10.1.2005 Valitus Kanta-Hämeen maakuntakaavasta

Luonto-Liiton Hämeen piiri ry
Näsilinnankatu 48 E
33200 Tampere

Luonto-Liitto ry
Annankatu 26 A
00100 Helsinki

Ympäristöministeriö
PL 35
00023 Valtioneuvosto

Asia: Valitus Kanta-Hämeen maakuntakaavasta

Luonto-Liitto ry sekä Luonto-Liiton Hämeen piiri ry vaativat ensisijaisesti, että ympäristöministeriö jättää vahvistamatta Kanta-Hämeen maakuntavaltuuston 29.11.2004 hyväksymän Kanta-Hämeen maakuntakaavan (liite 1) turpeenottoalueiden (EOt), soran- ja hiekanottoalueiden (EOh) sekä kalliokiviaineksenottoalueiden (EOk) laajuutta ja sijoittumista koskevalta osalta.

Luonto-Liitto ja Luonto-Liiton Hämeen piiri esittävät toissijaisena vaatimuksenaan turpeenottoaluevarausten poistamista (33 kpl) tai merkittävää supistamista (3 kpl) vähintäänkin seuraavilta soilta: EOt 12 (Leteensuo, Hattula), Eot 13 (Vuohiniemen Isosuo), EOt 17 (Haukivahonsuo, Hattula, Tammela), EOt 18 (Teerisuo, Hattula), EOt 23 (Siikasenkorpi, Hauho), EOt 26 (Koninsuo, Hauho), EOt 37 (Kaitasuo, Humppila), EOt 38 (Rautasuo, Humppila), EOt 39 (Tottamussuo, Humppila), EOt 50 (Uraaninsuo, Janakkala), EOt 53 (Palliossuo, Janakkala), EOt 54:n pohjoisosa (Terrisuo, Janakkala), Eotsl 57 (Räyhynsuo, Janakkala), EOt 55 (Piilonsuo, Janakkala, Loppi), Eot 56 (Jylisjärvensuo, Janakkala), EOt 72 (Palkkisuo, Kalvola),EOt 80 (Juottolansuo), EOt 84 Laaviosuo), EOt 102 (Heinisuo, Loppi), EOt 103 (Makkarahuhdansuo, Loppi), EOt 104 (Rautasuo, Loppi), EOt 105 (Mahlasuo, Loppi), EOt 106 (Mustinsuo, Loppi), EOt 107 (Tyräjänsuo, Loppi), EOt 109 (Lenninsuo, Loppi), EOt 112 (Haukivahonsuo, Renko), EOt 113 (Jokiniitynsuo, Renko), EOt 114 (Mekkohuhdansuo, Renko), EOt 115 (Lellansuo, Renko), EOt 125 (Kärjensuo, Tammela), EOt 127 (Vähäsuo, Tammela), EOt 128 (Muurainsuo, Tammela), EOt 129 (Koiransuo, Tammela), EOt 130 (Rinnansuo, Tammela), EOt 135 (Jänisrahka, Tuulos) sekä EOt 136:n keski ja pohjoisosa (Letkunsuo, Ypäjä). Liiteessä 2 on perusteltu lyhyesti suokohtaiset poistovaatimukset.

Soran- ja hiekanottoalueiden sekä kalliokiviaineksenottoalueiden osalta edellytämme uusia riittäviä selvityksiä ja varausten uudelleentarkastelua esimerkiksi vaihemaakuntakaavassa.

Lisäksi vaadimme arvokkaiden moreenialueiden sekä kansainvälisesti ja kansallisesti tärkeiden lintualueiden täysimääräistä huomiointia kaavassa.

1. Järjestöjen asianosaisuudesta

Luonto-Liitto on valtakunnallisesti toimiva nuorten luonnonharrastus- ja ympäristöjärjestö. Luonto-Liiton Hämeen piirin toimialaa ovat Hämeen ja Pirkanmaan maakuntien nuorten ja lasten luonnonharrastukseen sekä alueen luonnon- ja ympäristönsuojeluun liittyvät asiat.

Kaava-alueella on runsaasti valtakunnallisesti ja maakunnallisesti tärkeitä luontoalueita, joiden huomioinnin edistäminen kuuluu yhdistyksiemme toimialaan. Tästä syystä järjestöt ovat muun muassa antaneet yhteisen lausunnon (liite 3) kaavan ehdotusvaiheesta. Edellä mainituista syistä katsomme olevamme asianosaisia kaavan valmistelussa maankäyttö- ja rakennuslain 191 §:n perusteella.

2. Valituksen perustelut

Luonto-Liitto ja Luonto-Liiton Hämeen piiri katsovat maakuntakaavan turpeenottoalueiden, soran- ja hiekanottoalueiden sekä kalliokiviaineksenottoalueiden laajuuden ja sijoittumisen sekä arvokkaiden moreenialueiden heikon huomioinnin olevan monellakin tapaa maankäyttö- ja rakennuslain (MRL 9 §, MRL 24 § ja MRL 28 §) sekä valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden vastaisia.

Maakuntavaltuuston hyväksymä kaava rikkoo maa-ainesten oton osalta useita maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n sisältövaatimuksia. Näissä velvoitetaan kaavaa laadittaessa kiinnittämään erityistä huomiota muun muassa alueiden käytön ekologiseen kestävyyteen, vesi- ja maa-ainesvarojen kestävään käyttöön sekä maiseman, luonnonarvojen ja kulttuuriperinnön vaalimiseen.

Myöskään selvitykset, joilla maa-ainestenottoalueet (EOt, EOh ja EOk) on valittu, eivät ole riittäviä. Kaava ei siten täytä maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n vaatimuksia selvitysten riittävyyden osalta. Erityisen tärkeitä riittävät selvitykset ovat sellaisissa maankäyttömuodoissa, jotka maa-ainesten oton tapaan koskettavat laajoja pinta-aloja ja joilla on monenlaisia vaikutuksia niin luontoon, ihmisten elinoloihin kuin pohja- ja pintaveden käyttömahdollisuuksiinkin.

Jäljempänä on käsitelty tarkemmin maa-ainestenottoon liittyviä selvitysongelmia sekä kaavan ristiriitoja maakuntakaavan sisältövaatimusten ja valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden kanssa.

3. Turpeenottoalueet

Kanta-Hämeen maakuntakaavassa on turvevarauksia niin paljon ja ne kohdentuvat sellaisiin suomuodostumiin, että kaavaa ei voida pitää turvevarojen käytön kannalta kestävänä.

Huomattava osa Kanta-Hämeen alkuperäisestä suoalasta on raivattu aikanaan pelloiksi. Kanta-Hämeen turvealueiden nykyinen yhteispinta-ala on maakuntakaavaselostuksen mukaan noin 88 000 hehtaaria. Tämä on 17 % Kanta-Hämeen maa-alasta. Yli 10 hehtaarin soita on 600 kpl, yhteensä näiden soiden pinta-ala on 30 000 hehtaaria.Turpeenottoalueita on kaavassa 54 kappaletta, yhteensä näiden pinta-ala on 5501 hehtaaria. Lähes kaikki varaukset kohdistuvat isoihin suomuodostumiin. Suokohtaisen karttatarkastelun perusteella valtaosa varauksista kohdistuu yli 100 hehtaarin suomuodostumiin, pienimmätkin sijoittuvat 50-100 hehtaarin alueille.

Alustavan karttatulkinnan perusteella turvevarauksissa on maakunnan pelloksiraivaukselta säästyneistä yli 100 hehtaarin turvemuodostumista noin kolmannes. Ratkaisu on turpeen kaltaisen, ihmisnäkökulmasta katsoen käytännössä uusiutumattoman luonnonvaran kestämätöntä käyttöä. Lisäksi se kaventaa kohtuuttomasti mahdollisuuksia palauttaa lähivuosikymmeninä ennallistamalla osa Kanta-Hämeen suoluonnon alkuperäisestä monimuotoisuudesta.

Maakuntakaava-aineistoissa on parhaiten dokumentoitu turpeenottoalueisiin (54 kpl, 5501 ha) liittyvät selvitykset ja selvitysten puutteet.Luonto-Liiton ja sen Hämeen piirin lausunnosta antamassaan vastineessa maakuntaliitto vakuuttaa selvitysten olevan kunnossa: ”Turvetuotantoon varatut suoalueet ovat pääosin ojitettuja ja ne ovat seutukaavojen valmisteluprosesseissa sovitettu yhteen soiden suojelun periaatteiden ja tarpeiden kanssa”.

Maakuntaliitto väittää kaavaselostuksessa muun muassa seuraavaa: "Soiden turvevarat ja luontoarvot on inventoitu ja turpeen hyötykäytön ja suojelun ristiriidat sovittu: inventoiduissa soissa on jyrsinturvetta runsas 15 miljoonaa kuutiota ja kasvuturvetta noin 70 miljoonaa kuutiota. Turvealuevaraukset kohdistuvat pääasiallisesti ojitettuihin soihin. Suojeluun soveltuvat suot on varattu luonnonsuojelutarkoituksiin".

Nähdäksemme Hämeen liitto on lähinnä siirtänyt valtaosan seutukaavan turvevarauksista sellaisenaan maakuntakaavaan. Aivan kaavaprosessin loppuvaiheessa tehtyä ojitustilanteen karttapohjaista tarkastelua sekä valuma-aluekohtaista yleistarkastelua lukuun ottamatta suokohtaiset tarkastelut rajoittuvat GTK:n yksipuolisiin turvevaratarkasteluihin. On ilmeistä, että turvevarauksien mahdollisia luontoarvoja (mm. ennallistamiskelpoisuus, ojitettujen alueiden todellinen muuttuminen) ei ole lainkaan selvitetty. Maastoselvityksiä ei ole tehty edes niiden soiden osalta, joihin maakuntaliitto on itse todennut sisältyvän merkittäviä luonnontilaisia osia.

Myöskään arvokkaiden suojelusoiden lähelle esitettyjen laajojen turvetuotantoalueiden pitkäaikaisia vaikutuksia suojelualueiden ekologiseen kestävyyteen ei ole mitenkään arvioitu. Tämä koskee jopa Torronsuon kansallispuiston tapaisia kansainvälisesti arvokkaita suoluonnon helmiä.

Mahdolliset suokohtaiset selvitykset, joihin maakuntaliitto lausuntovastineessaan viittaa, on tehty ilmeisimminkin useita vuosikymmeniä sitten ensimmäisten seutukaavojen yhteydessä. Kuluneiden vuosikymmenten aikana näkemys suoluonnon suojelutarpeista on kuitenkin radikaalisti muuttunut.

Kahden valuma-aluetarkastelun ohella Hämeen liitto on tehnyt aivan kaavatyön loppuvaiheessa (10.9.2004) ojitustarkastelun kunkin suon osalta. Tämä tarkastelu on mitä ilmeisimmin tehty pelkkänä karttatulkintana, mikä ei kerro mitään olennaista ojitettujen soiden todellisesta muuttuneisuudesta tai ennallistamismahdollisuuksista.

Hämeen ympäristökeskuksen lausuntoon antamassaan vastineessa maakuntaliitto myöntää turvetuotantovarauksiin sisältyvän luonnontilaisia osia sisältäviä soita, kolme varauksista on peräti lähes ojittamattomia: ”Tarkastelun perusteella suot ovat ojitettuja. Ojitukset on tehty pääosin metsätaloutta varten, osalla soista keskiosissa on ojittamattomia osia. Ojitusten seurauksena soiden vesitasapaino on kuitenkin muuttunut luonnontilaisesta. Ojituskarttaan perutuvan tarkastelun perusteella maakuntakaavan sisältyy kolme suota, joita ei ole ojitettu tai ojitus on niin harva, etttei suota voida katsoa ojitetuksi. Hattulan Leteensuo on merkittävin suokokonaisuus, jota ei ole ojitettu”.

Jo edellä mainittu vastine paljastaa Hämeen liiton ongelmallisen asenteen. Edes oman karttatulkintansa perusteella liitto ei ole vaivautunut poistamaan vanhoista seutukaavan turvevarauksista edes kaikkein luonnontilaisimpia soita. Muun muassa Hattulaan Leteensuo on edelleen mukana turpeenottovarauksissa.

Hämeen liiton vastineen perustelut ovat muutenkin ongelmallisia. Useimmat Kanta-Hämeen maakuntakaavan turvetuotantoaluevaraukset ovat keidassoita. Tällaisten soiden ojittamattomat keskiosat eivät keidassoille tyypillisen vesitalouden vuoksi välttämättä ole suurestikaan muuttuneet ojitusten seurauksena, mikä tekee näistä osin ojittamattomista soista potentiaalisesti arvokkaita.

Maakuntakaavan sisältövaatimuksissa sekä valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa vaadittuun alueiden käytön ekologiseen kestävyyteen sekä luonnonarvojen vaalimiseen kuuluu myös nykyisten suojelualueiden ekologisen kestävyyden ja suojeluarvojen turvaaminen sekä suojelualueverkoston ulkopuolella olevien luonnoltaan arvokkaiden alueiden säästäminen muulta maankäytöltä. Muun muassa tiedossa olevien, merkittävästi luonnontilaisia osia sisältävien soiden osoittaminen turvevarauksiksi on Kanta-Hämeen oloissa selvästi näiden sisältövaatimusten vastaista. Vastaavalla tavalla sisältövaatimusten vastaista on osittaa turvevarauksia nykyisten tärkeiden suojelusoiden lähialueille.

Maakuntakaavan sisältövaatimuksien ohella turpeenottoalueiden kohdentuminen on ristiriidassa myös valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden edellyttämän turvetuotannon ja suoluonnon monimuotoisuuden suojelutarpeiden yhteensovittamisen kanssa. Kyseiset tavoitteet edellyttävät muun muassa sitä, että ”maakuntakaavoituksessa on otettava huomioon turvetuotantoon soveltuvat suot ja sovitettava yhteen tuotanto- ja suojelutarpeet. Turpeenottoalueiksi varataan ensisijaisesti jo ojitettuja soita. Turpeenoton vaikutuksia on tarkasteltava valuma-alueittain ja otettava huomioon erityisesti suoluonnon monimuotoisuuden säilyttämisen ja muiden ympäristönäkökohtien sekä taloudellisuuden aiheuttamat vaatimukset”.

Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet edellyttävät, että alueidenkäytössä huolehditaan valtakunnallisesti merkittävän kulttuuri- ja luonnonperinnön arvojen säilymisestä. Vastaavasti alueidenkäytöllä tulisi edistää ”elollisen ja elottoman luonnon kannalta arvokkaiden ja herkkien alueiden monimuotoisuuden säilymistä”. Myös ekologisten yhteyksien säilymistä suojelualueiden välillä tulisi mahdollisuuksien mukaan edistää.

Näihin valtakunnallisesti merkittäviin luonnonperinnön arvoihin kuuluvat mm. kansallispuistot sekä Natura 2000 –alueet. Kymmenkunta esitetyistä turvetuotantovarauksista sijaitsee nykyisten valtakunnallisesti - osin jopa kansainvälisesti - arvokkaiden suojelusoiden lähialueilla.

Kaavan turvevarauksien sopivuutta arvioitaessa ei ole nähdäksemme kiinnitetty lainkaan huomiota edellä mainittuihin tavoitteisiin ja velvoitteisiin. Esim. suoperhosten suojelussa on uusimman luonnonsuojelubiologisen tiedon (mm. Aapala, K. (toim.) 2001. Soidensuojeluverkon arviointi. Suomen ympäristö 490: 1-285. Suomen ympäristökeskus) mukaan välttämätöntä ylläpitää ojittamattomien soiden verkostoa myös nykyisen suojelualueverkoston ulkopuolella. Kyseisessä julkaisussa tutkija Juha Pöyry on pohdiskellut suoperhosten suojelun ja soidenkäytön suhdetta käyttäen esimerkkinä juuri Torronsuon aluetta. Turpeenottoon liittyviä ongelmia hyvin konkretisoiva esimerkki löytyy siitä tavasta, jolla kaavaehdotus huomioi maakunnan tärkeimmän soidensuojelualueen eli Torronsuon kansallispuiston. Kyseinen alue on mm. erittäin merkittävä eteläisten suoperhosten suojelulle. Uusin suojelubiologinen tieto korostaa sitä, että suoperhosten populaatiot ovat muiden lajien tapaan riippuvaisia siitä, että lajeille on tarjolla riittävästi elinympäristöjä maisematasolla.

Maakuntakaavassa esitetään käytännössä kaikkia Torronsuon läheisyydessä (n. 5 km) sijaitsevia isompia suomuodostumia turvetuotantoon. Näistä esitetyistä varauksista Koiransuo (eli Koivansuo, EOt 129) sekä Vähäsuo (EOt 127) sisältävät merkittäviä ojittamattomia osia, myös Muurainsuo (EOt 128) olisi metsäreunaisena potentiaalisesti ennallistamiskelpoinen.

Laajoja suomuodostumia esitetään turpeenottoalueiksi Torronsuon kansallispuiston ympäristön lisäksi Maakylä-Räyskälänharjun Natura 2000 -alueeseen sisältyvän Luutasuon suojelualueen läheisyydessä (EOt 104), Janakkalan Suursuon Natura 2000 -alueen ympäristössä (EOt 50, EOt 56), Heinisuon Natura 2000 -alueen lähiseudulla (EOt 53), Seitsemänlamminsuo-Korpilammensuon Natura 2000 –alueen lähialueilla sekä Purinsuon Natura 2000 -alueen lähellä (EOt 130). Vaikutuksiltaan näihin voidaan rinnastaa Janakkalan Vettenjakamon SL-alueeseen liittyvä Räyhynsuon turvevaraus (Eotsl 57). Mikäli Kanta-Hämeen suoluonnon monimuotoisuus halutaan turvata ja suoluonnon suotuisan suojelun taso palauttaa, on tulevaisuudessa pakko ennallistaa jo ojitettuja suoalueita.

Nähdäksemme turpeenottoalueisiin sisältyy niin suuri määrä maakunnan jäljellä olevista laajoista ennallistamiskelpoisista suomuodostumista, että se ei missään muodossa ole kestävää. Erityisen vaaralliseksi tilanteen tekee se, että turpeenottoalueiksi esitettyjen alueiden luontoarvoja (mukaan lukien ennallistamispotentiaalia) ei ole ilmeisesti mitenkään selvitetty. Hämeen liitto ei ole myöskään riittävässä määrin huomioinut olemassa olevien suojelualueiden pitkän tähtäimen suojeluarvojen säilyttämistä siirtäessään vanhat seutukaavan turvevaraukset lähes sellaisenaan maakuntakaavaan.

4. Soran- ja hiekanottoalueet sekä kalliokiviaineksenottoalueet

Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet edellyttävät sitä, että ”kiviainesten ottoon osoitettavien alueiden on perustuttava arviointiin, jossa selvitetään alueiden luonto- ja maisema-arvot sekä toisaalta soveltuvuus vesi- ja kiviaineshuoltoon”. Myös maankäyttö- ja rakennuslaki edellyttää riittäviä selvityksiä (MRL 9 §) sekä vesi- ja maa-ainesvarojen kestävää käyttöä (MRL 28 §).

Kalliokiviaineksenottoalueiden (76 kpl, yht. 4316 ha) sekä soran- ja hiekanottoalueiden (75 kpl, yht. 1982 ha) valinnan ja rajausten pohjana toimineiden selvitysten todellinen laatu ei käy kaava-aineistoista riittävästi ilmi. On ilmeistä, että näissä selvityksissä on keskitytty lähinnä sora- ja kalliovarojen riittävyyteen, joten niitä ei voi pitää sen enempää riittävinä kuin Hämeen liiton vastineissa ja kaavaselostuksessa mainostamina laajapohjaisina ja kattavina selvityksinä.

Maakuntakaavaselostuksesta ei myöskään käy ilmi mikä on esitettyjen kiviainestenottoalueiden ja nk. POSKI-selvitysten suhde. Mitä ilmeisimmin kiviainestenottoalueiksi on esitetty alueita, joita ei ole POSKI-prosessissa mitenkään selvitetty. Esitettyjen kalliokiviaineksenottoalueiden kohtuuton määrä ja monien alueiden suhteeton pinta-ala antaa itsessään perusteet vaatia asian selvittämistä uudelleen.

Lisäksi alueidenkäytön tavoitteet edellyttävät sitä, että”ilman erityisoä perusteita ei hyviä ja laajoja metsätalousalueita tule pirstoa muulla maankäytöllä”. Monet kaavan esitetetyistä laajoista kalliokiviaineksenottoalueista pirstovat maakunnan mittakaavassa merkittävän yhtenäisiä metsäalueita (mm. Humppilan pohjoisosiin osoitetut kiviainestenottovaraukset)

Soran- ja hiekanottoalueiden ongelmista kertonee jotakin se, että ottoalueita on ainakin Hattulan kunnassa esitetty kahdelle hämeenkylmäkukan kasvupaikkaharjulle (Palssarinkangas, Ilamo). Kyseinen laji on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. Lisäksi tämä EU:n alueella ainoastaan Kanta-Hämeessä ja Pälkäneellä elävä laji kuuluu luontodirektiivin liiteiden II ja IV tiukan suojelustatuksen omaaviin lajeihin. Todennäköisesti EOh-varauksista löytyy myös muita uhanalaiselle harjulajistolle tärkeitä alueita.

5. Pohja- ja pintavesien suojelu- ja käyttötarpeiden huomiointi

Maakuntakaava on keskeinen väline pohja- ja pintavesien suojelu- ja käyttötarpeiden huomioinnissa. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ovat esimerkiksi pohjaveden suojelukysymysten osalta hyvin selkeät: ”Alueidenkäytössä on otettava huomioon pohja- ja pintavesien suojelutarve ja käyttötarpeet. Pohjavesien pilaantumis- ja muuttamisriskejä aiheuttavat laitokset ja toiminnot on sijoitettava riittävän etäälle niistä pohjavesialueista, jotka ovat vedenhankinnan kannalta tärkeitä ja soveltuvat vedenhankintaan”.

Kanta-Hämeen pohjavesivarat ovat poikkeuksellisen tärkeitä koko Ruuhka-Suomen vedenhankinnalle, toimittaahan maakunta runsaasti vettä muun muassa pääkaupunkiseudulle. Tästä syystä riittävän huomion kiinnittäminen pohjavesien suojeluun tulisi olla eräs maakuntakaavan tärkeimmistä kysymyksistä.

Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut. Tästä kertoo muun muassa se, että maa-ainestenottoa on esitetty useille tärkeille pohjavesialueille. Myöskin osa turpeenottoalueista sijoittuu lähelle tärkeitä pohjavesialueita. Esitetyn huomattavan laaja-alaisen maa-ainestenoton sekä tärkeiden pohjavesialueiden lähelle sijoittuvien turpeenottoalueiden vaikutuksia pohjanveden suojeluun ei ole myöskään riittävästi arvioitu. Nähdäksemme tehty kaavamääräyksien pieni täsmentäminen ei riitä ratkaisemaan muun muassa arvokkaille pohjavesialueille sijoittuvien EOh- ja EOt-alueiden ongelmia.

Maakuntakaavalla on merkitystä myös pintavesien suojelulle. Osa turvetuotantovarauksista on vesiensuojelun kannalta ongelmallisia. Osa varauksista sijoittuu jo ennestään kohtalaisen kuormitetuille vesistöalueille, osa puolestaan kohdistaisi lisäkuormitusta eräisiin Kanta-Hämeen oloissa erinomaisen puhtaina säilyneisiin vesistöihin. Kaavamääräyksiin loppuvaiheessa kirjatut vesiensuojeluvelvoitteet eivät ole mielestämme riittäviä. Vesiensuojelun kannalta selkeitä riskejä sisältävät turvevaraukset (EOt 13, EOt 17, EOt 23, EOt 26, EOt 50, EOt 56, EOt 105, EOt106, EOt 107, EOt 112, EOt 112, EOt 114 ja EOt 125 ja EOt 135) tulee sen sijaan poistaa kaavasta.

6. Arvokkaiden moreenialueiden huomiointi

Hämeen alueelta on tehty erinomainen selvitys valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaista moreenimuodostumista. Näiden selvityksen tulokset olivat mukana vielä lausuntokierroksella olleessa kaavaehdotuksessa. Aivan kaavatyön loppuvaiheessa arvokkaista moreenialueista poistettiin 46 kappaletta maakuntakaavan poliittisessa loppuvalmistelussa. Edellytämme kyseisten 46 moreenialueen palauttamista kaavaan.

7. Tärkeiden lintualueiden huomiointi

Kanta-Hämeen maakuntakaavassa ei ole huomioitu riittävän hyvin kansallisesti tärkeitä lintualueita. Tämä on maakuntakaavan sisältövaatimusten vastaista. Edellytämmekin sitä, että kaikki kansallisesti tärkeät lintualueet huomioidaan kaavassa joko suojelualueina tai MY-alueina. Erityisen arvokkaita riittämättömästi huomioiduista kohteista ovat Mommilanjärven eteläosa sekä Pursijärvi Hausjärvellä.

Helsingissä, 10.1.2005

Lotta Ruokanen
Pääsihteeri
Luonto-Liitto ry.

Olli Manninen
Hallituksen jäsen
Luonto-Liitto ry.

Meri Eskola
Puheenjohtaja
Luonto-Liiton Hämeen piiri ry.

Annukka Aho
Sihteeri
Luonto-Liiton Hämeen piiri ry.

LIITTEET:
- pöytäkirjanote valituksenalaisesta päätöksestä ja valitusosoitus
> poistettaviksi tai supistettaviksi esitettyjen turpeenottoaluevarausten suokohtaiset perustelut
- Luonto-Liiton ja Luonto-Liiton Hämeen piirin lausunto Kanta-Hämeen maakuntakaavaehdotuksesta 15.3.2004 (toimitetaan myöhemmin)