Metsien pirstoutumisen vaikutus porotalouteen, porojen laidunnukseen ja laidunkiertoihin

Ilmasto muuttuu ja sillä on vaikutuksensa poronhoidon harjoittamiseen. Tutkijoilla on esittää ilmeisesti ensimmäisen kerran faktatietoa siitä, että porotalous toimii nykyään osin jo muuttuneiden ilmasto-olosuhteiden alla. Tästä kuulemme lisää Poroparlamentissa Kuusamossa 7.-8.6.

Ilmaston muuttumiselle emme mahda mitään, mutta metsien rakenteen muuttumiseen toivottavasti voimme vaikuttaa.

Metsätalouden ja porotalouden yhteensovittaminen pohjoisen laajoilla valtion omistamilla mailla ei onnistunut takavuosina mainittavalla tavalla. Metsätalous oli yhteiskunnan antamien arvojen mukaan metsien käsittelystä määrävä tekijä. Metsien käsittelyn yhteydessä ei kiinnitetty paljonkaan huomiota poronhoidon harjoittamiseen ja näin heikennettiin poronhoidon harjoittamisen edellytyksiä laidunmaita pirstomalla ja kuluttamalla ja poron ravintovaroja tuhoamalla. Kuitenkin metsien talouskäyttö on muuttunut viime vuosina pehmeämmäksi, mutta tämä vaikutus on suurelta osin peräisin muista ympäristöllisistä arvoista kuin porotalouden edellytysten turvaamisesta. Poronhoitajat ovat sitä mieltä, että vaikka käytännöt ovat viime vuosina parantuneet, heitä voitaisiin kuunnella vieläkin enemmän.

Porotalouden näkökulmasta vanhojen metsien asia on kaksipiippuinen:

1) Poronhoito tarvitsee vanhoja metsiä ja etenkin niiden luppovaroja

2) Toisaalta poronhoitajat pelkäävät, että suojelupinta-alojen kasvaessa hakkuut kohdistetaan entistä voimakkaammin niiden paliskuntien alueelle, joissa jäljelle jääneet talousmetsät ovat - ellei sitten samanaikaisesti esimerkiksi Metsähallituksen tulostavoitteita lasketa.

Porotalouden keskeinen sanoma metsistä on se, että poronhoitoalueella pitää olla kaikenikäisiä metsiä. Metsien rakenteen pitää olla sellainen, että jokaista ikäluokkajakaumaa on riittävästi. Tämä mahdollistaa kestävän puupääoman käytön ja näin turvataan metsien monikäyttö.

Poronhoitajat esittävät, että poronhoitoalueen metsien ikäluokkarakenne on saatettava sellaiseksi, että niissä on riittävästi myös vanhaa metsää, sitä metsää, mistä poro löytää suojaa ja keväällä luppoa kriittiseen aikaan kaivun loputtua lumen ollessa kovimmillaan. Poronhoitajien mielestä pohjoisen metsissä tulisi nyt keskittyä ensin hoitamaan kuntoon taimikot ja kasvatusmetsät (harvennukset) ja kasvattaa niistä kunnon metsiä, ja vasta sitten miettiä toimenpiteitä vanhoissa metsissä. Korkeilla alueilla sijaitsevat metsät tulisi jättää kokonaan hakkuutoimien ulkopuolelle. Poronhoitajat ovat Porotalousohjelmassa 2000-2006 myös sitä mieltä, "että mitä pohjoisemmaksi poronhoitoalueella mennään, sitä vahvempi asema sille varataan tulevaisuudessa lainsäädännöllisesti luonnon ensisijaisena käyttäjänä."

Lisätietoja:

Matti Särkelä
hallintosuunnittelija, Paliskuntain yhdistys
puh. 040-581 1971
matti.sarkela(@)paliskunnat.fi

>>> TAKAISIN The Last of the last- sivulle