuksion järviylängön eteläosan virkistysalueet (Espoo), Etelä-Espoon metsäiset virkistysalueet (Hannusjärvi, Hanikan metsä, Sammalvuori, Friisinkallio), Kalajärvibergenin alue (Espoo), Vartiosaari (Helsinki), Kivinokka (Helsinki), Ahjon virkistysalue (Kerava), Sarvikallion alue (Tuusula), Tikkurilan keskuspuisto (Vantaa), Vierumäen metsät (Vantaa), Mätäoja (Vantaa) ja Vesterkullan virkistysalue (Vantaa). Mikäli Espoon Suvisaariston metsiä sekä Petikon eteläosan alueita Vantaalla ei merkitä maakuntakaavaan varsinaisina suojelualueina, tulisi nämä alueet osoittaa kaavassa virkistysalueina.

Kohta 1.1.2 Kaavan luontovaikutusten arviointi Helsingin seutukunnan viheralueverkoston osalta

Maankäyttö – ja rakennuslaki (MRL 9 §) edellyttää sitä, että kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnittelman toteuttamisen ympäristövaikutukset. Selvitykset on tehtävä koko siltä alueelta, jolla kaavoituksella voidaan arvioida olevan olennaisia vaikutuksia.

Uudenmaan maakuntakaavan vaikutukset maakunnan luonnon monimuotoisuuteen on arvioitu pintapuolisesti ja valikoivasti. Jostakin syystä vaikutusarvioinnissa rajataan muun muassa luontotyyppikohtainen vaikutusarviointi luonnonsuojelulain 29 §:n mukaisiin suojeltuihin luontotyyppeihin.Vastaavasti Uudenmaan suojelutilanteen arvioinnista ei käy ilmi se, mikä on esimerkiksi suojeltujen maa-alueiden pinta-ala ja osuus koko maakunnan pinta-alasta.

Erityisen heikosti on arvioitu kaavan vaikutuksia Helsingin seudun viheralueverkostoon. Uudenmaan liiton vuonna 2003 teettämä vaikutusarviointi (Selvitys 7: Uudenmaan maakuntakaavan luontovaikutukset) sisältää hyvin niukasti konkreettista asiaa juuri tästä kaikkein suurimmassa muutospaineessa olevasta seutukunnasta ja sen luonnosta. Tehty vaikutusarvio ei käsittele konkreettisesti niitä vaaroja, joita maakuntakaavan monitulkintainen viheryhteystarvemerkintä kohdistaa koko seutukunnan ekologiseen verkostoon erityisesti metsäelinympäristöjen osalta.

Puutteistaan huolimatta vaikutusarviossa tunnustetaan yksi tosiasia:

1. Maakuntakaavan suhde suojelualueisiin on toteava, alueiden ekologisen toiminnan turvaamiseksi tärkeää ekologista verkostoa ei ole merkitty kaavakarttaan. Verkoston toiminnan kannalta merkittävät kapeat ekologisten käytävien osat ovat taajamien kasvun vuoksi täyttymässä ja yhteydet katkeamassa.

Kohta 1.2 Vestra-Petikon ja Tremanskärrin muodostaman luonto- ja virkistysaluekokonaisuuden huomiointi

Vantaan, Espoon ja Nurmijärven rajaseuduilla on säästynyt noin 25 neliökilometrin laajuinen Petikon-Tremanskärrin metsä- ja peltoalue (liite 2). Kyseinen alue on nykyisessä seutukaavassa sekä Pohjois-Espoon ja Vantaan yleiskaavoissa kaavoitettu virkistys- ja suojelualueiksi, osa alueesta on lisäksi maa- ja metsätalousaluetta. Rakentamista yleiskaavat mahdollistavat alueelle vain niukasti.

Alueen luonnon valtteja ovat monipuoliset metsät, joiden kirjo ulottuu hienoista lehdoista lajistorikkaisiin aarniometsiin. Alueella on säästynyt yllättävän runsaasti hemiboreaalisen vyöhykkeen savikkopohjaisia reheviä metsiä, jotka muualta Uudeltamaalta on suurelta osin raivattu pelloiksi ja rakennettu. Alueella on kaksi merkittävää soidensuojelualuettta; niiden lisäksi arvokasta korpiluontoa löytyy monesta muustakin paikasta.

Petikon-Tremanskärrin alueelta löytyvät arvokkaimmat ja lajistorikkaimmat pääkaupunkiseudun kuusivaltaisista vanhoista aarniometsistä. Alueen arvokkain metsä eli Herukkapuron metsä on mahdollisesti jopa koko pääkaupunkiseudun lajistorikkain boreaalinen luonnonmetsä. Alueelta on tavattu myös sellaista lajistoa, jota ei tunneta Nuuksion järviylängöltä.

Petikon-Tremanskärrin luontokokonaisuuden huomiointi Uudenmaan maakuntakaavassa konkretisoi kaavan epäonnistumista maakunnallisten ja valtakunnallisten monimuotoisuusarvojen huomioinnissa. Se kertoo karua kieltään myös siitä, millaisiin virheratkaisuihin puuttteellisiin ja olemattomiin selvityksiin perustuva maakuntakaava pahimmillaan kuntakaavoitusta ohjaa.

Jäljempänä on arvioitu osa-alueittain (liite 3) kaavan ratkaisuja Petikon-Tremanskärrin alueeseen sekä sen kannalta olennaisimpiin viheryhteyksiin.

1. Petikon alueen eteläosa

Maakuntakaavassa Petikon alueen eteläosa on merkitty taajamatoimintojen alueeksi.
Taajama-alueen alle jäävät muun muassa Vantaan hyväksytyssä yleiskaavassa sekä Helsingin seudun seutukaavassa suojeluvarauksena oleva Pikkujärven alue, Kakolanmäen- Petikonmäen alue sekä Friimetsän eteläosa. Lisäksi taajamatoimintojen aluevaraus sisältää alueita, jotka ovat voimassa olevassa seutukaavassa lähinnä virkistysaluetta ja valkoista aluetta.


Pikkujärvi on jo aikanaan todettu Vantaan luonnonsuojelukohteet-selvityksessä (1981) pääkaupunkiseudun merkittävimpiin sisämaan kosteikkoihin kuuluvaksi (liite 4). Alueen arvot luhtabiotooppina ovat säilyneet ja alueen arvo on kasvanut muiden vastaavien kohteiden vähenemisen seurauksena.

Petikonmäki-Hermaskärrinkallio sekä näihin liittyvä Kakolanmäen alue on puolestaan mukana lähiviikkoina julkaistavassa Uudenmaan valtakunnallisesti arvokkaat kallioalueet-selvityksessä (Suomen ympäristökeskuksen tutkijalta Jari Teeriaholta 1.2.2005 puhelimitse saatu tieto). Jostakin syystä aluetta ei ole merkitty Uudenmaan maakuntakaavaan edes arvokkaan geologisen muodostelman rasterimerkinnällä. Alueet on todettu arvokkaaksi luontoalueeksi jo Vantaan vuoden 1981 luonnonsuojelukohdeselvityksessä (liite 5).

Edellämainitun keski- ja pohjoisosan kattava Petikonmäki-Hermaskärrinkallion alue (54 ha) on todettu Vantaan yleiskaavan tarkistamisen yhteydessä tehdyissä kääpäselvityksissä lajistonsuojelun kannalta erittäin arvokkaaksi vanhan metsän alueeksi (liite 6). Alue onkin Vantaan maaliskuussa 2005 lausuntokierrokselle tulevassa yleiskaavaluonnoksessa merkitty suojelualueeksi (noin 50 ha alue). Kakolanmäeltä puolestaan löytyy suojeltuja kallioketoja.

Friimetsän eteläosassa on puolestaan useiden hehtaarien laajuinen luonnonsuojelulain 29 § mukainen pähkinäpensaslehto, joka on rajattu Uudenmaan ympäristökeskuksen toimesta (liite 7).

Edellämainitut selkeästi arvokkaat ja rakentamiseen sopimattomat alueet kattavat valtaosan Petikonmäen eteläosaan merkitystä taajamatoimintojen aluevarauksesta.

2. Smedsmossenin suojelualueen eteläpuolinen alue

Taajama-aluevaraus kattaa pääkäyttömerkintänä Espoon Pitkäjärven ja Vihdintien välisen alueen kunnanrajan molemmilta puolilta.

Vantaan kaupunki on todennut omissa selvityksissään Askiston ja Espoon kunnanrajan välissä sijaitsevan Timmermalmin alueen erityisen arvokkaaksi alueeksi jo Vantaan luonnonsuojeluselvityksessä yli 20 vuotta sitten (liite 8). Tämän jälkeen alueen arvot ovat kasvaneet merkittävästi ja siitä on kehittynyt vanhanakin metsänä arvokas alue (liite 9). Alueen suojeluvarausta aiotaan laajentaa lähes kaksinkertaiseksi Vantaan yleiskaavan tarkistamisen yhteydessä. Lopputuloksena on lähes 100 hehtaarin luonnonsuojelualuevaraus, joka lähenee arvoiltaan valtakunnallisesti merkittävää kohdetta. Alueella elää mm. liito-orava ja sieltä on tavattu myös uhanalaista kääpälajistoa. Aivan Hämeenkylän pohjoispuolella on lisäksi luonnonsuojelulain luontotyyppikohde (liite 10) sekä sen ympärillä parisenkymmentä hehtaaria muita erityisen arvokkaita metsiä (liite 11).

Taajamavarauksen alle jää Espoon puolella Niiperin Myllypuron suojelualuevaraus. Tämänkin lehtona arvokkaaksi jo Espoon omissa selvityksissä todetun alueen suojeluarvot ovat viime vuosikymmeninä kasvaneet ja sitä voidaan hyvin pitää maakunnallisesti arvokkaana (liitteet 12 ja 13).

3. Tremanskärrin Natura-alueen ympäristö (Espoo)

Taajamatoimintojen aluevarausta on laajennettu seutukaavassa maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi merkitylle alueelle aivan Natura 2000 –ohjelmassa olevan soidensuojelualueen reunoille asti. Taajamatoimintojen aluevarauksen alle jää myöskin luonnoltaan arvokas Tremanskärrin kaakkoispään suoalue. Kyseinen edelleenkin luonnontilassa oleva suon osa sisältyy soidensuojelun perusohjelmaan. Alue on jostakin ei-luonnontieteellisestä syystä jätetty Natura 2000 –rajauksen ulkopuolelle. Tämä ei kuitenkaan anna oikeutusta sille, että alue osoitettaisiin maakuntakaavassa taajamatoimintojen alueeksi.

Tremanskärrin suojelualueen ja Kortesmäen välissä on lisäksi parisenkymmentä hehtaaria arvokasta vanhaa metsää, joka rajautuu suoraan suojelualueeseen. Tämäkin alue on jäämässä taajamatoimintojen aluevarauksen alle.

4. Korpilammin pohjoispuolinen metsä (Espoo)

Kylpylähotelli Serenan pohjoispuolelle on merkitty vanhan seutukaavan suojelualuevarauksen kohdalle taajamatoimintojen aluevaraus. Varauksen alle jää tärkeä ekologinen metsäyhteys (liite 14), joka yhdistää osaltaan Herukkapuron aarniometsän Luukin aarnialueeseen ja sitä kautta Nuuksion alueen metsiin.

5. Kalajärven luoteispuoli (Espoo)

Valtakunnallisesti tärkeää metsäekologista yhteyttä on kavennettu Kalajärven luoteispuolella. Taajamatoimintojen aluevaraukseksi on merkitty alue, jossa on arvokasta vanhaa metsää, liito-oravan reviiri sekä hieno ja kohtalaisen laaja puustoinen suo.

6. Kalajärven lounais-länsipuolinen ekologinen yhteys

Petikko-Tremanskärrin luontoalueen sekä Nuuksion järviylängön välinen valtakunnallisesti tärkeä metsäinen ekologinen yhteys kulkee Kalajärven länsipuolisen metsäalueen poikki lounaaseen. Kalajärven lounaispuolelta Nuuksion järviylängölle Röylän pohjoispuolelta kulkeva, ainoa kunnolla toimiva metsäyhteys (liite 15) on jätetty merkitsemättä viheryhteystarpeen merkinnällä.

Selvitys valitusoikeudesta

Luonto-Liitto on valtakunnallisesti toimiva nuorten luonnonharrastus- ja ympäristöjärjestö. Luonto-Liiton Uudenmaan piirin toimialaa ovat maakunnan nuorten ja lasten luonnonharrastukseen sekä kyseisen alueen luonnon- ja ympäristönsuojeluun liittyvät asiat. Kaava-alueella on runsaasti valtakunnallisesti ja maakunnallisesti tärkeitä luontoalueita, joiden huomioinnin edistäminen kuuluu yhdistystemme toimialaan. Edellä mainituista syistä katsomme olevamme asianosaisia kaavan valmistelussa.


Helsingissä 2.2. 2005

Sofia Virtanen
Puheenjohtaja
Luonto-Liiton Uudenmaan piiri ry

Petro Pynnönen
Aluesihteeri
Luonto-Liiton Uudenmaan piiri ry

Lotta Ruokanen
Pääsihteeri
Luonto-Liitto ry

Olli Manninen
Hallituksen jäsen
Luonto-Liitto ry

Liitteet

Liite 1. Päätös, jossa on myös valitusosoitus
Liite 2. Petikon-Tremanskärrin säilytettävän luonto- ja viheraluekokonaisuuden tavoiterajaus
Liite. 3. Petikon-Tremanskärrin ja sen olennaisten viheryhteyksien uhatut osa-alueet
Liite 4. Pikkujärven suojelualuevarauksen kuvaus (Vantaan luonnosuojelukohteiden perusselvitys 1981)
Liite 5. Petikonmäen-Hermaskärrinkallion kuvaus (Vantaan luonnonsuojelukohteiden perusselvitys 1981)
Liite 6. Petikonmäki-Hermaskärrinkallion kääpäselvitys (Savola & Wikholm 2004)
Liite. 7. Friimetsän pähkinäpensaslehdon luontotyyppirajaus
Liite 8. Timmermalmin kuvaus (Vantaan luonnonsuojelukohteiden perusselvitys 1981)
Liite 9. Timmermalmin alueen kääpäselvitys (Savola & Wikholm 2004)
Liite.10. Hämeenkylän pohjoispuolisen pähkinäpensaslehdon luontotyyppirajaus
Liite 11. Timmermalmin eteläosan kääpäselvitys (Savola & Wikholm 2004)
Liite 12. Niiperin Myllypuron kuvaus (Espoon arvokkaat luontokohteet 1987)
Liite 13. Niiperin Myllypuron kuvaus (SLL:n Natura-esitys 19.8 2003)
Liite 14. Herukkapuron länsipuolinen metsäekologinen yhteys
Liite 15. Kalajärven lounaispuolinen metsäekologinen yhteys

[takaisin Lausunnot-etusivulle]

 



[ Luonto-Liiton metsäryhmän etusivulle ]