2.2.2005
Valitus Uudenmaan maakuntakaavasta
Luonto-Liitto
ry.
Annankatu 26 A
00100 Helsinki
Luonto-Liiton
Uudenmaan piiri ry.
Mechelininkatu 36
00260 Helsinki
Ympäristöministeriö
Asia:
Valitus Uudenmaan liiton maakuntavaltuuston päätöksestä
14.12.2004 (23 § Uudenmaan maakuntakaava)
Luonto-Liitto ry. ja Luonto-Liiton Uudenmaan piiri ry. vaativat, että
- ympäristöministeriö
palauttaa maakuntakaavan uuteen valmisteluun Helsingin seutukunnan
viheralueverkoston eli suojelualuevarausten, virkistysalueiden ja
edellä mainittujen jatkuvuuden ja toiminnan kannalta tärkeiden
viheryhteyksien osalta.
- ympäristöministeriö
jättää vahvistamatta valtakunnallisesti merkittävälle
Petikko-Tremanskärrin luonto- ja virkistysalueelle ja sen kannalta
olennaisille metsäisille viheryhteyksille esitetyt uudet taajamatoimintojen
aluevaraukset .
Perustelut
Uudenmaan
maakuntakaavan ratkaisut Helsingin seudun viheralueverkoston sekä
etenkin Petikko-Tremanskärrin luontoalueen osalta ovat monella
tapaan sekä maankäyttö- ja rakennuslain (MRL 9§,
MRL 24 §, MRL 28) että valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden
vastaisia. Kaava on siten lainvastainen ja ympäristöministeriön
tulee jättää se vahvistamatta vaatimiltamme osin.
Näitä
ongelmia on tarkemmin analysoitu ja perusteltu jäljempänä.
Kohta
1.1. Helsingin seudun viheralueverkoston huomiointi
Viheralueverkosto
muodostuu suojelualueista ja varauksista, virkistysalueista
ja edellä mainittujen jatkuvuuden kannalta tärkeistä
viheryhteyksistä. Uudenmaan maakuntakaava ei nähdäksemme
riittävästi turvaa voimakkaiden maankäyttöpaineiden
kohteena nyt ja tulevaisuudessa olevan Helsingin seutukunnan viheralueverkostoa
ja sen jatkuvuutta.
Myös
Uudenmaan ympäristökeskus on puuttunut kaavaehdotuksesta
29.10.2003 antamassaan lausunnossa ongelmaan: Viheraluerakenne
on maakuntakaavaehdotuksessa huomattavasti vahvistettuja seutukaavoja
suppeampi ja yleispiirteisempi. Lähtökohtatiedot ja perustelut
viheralueiden rakenteelle ja laajuudelle puuttuvat. Seudun keskeisten
taajama-alueiden laajuus ja huomattavt kasvupaineet huomioon ottaen
on viheraluerakenne heikko ja viheralueita koskevat kaavamääräykset
suppeat. Maakuntakaava ei Uudenmaan ympäristökeskuksen käsityksen
mukaan esitetyssä muodossa turvaa riittävien viheralueiden
säilymistä eikä viheralueverkoston jatkuvuutta. Tämä
koskee erityisesti tiheästi rakentuneen Helsingin seudun keskiosan
sekä rantaradan ja pääradan varrelle osoitettujen laajennusalueiden
maankäyttöä. Tällä alueella ei yleensä
riitä pelkkä viheryhteyksien tarpeen osoittaminen. Ongelmallisia
ovat myös taajama-aluevaraukset Nuuksion järviylängön
eteläosan nykyisille virkistysalueille sekä Petikon alueen
eteläosan taajama-aluevarauksen laaja rajaus.
Vaikka
viheryhteystarpeen ja taajamatoimintojen aluevarauksen kaavamääräykset
ovatkin kaavan loppuvaiheessa jonkin verran parantuneet, ei edellä
mainittua, Uudenmaan ympäristökeskuksenkin havaitsemaa viheralueverkoston
mittavaa heikentämistä ole peruttu. Kaavaselostuksessa ei
myöskään esitetä kunnollisia perusteluja esimerkiksi
suojelualue- ja virkistysaluevarausten poistoille ja supistuksille
sekä muille viheralueverkostoa heikentäville ratkaisuille.
Kohta.
1.1.1 Arvokkaiden luontokohteiden suojelun laiminlyönti
Maakuntakaavaa
laadittaessa tulee maakuntakaavan sisältövaatimusten (MRL
28 §) mukaan kiinnittää erityistä huomiota alueidenkäytön
ekologiseen kestävyyteen sekä luonnonarvojen vaalimiseen.
Kaavassa tulee huolehtia siitä, että maankäyttö-
ja rakennuslain 5 §:ssä edellytetty luonnon monimuotoisuuden
ja luonnonarvojen säilymisen edistämistavoite tulee riittävässä
määrin huomioiduksi. Näin ei ole kuitenkaan tapahtunut.
Uudenmaan
maakuntakaava ei myöskään täytä valtakunnallisia
alueidenkäyttötavoitteita. Kyseiset tavoitteet edellyttävät
muun muassa sitä, että alueidenkäytöllä edistetään
elollisen ja elottoman luonnon kannalta arvokkaiden ja herkkien alueiden
monimuotoisuuden säilymistä. Myöskin ekologisten yhteyksien
säilymistä suojelualueiden välillä tulisi mahdollisuuksien
mukaan edistää.
Maakuntakaavoituksessa
tulisi turvata valtakunnallisesti, maakunnallisesti ja seudullisesti
merkittävät luontokohteet ja näiden kannalta välttämättömät
ekologiset yhteydet. Erityisen tärkeää tämä
on niillä seuduilla, joissa luonnonalueiden määrä
on jo nykyisellään hälyttävän vähäinen
ja alueiden vähenemisen ja pirstoutumisen jatkuminen myös
tulevaisuudessa ilmeistä.
Uudenmaan
maakuntakaavan ekologinen minimikestävyys edellyttää
sitä, että etenkin Helsingin seutukunnan keskiosissa, ratayhteyksien
varrella sekä muiden isompien liikenneväylien varrella sijaitsevat
arvokkaat luontokohteet huomioidaan muuta maakuntaa tarkemmin. Juuri
tällä jatkuvalla muutospainealueella on myös
kaikkein parhaat perusteet esittää arvokkaimmat alueet suojelualuevarauksina
siitä riippumatta ovatko alueet mukana Natura 2000 ohjelmassa
tai valtakunnallisissa suojeluohjelmissa. Uudenmaan maakuntakaavassa
on toimittu juuri päinvastoin eli suojeluverkostoa ja sitä
tukevaa muuta viheralueverkostoa on heikennetty kaikkein eniten juuri
tehokkaimman kasvun kunnissa.
Kuvaavaa
on, että Helsingin seutukunnan alueelta on jätetty maakuntakaavaan
merkitsemättä lähes 150 voimassaolevien seutukaavojen
ja Läntisen Uudenmaan maakuntakaavan suojelualuevarausta. Uudenmaan
liitto ei ole kaavaselostuksen perusteella millään lailla
selvittänyt poistettujen kohteiden nykyistä luonnetta tai
arvoja. Ratkaisu onkin maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n
vastainen, koska tehdyt poistot eivät pohjaudu minkäänasteisiin
kohdekohtaisiin selvityksiin.
Tietojemme
ja tuoreiden maastohavaintojen mukaan poistettujen suojeluvarausten
joukossa on runsaasti kohteita, joilla on edelleenkin huomattava merkitys
Uudenmaan ekologisen verkoston osana. Monilla kohteilla on yksittäisinä
alueinakin vähintäänkin seudullista merkitystä
boreaalisten luonnonmetsien, suoluonnon, lehtojen, pienvesien tai
metsäluhtien maakunnallisen suojeluverkoston osina.
Useimmilta
poistetuilta kohteilta löytyy myöskin niitä arvoja,
joita yleisesti (mm. ympäristöministeriön opas Maakuntakaavan
sisältö ja esitystapa) pidetään erityisinä
kriteereinä luontoarvoja sisältävien alueiden tunnistamiseksi.
Näitä arvoja ovat muun muassa:
- luonnonsuojelulain
tarkoittamien uhanalaisten, erityisesti suojeltavien tai Euroopan
yhteisön luontodirektiivin lajien (mm. liito-orava), Suomen
kansallisten erityisvastuulajien taikka maakunnassa muuten harvinaisten
eliölajien esiintyminen
- luonnonsuojelulain
tarkoittaman suojellun luontotyypin esiintyminen
- alueen
luonnontilaisuus tai ennallistamiskelpoisuus
- eliömaantieteellinen
edustavuus
- lajirikkaus
ja luontotyyppien monipuolinen vaihtelu
- luontotyyppien
ekologinen tai toiminnallinen merkitys lajistolle
- kohteiden
sijainti ja merkitys ekologisen verkoston osana
- kohteen
merkitys epäsuotuisalla suojelun tasolla olevien luontotyyppien
ja lajien suojelun kannalta
Uudenmaan
liitto on merkinnyt maakuntakaavaan suojelualueina ainoastaan Natura
2000 -alueet sekä valtakunnallisten suojeluohjelmien alueet.
Näiden ulkopuolisia suojelukohteita on mukana vain muutamia.
Myöskään lausuntokierroksilla esitettyjä uusia
suojelukohde-esityksiä ei ole asianmukaisesti käsitelty
liitossa. Suojelualueiden määrä maakuntakaavassa onkin
Helsingin seutukunnan alueella niin vähäinen, ettei se turvaa
edes ekologisen kestävyyden minimivelvoitteita.
Aikaisemmassa
seutukaavoituksessa arvokkaiksi todettujen alueiden tai arvoltaan
niitä vastaaviksi muuten todettujen alueiden säilymisen
jättö pelkkien viheryhteystarvemerkintöjen ja myöhemmän
kuntakaavoituksen varaan on ratkaisuna kestämätön.
Nähdäksemme oikea ratkaisu on jättää poistettujen
suojelualuevarausten osalta voimaan aikaisempi seutukaava tai Läntisen
Uudenmaan maakuntakaava.
Kohta
1.1.2 Valtakunnallisesti merkittävien luontoalueiden huomiointi
Valtakunnallisten
alueidenkäyttötavoitteiden erityistavoitteet edellyttävät,
että alueidenkäytön suunnittelussa otetaan huomioon
ekologisesti tai virkistyskäytön kannalta merkittävät
ja yhtenäiset luonnonalueet ja ohjataan alueidenkäyttöä
niin, ettei näitä aluekokonaisuuksia tarpeettomasti pirstota.
Edes
valtakunnallisesti kaikkien tärkeimmät Helsingin seudun
luonto- ja virkistysaluekokonaisuudet eli Nuuksion järviylänkö,
Sipoonkorpi ja Petikon-Tremanskärrin alue eivät ole saaneet
maakuntakaavassa ansaitsemaansa huomiota. Ekologisesti kestävänä
maankäyttönä ei voi pitää sitä, että
Nuuksion järviylängön eteläosan virkistysalueita
on muutettu taajama-alueiksi. Kuten ei myöskään sitä,
että Sipoonkorven eteläosaan kahden Natura 2000- alueen
väliin ohjataan uutta lisämaankäyttöä Sipoon
rajoille merkityllä uudella metrovarauksella. Petikon-Tremanskärrin
luonto- ja virkistysalueeseen kohdistuvia, koko maakuntakaavan heikkouksia
konkretisoivia erityisongelmia käsitellään tarkemmin
valituksen kohdassa 1.2.
Kaavaehdotus
ei onnistu myöskään useiden muiden seudullisesti ja
maakunnallisesti herkkien luontoalueiden (mm. erilaiset luonnon ydinalueet)
pirstomisen estämisessä.
Kohta
1.1.3 Helsingin seutukunnan virkistysalueiden huomiointi
Maakuntakaavassa
ei ole riittävästi otettu huomioon virkistyskäytön
ja usein myös luonnonsuojelun kannalta arvokkaita virkistysalueita.
Helsingin seudun nopean kasvun kunnissa nykyisiä kohtalaisen
laajojakin virkistysalueita on korvattu tuhansia hehtaareja epämääräisillä
viheryhteystarvemerkinnöillä. Kuntatason kaavoituksessa
tämä johtaa vääjäämättä toistuviin
tulkintaristiriitoihin ja viheralueiden supistamisen jatkumiseen.
Helsingin
seudun intensiivisimmän maankäytön kuntien tärkeät
virkistysalueet tulisi osoittaa nykyistä laajemmassa mitassa
virkistysalueiksi maakuntakaavan oikeusvaikutuksiltaan vahvistettavissa
asiakirjoissa eli itse kaavakartassa ja kaavamääräyksissä.
Tämä antaisi kunnille nykyistä selkeämmän
viestin näiden alueiden säilyttämisen tärkeydestä.
Lisäperusteita
maakuntakaavan viher- ja luontoalueverkoston täydentämiseen
erityisesti Helsingin seudulla antavat valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet.
Ne edellyttävät sitä, että alueidenkäytön
suunnittelussa on turvattava väestön tarpeiden edellyttämät
ylikunnalliseen virkistyskäyttöön soveltuvat riittävän
laaja-alaiset ja vetovoimaiset vapaa-ajan alueet. Vapaa-ajan alueista
on muodostettava yhtenäinen kokonaisuus turvaamalla niitä
yhdistävän viheralueverkoston jatkuvuus.
Vähintäänkin
seuraavat alueet tulisi osoittaa maakuntakaavassa virkistysalueina:
Nuuksion järviylängön eteläosan virkistysalueet
(Espoo), Etelä-Espoon metsäiset virkistysalueet (Hannusjärvi,
Hanikan metsä, Sammalvuori, Friisinkallio), Kalajärvibergenin
alue (Espoo), Vartiosaari (Helsinki), Kivinokka (Helsinki), Ahjon
virkistysalue (Kerava), Sarvikallion alue (Tuusula), Tikkurilan keskuspuisto
(Vantaa), Vierumäen metsät (Vantaa), Mätäoja (Vantaa)
ja Vesterkullan virkistysalue (Vantaa). Mikäli Espoon Suvisaariston
metsiä sekä Petikon eteläosan alueita Vantaalla ei
merkitä maakuntakaavaan varsinaisina suojelualueina, tulisi nämä
alueet osoittaa kaavassa virkistysalueina.
Kohta
1.1.2 Kaavan luontovaikutusten arviointi Helsingin seutukunnan viheralueverkoston
osalta
Maankäyttö
ja rakennuslaki (MRL 9 §) edellyttää sitä,
että kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä
suunnittelman toteuttamisen ympäristövaikutukset. Selvitykset
on tehtävä koko siltä alueelta, jolla kaavoituksella
voidaan arvioida olevan olennaisia vaikutuksia.
Uudenmaan
maakuntakaavan vaikutukset maakunnan luonnon monimuotoisuuteen on
arvioitu pintapuolisesti ja valikoivasti. Jostakin syystä vaikutusarvioinnissa
rajataan muun muassa luontotyyppikohtainen vaikutusarviointi luonnonsuojelulain
29 §:n mukaisiin suojeltuihin luontotyyppeihin.Vastaavasti Uudenmaan
suojelutilanteen arvioinnista ei käy ilmi se, mikä on esimerkiksi
suojeltujen maa-alueiden pinta-ala ja osuus koko maakunnan pinta-alasta.
Erityisen
heikosti on arvioitu kaavan vaikutuksia Helsingin seudun viheralueverkostoon.
Uudenmaan liiton vuonna 2003 teettämä vaikutusarviointi
(Selvitys 7: Uudenmaan maakuntakaavan luontovaikutukset) sisältää
hyvin niukasti konkreettista asiaa juuri tästä kaikkein
suurimmassa muutospaineessa olevasta seutukunnasta ja sen luonnosta.
Tehty vaikutusarvio ei käsittele konkreettisesti niitä vaaroja,
joita maakuntakaavan monitulkintainen viheryhteystarvemerkintä
kohdistaa koko seutukunnan ekologiseen verkostoon erityisesti metsäelinympäristöjen
osalta.
Puutteistaan
huolimatta vaikutusarviossa tunnustetaan yksi tosiasia:
1. Maakuntakaavan
suhde suojelualueisiin on toteava, alueiden ekologisen toiminnan turvaamiseksi
tärkeää ekologista verkostoa ei ole merkitty kaavakarttaan.
Verkoston toiminnan kannalta merkittävät kapeat ekologisten
käytävien osat ovat taajamien kasvun vuoksi täyttymässä
ja yhteydet katkeamassa.
Kohta
1.2 Vestra-Petikon ja Tremanskärrin muodostaman luonto- ja virkistysaluekokonaisuuden
huomiointi
Vantaan,
Espoon ja Nurmijärven rajaseuduilla on säästynyt noin
25 neliökilometrin laajuinen Petikon-Tremanskärrin metsä-
ja peltoalue (liite 2). Kyseinen alue on nykyisessä seutukaavassa
sekä Pohjois-Espoon ja Vantaan yleiskaavoissa kaavoitettu virkistys-
ja suojelualueiksi, osa alueesta on lisäksi maa- ja metsätalousaluetta.
Rakentamista yleiskaavat mahdollistavat alueelle vain niukasti.
Alueen
luonnon valtteja ovat monipuoliset metsät, joiden kirjo ulottuu
hienoista lehdoista lajistorikkaisiin aarniometsiin. Alueella on säästynyt
yllättävän runsaasti hemiboreaalisen vyöhykkeen
savikkopohjaisia reheviä metsiä, jotka muualta Uudeltamaalta
on suurelta osin raivattu pelloiksi ja rakennettu. Alueella on kaksi
merkittävää soidensuojelualuettta; niiden lisäksi
arvokasta korpiluontoa löytyy monesta muustakin paikasta.
Petikon-Tremanskärrin
alueelta löytyvät arvokkaimmat ja lajistorikkaimmat pääkaupunkiseudun
kuusivaltaisista vanhoista aarniometsistä. Alueen arvokkain metsä
eli Herukkapuron metsä on mahdollisesti jopa koko pääkaupunkiseudun
lajistorikkain boreaalinen luonnonmetsä. Alueelta on tavattu
myös sellaista lajistoa, jota ei tunneta Nuuksion järviylängöltä.
Petikon-Tremanskärrin
luontokokonaisuuden huomiointi Uudenmaan maakuntakaavassa konkretisoi
kaavan epäonnistumista maakunnallisten ja valtakunnallisten monimuotoisuusarvojen
huomioinnissa. Se kertoo karua kieltään myös siitä,
millaisiin virheratkaisuihin puuttteellisiin ja olemattomiin selvityksiin
perustuva maakuntakaava pahimmillaan kuntakaavoitusta ohjaa.
Jäljempänä
on arvioitu osa-alueittain (liite 3) kaavan ratkaisuja Petikon-Tremanskärrin
alueeseen sekä sen kannalta olennaisimpiin viheryhteyksiin.
1.
Petikon alueen eteläosa
Maakuntakaavassa
Petikon alueen eteläosa on merkitty taajamatoimintojen alueeksi.
Taajama-alueen alle jäävät muun muassa Vantaan hyväksytyssä
yleiskaavassa sekä Helsingin seudun seutukaavassa suojeluvarauksena
oleva Pikkujärven alue, Kakolanmäen- Petikonmäen alue
sekä Friimetsän eteläosa. Lisäksi taajamatoimintojen
aluevaraus sisältää alueita, jotka ovat voimassa olevassa
seutukaavassa lähinnä virkistysaluetta ja valkoista aluetta.
Pikkujärvi on jo aikanaan todettu Vantaan luonnonsuojelukohteet-selvityksessä
(1981) pääkaupunkiseudun merkittävimpiin sisämaan
kosteikkoihin kuuluvaksi (liite 4). Alueen arvot luhtabiotooppina
ovat säilyneet ja alueen arvo on kasvanut muiden vastaavien kohteiden
vähenemisen seurauksena.
Petikonmäki-Hermaskärrinkallio
sekä näihin liittyvä Kakolanmäen alue on puolestaan
mukana lähiviikkoina julkaistavassa Uudenmaan valtakunnallisesti
arvokkaat kallioalueet-selvityksessä (Suomen ympäristökeskuksen
tutkijalta Jari Teeriaholta 1.2.2005 puhelimitse saatu tieto). Jostakin
syystä aluetta ei ole merkitty Uudenmaan maakuntakaavaan edes
arvokkaan geologisen muodostelman rasterimerkinnällä. Alueet
on todettu arvokkaaksi luontoalueeksi jo Vantaan vuoden 1981 luonnonsuojelukohdeselvityksessä
(liite 5).
Edellämainitun
keski- ja pohjoisosan kattava Petikonmäki-Hermaskärrinkallion
alue (54 ha) on todettu Vantaan yleiskaavan tarkistamisen yhteydessä
tehdyissä kääpäselvityksissä lajistonsuojelun
kannalta erittäin arvokkaaksi vanhan metsän alueeksi (liite
6). Alue onkin Vantaan maaliskuussa 2005 lausuntokierrokselle tulevassa
yleiskaavaluonnoksessa merkitty suojelualueeksi (noin 50 ha alue).
Kakolanmäeltä puolestaan löytyy suojeltuja kallioketoja.
Friimetsän
eteläosassa on puolestaan useiden hehtaarien laajuinen luonnonsuojelulain
29 § mukainen pähkinäpensaslehto, joka on rajattu Uudenmaan
ympäristökeskuksen toimesta (liite 7).
Edellämainitut
selkeästi arvokkaat ja rakentamiseen sopimattomat alueet kattavat
valtaosan Petikonmäen eteläosaan merkitystä taajamatoimintojen
aluevarauksesta.
2.
Smedsmossenin suojelualueen eteläpuolinen alue
Taajama-aluevaraus
kattaa pääkäyttömerkintänä Espoon Pitkäjärven
ja Vihdintien välisen alueen kunnanrajan molemmilta puolilta.
Vantaan
kaupunki on todennut omissa selvityksissään Askiston ja
Espoon kunnanrajan välissä sijaitsevan Timmermalmin alueen
erityisen arvokkaaksi alueeksi jo Vantaan luonnonsuojeluselvityksessä
yli 20 vuotta sitten (liite 8). Tämän jälkeen alueen
arvot ovat kasvaneet merkittävästi ja siitä on kehittynyt
vanhanakin metsänä arvokas alue (liite 9). Alueen suojeluvarausta
aiotaan laajentaa lähes kaksinkertaiseksi Vantaan yleiskaavan
tarkistamisen yhteydessä. Lopputuloksena on lähes 100 hehtaarin
luonnonsuojelualuevaraus, joka lähenee arvoiltaan valtakunnallisesti
merkittävää kohdetta. Alueella elää mm. liito-orava
ja sieltä on tavattu myös uhanalaista kääpälajistoa.
Aivan Hämeenkylän pohjoispuolella on lisäksi luonnonsuojelulain
luontotyyppikohde (liite 10) sekä sen ympärillä parisenkymmentä
hehtaaria muita erityisen arvokkaita metsiä (liite 11).
Taajamavarauksen
alle jää Espoon puolella Niiperin Myllypuron suojelualuevaraus.
Tämänkin lehtona arvokkaaksi jo Espoon omissa selvityksissä
todetun alueen suojeluarvot ovat viime vuosikymmeninä kasvaneet
ja sitä voidaan hyvin pitää maakunnallisesti arvokkaana
(liitteet 12 ja 13).
3.
Tremanskärrin Natura-alueen ympäristö (Espoo)
Taajamatoimintojen
aluevarausta on laajennettu seutukaavassa maa- ja metsätalousvaltaiseksi
alueeksi merkitylle alueelle aivan Natura 2000 ohjelmassa olevan
soidensuojelualueen reunoille asti. Taajamatoimintojen aluevarauksen
alle jää myöskin luonnoltaan arvokas Tremanskärrin
kaakkoispään suoalue. Kyseinen edelleenkin luonnontilassa
oleva suon osa sisältyy soidensuojelun perusohjelmaan. Alue on
jostakin ei-luonnontieteellisestä syystä jätetty Natura
2000 rajauksen ulkopuolelle. Tämä ei kuitenkaan anna
oikeutusta sille, että alue osoitettaisiin maakuntakaavassa taajamatoimintojen
alueeksi.
Tremanskärrin
suojelualueen ja Kortesmäen välissä on lisäksi
parisenkymmentä hehtaaria arvokasta vanhaa metsää,
joka rajautuu suoraan suojelualueeseen. Tämäkin alue on
jäämässä taajamatoimintojen aluevarauksen alle.
4.
Korpilammin pohjoispuolinen metsä (Espoo)
Kylpylähotelli
Serenan pohjoispuolelle on merkitty vanhan seutukaavan suojelualuevarauksen
kohdalle taajamatoimintojen aluevaraus. Varauksen alle jää
tärkeä ekologinen metsäyhteys (liite 14), joka yhdistää
osaltaan Herukkapuron aarniometsän Luukin aarnialueeseen ja sitä
kautta Nuuksion alueen metsiin.
5.
Kalajärven luoteispuoli (Espoo)
Valtakunnallisesti
tärkeää metsäekologista yhteyttä on kavennettu
Kalajärven luoteispuolella. Taajamatoimintojen aluevaraukseksi
on merkitty alue, jossa on arvokasta vanhaa metsää, liito-oravan
reviiri sekä hieno ja kohtalaisen laaja puustoinen suo.
6.
Kalajärven lounais-länsipuolinen ekologinen yhteys
Petikko-Tremanskärrin
luontoalueen sekä Nuuksion järviylängön välinen
valtakunnallisesti tärkeä metsäinen ekologinen yhteys
kulkee Kalajärven länsipuolisen metsäalueen poikki
lounaaseen. Kalajärven lounaispuolelta Nuuksion järviylängölle
Röylän pohjoispuolelta kulkeva, ainoa kunnolla toimiva metsäyhteys
(liite 15) on jätetty merkitsemättä viheryhteystarpeen
merkinnällä.
Selvitys
valitusoikeudesta
Luonto-Liitto
on valtakunnallisesti toimiva nuorten luonnonharrastus- ja ympäristöjärjestö.
Luonto-Liiton Uudenmaan piirin toimialaa ovat maakunnan nuorten ja
lasten luonnonharrastukseen sekä kyseisen alueen luonnon- ja
ympäristönsuojeluun liittyvät asiat. Kaava-alueella
on runsaasti valtakunnallisesti ja maakunnallisesti tärkeitä
luontoalueita, joiden huomioinnin edistäminen kuuluu yhdistystemme
toimialaan. Edellä mainituista syistä katsomme olevamme
asianosaisia kaavan valmistelussa.
Helsingissä 2.2. 2005
Sofia
Virtanen
Puheenjohtaja
Luonto-Liiton Uudenmaan piiri ry
Petro
Pynnönen
Aluesihteeri
Luonto-Liiton Uudenmaan piiri ry
Lotta
Ruokanen
Pääsihteeri
Luonto-Liitto ry
Olli
Manninen
Hallituksen jäsen
Luonto-Liitto ry
Liitteet
Liite
1. Päätös, jossa on myös valitusosoitus
Liite 2. Petikon-Tremanskärrin säilytettävän luonto-
ja viheraluekokonaisuuden tavoiterajaus
Liite. 3. Petikon-Tremanskärrin ja sen olennaisten viheryhteyksien
uhatut osa-alueet
Liite 4. Pikkujärven suojelualuevarauksen kuvaus (Vantaan luonnosuojelukohteiden
perusselvitys 1981)
Liite 5. Petikonmäen-Hermaskärrinkallion kuvaus (Vantaan
luonnonsuojelukohteiden perusselvitys 1981)
Liite 6. Petikonmäki-Hermaskärrinkallion kääpäselvitys
(Savola & Wikholm 2004)
Liite. 7. Friimetsän pähkinäpensaslehdon luontotyyppirajaus
Liite 8. Timmermalmin kuvaus (Vantaan luonnonsuojelukohteiden perusselvitys
1981)
Liite 9. Timmermalmin alueen kääpäselvitys (Savola
& Wikholm 2004)
Liite.10. Hämeenkylän pohjoispuolisen pähkinäpensaslehdon
luontotyyppirajaus
Liite 11. Timmermalmin eteläosan kääpäselvitys
(Savola & Wikholm 2004)
Liite 12. Niiperin Myllypuron kuvaus (Espoon arvokkaat luontokohteet
1987)
Liite 13. Niiperin Myllypuron kuvaus (SLL:n Natura-esitys 19.8 2003)
Liite 14. Herukkapuron länsipuolinen metsäekologinen yhteys
Liite 15. Kalajärven lounaispuolinen metsäekologinen yhteys
[takaisin
Lausunnot-etusivulle]