Muistio Lopen Keihäsjärven valtion metsäalueen luontoarvoista 4.11. 2002

Jäljempänä on joitakin huomioita Lopen Keihäsjärven metsäalueesta, sen luonteesta ja luonnonsuojelullisesta arvosta. Muistio pohjautuu suurelta osin 6-7.9. 2001 ja 15.9. 2001 alueelle tekemiini retkeilyihin. Käyntien yhteydessä ennätin kiertämään lävitse noin 2/3 alueen metsistä pinnallisesti, lisäksi metsien luonnetta tarkasteltiin autosta runsasta tieverkostoa hyödyntäen.

Muistion lajilistassa on huomioitu myös Luonto-Liiton edustajien lokakuussa 2002 tekemällä maastoretkeilyllä löydetyt vaateliaat ja uhanalaiset lajit.

Yleistä alueesta

Keihäsjärven alue sijaitsee Lopen kunnan eteläosassa, lähellä Karkkilan ja Vihdin rajoja.
Valtion omistuksessa oleva palsta on kooltaan hieman yli 550 hehtaarin laajuinen ja se liittyy länsiosastaan välittömästi Keihässuon Natura 2000 -suohon. Alue on Metsähallituksen hallinnassa ja luokiteltu talousmetsäksi.

Palstastasta valtaosa on Isonkivennummen harjumuodostelmaa, mutta varsinaisia moreenimaita sen alueella on melko niukasti. Vallitsevia ovat mustikka- ja puolukkatyypin metsät. Myös lehtomaisia kankaita ja erilaisia soistumia ja korpia on suhteellisen runsaasti.

Alueen laajimmat suoalueet (Isonkivennumen pohjoispuolinen räme, Pikkusuo) sekä merkittävä osa muista metsämaan korvista on aikanaan ojitettu. Luonnontilaisia korpia löytyy kuitenkin monesta paikasta; tärkein näistä on lajistoltaan arvokas Lähdekorpi.

Alueen metsistä

Keihäsjärven metsissä näkyy pitkän ja monipuolisen talouskäytön leima. Alueelta löytyykin kaikenikäisiä metsiä avohakkuista noin 100 -vuotiaisiin metsiin saakka. Luonnontilaisia vanhoja metsiä alueelta ei kuitenkaan löydy. Osa metsistä täyttää kuitenkin metsikkörakenteidensa ja lahopuulajistonsa puolesta luonnontilaisen kaltaisen vanhan metsän kriteerit.

Osaa varttuneista ja päätehakkuuikäisistä metsistä leimaa luonnonmukainen erirakenteisuus, valtaosa on kuitenkin läpikäynyt normaalin harvennushakkuuhistorian. Metsien puusto vaihtelee yhden puulajin (mä/ku) vallitsemista kasvatusmetsistä 3-4 puulajin sekametsiin. Haapaa on merkittävästi useilla vanhemman metsän kuvioilla (mm osa. Keihäsjärven rantametsät) sekä monissa sekapuustoisissa nuorissa kasvatusmetsissä. Myös koivua on alueen metsissä ilahduttavan runsaasti.

Keihäsjärven vanhimpien metsien lahopuumäärät ovat vielä muutamia pienkohteita lukuunottamatta melko vaatimattomia (= alle 10 kuutiota /ha). Joillakin alueilla (etenkin korvet ja korpiojikot) koivulahopuuta on jo nyt näkyvästi, paikoin lahoaa myös näkyvämmin eri-ikäistä järeämpää kuusiliekoa. Merkittävä osa kuusivaltaisista vanhemmista metsistä ja korvista on joka tapauksessa hiljalleen lähenemässä ikää, jolloin lahopuuston määrä lisääntyy tuntuvasti, jos metsien kehitykseen ei esimerkiksi päätehakkuilla puututa.

Keihäsjärven metsät voi nykyisellään karkeasti jakaa kolmeen luokkaan:

a) Jonkinasteisia "luontoarvoja" nykyisellään omaavat kohteet

Tähän ryhmään kuuluvat sellaiset metsä- ja suoalueet, joilla on Etelä-Suomen metsäluonnon ja suojelualueverkoston nykytilaan suhteutettuna jonkinasteista suojeluarvoa.

Ryhmään kuuluvat seuraavantyyppiset metsät:

*60-100 -vuotiaat kuusivaltaiset metsät, joissa on merkittävästi koivua (tai edes hieman haapaa)

*60-100 vuotiaat kuusikot, joissa on jo hieman lahopuuta

*yli 60-vuotiaat kuusta, mäntyä ja koivua kasvavat erirakenteiset "luonnonmukaiset" metsät

*luonnontilaiset & luonnontilaisen kaltaiset korvet ja soistumat sekä puronvarret

* korpiojikot, joilla on varttunutta tai sitä vanhempaa sekapuustoa ja jonkin verran lahopuuta

* suojelusuohon liittyvät kehityskelpoiset metsäkuviot

Tällaisia selkeästi "arvokkaampia" alueita on karkeasti arvioiden ehkä noin 25 % alueen pinta-alasta. Erityisesti niitä löytyy Keihäsjärven rannalta ja järven eteläpuolelta (kuviot 58.1, 81, 83, 91), Pikkusuon pohjois-koillispuolelta (k. 74, 76, 77, 87, 88), Keihässuon etelä- ja itäpuolelta (k. 225, 229, 230, 234.), Santamäen länsipuolelta (ainakin kuvio 206) Pikkusuon luoteispuolelta (valtaosa hajanaisesta alueesta, jonka muodostavat kuviot 33, 41-50), Löytösuon alueelta (kuviot 114, 116) sekä palstan koillisosasta (kuviot 171, 174, 175). Myös osa Paskalammen länsi-luoteispuolisista metsistä sekä kaikki alueen korvet kuuluvat ryhmään (mm. kuviot 143, 97 ja 89).

b) "Kehityskelpoiset" kohteet

*monipuulajiset metsät, joiden kohdalla tarvitaan vain aikaa, jotta ns. "luontoarvoa" alkaa muodostua

*eri-ikäiset kolmen puulajin metsät

* kuusikoituvat nuoremmat kasvatusmänniköt, joissa myös hieman koivua

* ennallistamiskelpoiset suot (mm. Isonkivennummen pohjoispuolinen laaja rämeojikko, Pikkusuo)

Tähän ryhmän metsät ovat sellaisia, joilla on rauhaan jätettynä potentiaalia kehittyä 30-50 vuodessa luonnonsuojelullisesti arvokkaiksi. Näiden osuus alueen metsistä on ehkä noin 40 -45 %.

Erityisesti niitä löytyy Keihäsjärven rannalta ja järven eteläpuolelta, Pikkusuon pohjois- koillispuolelta , Keihässuon etelä- ja itäpuolelta , Santamäen länsipuolelta Pikkusuon luoteispuolelta, Löytösuon alueelta sekä palstan koillisosasta. Myös osa Paskalammen länsi-luoteispuolisista metsistä sekä alueelta tavattavat useat korvet on tähän ryhmään kuuluvia.

c) "Täytemetsäosasto"

Tähän ryhmään kuuluvat avohakkuupöleiköt, siemenpuuhakkuut tai yhden puulajin (mänty tai kuusi muodostavat yli 80 % puuston runkoluvusta) muodostamat taimikot ja kasvatusmetsät.

Näitä metsiä löytyy erityisesti palstan länsiosasta Isonkivennummen alueelta, aluetta halkovien teiden varsilta sekä alueen itäosasta.

Yhden päivän retkeilyjen pohjalta arvioisin tämäntyyppisiä metsiä olevan ehkä kolmannes alueen metsistä. Osalla näitäkin metsistä on kuitenkin jo nykyisellään jonkinasteista arvoa metsäisyyden luojina; mm. Isonkivennummen yli 40-vuotiaissa männiköissä tapaa jo metsoja. Lisäksi aika monipuolistaa nykyiset puhtaat istusmänniköt kuusialikasvoksen muodossa.

Alueen soista ja pienvesistä

Laajimmat Keihäsjärven alueen soista ovat Lähdekorpea lukuunottamatta ojitettuja. Isonkivennummen pohjoispuolen suo-ojikko on pääosin entistä tupasvillarämettä, jonka puuston määrä on valitettavan paljon lisääntynyt viime vuosina. Suon laidoilta löytyy ojitettuja korpirämeitä ja karumman puoleisia korpia. Pikkusuo on puolestaan hieman kuivahtanutta isovarpu- korpirämettä. Molemmat suot lienevät edelleen ennallistettavissa.

Huolimatta tehdyistä ojituksissa alueella on säästynyt merkittävä määrä pienialaisia korpia, joiden ravinteisuustaso vaihtelee metsäkortekorvesta saniaiskorpeen. Sijainnillisesti arvokas on etenkin Keihässuon eteläpäässä oleva hakkuu-uhanalainen kangaskorpi.

Erityisen arvokas alueen soista on Lähdekorpi, jonka nimi kertoo alueesta kaiken olennaisen.
Kesällä 2001 kasvitieteilijä Teppo Häyhä teki Lähdekorven alueelle retkeilyn, jonka yhteydessä löytyi huomattava joukko vaateliasta sammallajistoa. Retkeilynsä perusteella Häyhä piti aluetta jopa valtakunnallisesti arvokkaana.

Vaateliaimpia alueelta löytyneitä lajeja ovat vaarantuneeksi luokiteltu harsusammal (Trichocolea tomentella), jota kasvoi avolähteessä ja vähän lähdepuron varressa. Valtakunnallisesti silmälläpidettävää (Etelä-Hämeessä alueellisesti uhanalaista) kantokorvasammalta (Jungermannia leiantha) kasvoi puolestaan lahopuulla; kuten myös harvinaista lehtopalmikkosammalta (Breidleria pratensis). Lisäksi alueelta tavattiin Etelä-Hämeessä alueellisesti uhanalaista lehtohavusammalta (Thuidium tamariscinum), jota kasvoi niukasti lähdepuron hetteikköreunuksessa.

Avolähteestä tavattiin lisäksi mm. isonäkinsammalta (Fontinalis antipyretica), isokinnassammalta (Scapania undulata), hetealvesammalta (Chilosyphus polyanthos) ja okarahkasammalta (Sphagnum squarrosum).Lähdehetteiköistä tavattiin lisäksi mm. seuraavat lajit: purosuikerosammal (Brachythecium rivulare), keihässammal (Calliergonella cuspidata), kiiiltolehväsammal (Pseudobryum cinclidioides), Chiloscyphus polyanthos, Rhizomnium magnifolium ja Plagiothecium ruthei. Hiirenportaan tyvellä ja mättäillä kasvoi puolestaan lehtosuikerosammalta (Brachythecium rutabulum) sekä B. velutinumia ja Plagiothecium laetumia.

Lahopuilta tavattiin puolestaan korpipaanusammalta (Calypogeia integristipula), kalvaspaanusammalta (Calypogeia neesiana), haarusammalta (Lepidozia reptans) sekä Tetraphis pellucidaa.

Alueen metsien lajistoarvoista

Keihäsjärven lajistoarvot tunnetaan Lähdekorven sammallajistoa lukuunottamatta erittäin puutteellisesti.

Alueen vanhemmissa metsissä on sen verran kuusi - ja koivulahopuuta, että niillä on varmuudella merkitystä vaateliaille ja jopa uhanalaisille lahopuulajeille. Vastaavasti alueen järeimmät haavat voivat olla jo jäkälä- ja sammallajistoltaan arvokkaita.

Alueen merkitys vaateliaalle lahopuulajistolle on todennettu jo pelkkien satunnaisten retkeilyjen yhteydessä tehtyjen havaintojen perusteella. Käyntini yhteydessä löysin alueelta 4 esiintymää Etelä-Hämeessä kohtuullisen harvinaista lakkakääpää (kuviot 4 sekä 3 x kuviolta 88). Kuvion 88 läpikulkevan tien varrella olevalla järeällä haapapökkelöllä kasvoi puolestaan kruunuhaarakas, joka on ilmeisesti Etelä-Suomessa luokiteltu alueellisesti uhanalaiseksi. Lisäksi Isonkivennumnen metsäautoteiden varsilla lahoavissa vanhoissa haapapinoissa rehotti useampikin esiintymä koralliorakasta (Heracium coralloides).

Luonto-Liiton edustajien maastokäynnillä alueelta on syksyllä 2002 löytynyt mm. vaarantuneeksi luokiteltua poimukääpä (Antrodia pulvinascens) sekä silmälläpidettävä tippahaprakääpä (Postia guttulata). Vanhojen luonnonsuojelullisesti arvokkaiden metsien indikaattorilajeista löydettiin 3 kermakarakääpää (Junghuhnia luteoalba), korokääpä (Oligoporus sericeomollis) ja useita riukukääpiä (Phellinus viticola). Lisäksi alueelta on löytynyt koko Suomessa harvinainen kirjokerikääpä (Ceriporia reticulata).

Valtion palstan vieressä asuva Veikko Törmälehto kertoi Santamäen huvilakylän alueella elävän liito-oravan, lisäksi kyseistä lajia elää varmuudella Keihäsjärven yksityisomisteisissa rantametsissä. Lajille potentiaalisesti sopivia metsäkuvioita löytyy myös valtion mailta. Jossakin määrin potentiaalisia alueita ovat ainakin Keihäsjärven rantametsät, Santamäen lähialueet, Pikkusuon pohjoispuoli (k. 174, 76), kuvio 28, kuvion 88 N-osa (tien pohjoispuolinen osa kuviosta). Todennäköisesti alueella on myös muita potentiaalisesti merkittäviä kuvioita, joilla ei tässä yhteydessä käyty.

Samainen Törmälehto kertoi Isonkivennummen alueella tavattavan metsoja, lisäksi alueella elää erilaisia petolintuja (mm. lehtopöllö). Myös kurki on pesinyt alueella. Omien havaintojeni pohjalta alueen vanhimmat metsät vaikuttivat sopivilta mm. pohjantikalle ja pikkusiepolle.

Keihäsjärven metsien liito-oravapotentiaali tulisi myös selvittää kevätaikaan. Syksyisin lajin jätöksiä on sen verran vaikeaa havaita, ettei inventointeihin tai toimenpideratkaisuihin tulisi edes ryhtyä.

Lähdekorvesta löytynyt vaatelias lähde- ja lahopuulajistoa antaisi perusteita laajempiinkin sammalinventointeihin. Kiinnostavia kohteita ovat etenkin merkittävästi järeää haapaa tai lahopuuta sisältävät kuviot, mahdolliset muut lähdevaikutteiset korvet sekä palstan koillisosan purot lähiympäristöineen.

Alueen vanhemmilla metsäkuvioilla on myös sen verran merkittävästi eri-ikäistä kuusi- ja koivulahopuuta, että alueen metsien merkitys kääväkäslajistolle tulisi selvittää. Tässä yhteydessä kannattaisi selvittää myös alueen teiden varsilla olevien läpilahojen haapapinojen lajisto.

Johtopäätökset

Keihäsjärven metsät eivät nykyisellään muutamia kuvioita lukuunottamatta ole erityisen edustavia vanhoja metsiä. Hyviä ytimiä löytyy kuitenkin kohtuullisen runsaasti eri puolilta aluetta. Alueen laajuus, metsien monipuolisuus, hyvät puulajikoostumukset ja kehityspotentiaalit yhdistettynä Tammelan ylängön eteläosien olemattomaan suojelualueverkostoon tekevät siitä kuitenkin hyvän ehdokkaan tulevaksi metsiensuojelun kehittämisalueeksi. Alueen arvoa nostaa sijainti lähellä Poukamoinmäen vanhojen metsien suojelualuetta sekä suoranainen liittyminen Keihässuon Natura 2000 -alueeseen.

Luontaisen ikääntymisen myötä Keihäsjärven alueelle muodostuu jo muutamissa vuosikymmenissä kyseisellä suojelualueella tavattaville vanhan metsän lajeille sopivia lahopuustoisia elinympäristöjä, mikäli alueen puuston kehitykseen ei hakkuilla puututa.

Metsähallituksen hakkuusuunnitelmat alueelle tulee jäädyttää välittömästi. Alueelle olisi perusteltua perustaa luonnonsuojelualue, jolle laadittaisiin Muuramen Kuusimäki-Tikkamäen-tyyppinen ennallistamissuunnitelma.

Keijo Savola / Suomen luonnonsuojeluliiton suojeluasiantuntija

 

Luontojärjestöjen suojeluesitys Lopen Keihäsjärvestä

[Keihäsjärvi-pääsivulle]