Kainuun Sanomat 6.2.1998

Vanhojen metsien eliölajeja uhkaa sukupuuttoaalto

Vanhan luonnontilaisen metsän määrä on vähentynyt romahdusmaisesti etenkin Etelä-Suomessa. Mikäli kehitys jartkuu samaan suuntaan, on tulossa etelästä pohjoiseen etenevä vanhojen metsien eliöstön sukupuuttoaalto. Satoja, jopa tuhansia eliölajeja tulee häviämään.

Tällaisia tutkimuksellisia terveisiä toi akatemiaprofessori Ilkka Hanski Helsingin yliopistosta esitellessään ensimmäisen vuoden tuloksia Kuhmossa viime keväänä käynnistyneestä metsäluonnon monimuotoisuustutkimuksesta.

Viisivuotisen tutkimushankkeen tieteellisenä johtajana toimiva Hanski toivoi, että pohjoisessa oltaisiin kaukaa viisaampia kuin Etelä-Suomessa, jottei uhkakuva toteutuisi. Hänen mukaansa vanhan metsän määrää ei enää tulisi nykyisestään vähentää. "Tulevat sukupolvet tulevat kiittämään meitä jokaisesta vanhan metsän hehtaarista, jotka me säästämme", hän ennakoi.

Hanski myönsi, että alue-ekologinen suunnittelu perustuu vielä huteralle tietopohjalle, sillä vanhan metsän biologinen tuntemus on yhä heikkoa.

Hanski toivoi, että vanhojen metsien kysymys ja metsätalouden toimenpiteiden kehittäminen eli alue-ekologinen suunnittelu erotettaisiin toisistaan. "Voidaan mennä väärään suuntaan, jos väitetään että vanhoja metsiä voidaan hakata, koska alueella on alue-ekologinen suunnitelma", hän tähdensi.

(Soili Riepula Vähänaho, Kainuun Sanomat)

Kaleva 6.2.1998

Alue-ekologinen suunnittelu ei auta vanhoja metsiä

Kuhmossa meneillään olevassa laajassa metsäluonnon monimuotoisuuden tutkimuksessa mukana oleva akatemiaprofessori Ilkka Hanski Helsingin yliopistosta ihmettelee kiirettä, jolla Metsähallitus toteuttaa metsissään alue-ekologista suunnittelua.

Hanskin mielestä suunnittelu perustuu huteraan tietopohjaan. Alustavien tietojen mukaan Hanski päättelee, että metsänhoitotoimenpiteissä alue-ekologisesta suunnittelusta on apua. Vanhoihin metsiin siitä ei ole apua. Näin ollen alue-ekologinen suunnittelu ei auta puun pinnalla levyinä kasvavaa pohjanrypykkää, eikä muitakaan uhanalaisia lajeja.

(Ritva Karkkonen, Kaleva)

Helsingin Sanomat 15.2.1997

ALUE-EKOLOGISET SUUNNITELMAT EIVÄT PELASTA HARVINAISIA LAJEJA
- Pehmeätkin hakkuut pirstovat metsiä

(Helsingin yliopiston professori) Ilkka Hanskin mukaan alue-ekologiset suunnitelmat ovat kouluesimerkki siitä, miten ekologien työtä tulkitaan kestämättömin perustein, vaikkakin osin hyvässä uskossa.

"Tähän asti kaikki alue-ekologiset suunnitelmat ovat olleet pääosaksi ekologista fraseologiaa", Hanski kärjistää. Hänen mielestään suurin virhe on vanhojen metsien suojelun ja alue-ekologisten hakkuiden yhdistäminen: "Vanhoja metsiä ei voi suojella hakkaamalla. Pehmeää tai ei, hakkuut johtavat vain yhä suurempaan metsien pirstoutumiseen."

Hanski korostaa, ettei alue-ekologisten suunnitelmien totetuttamisessa parane möhliä, sillä niiden vaikutukset tulevat esiin liian myöhään ja tilanteen korjaaminen kestää satoja vuosia. Hanski kummasteleekin metsähallituksen kiirettä soveltaa alue-ekologisia suunnitelmiaan, kun alan suomalaista tutkimusta vasta aloitellaan.

Kainuun Sanomat 29.1.1996

Suojelun ammattilaiset: ALUE-EKOLOGINEN SUUNNITTELU ON VAIN HÄTÄAPURATKAISU
Suojelun pirstaleisuus huolenaiheena

Alue-ekologinen suunnittelu ei korvaa suojelua, mutta se voi täydentää sitä. Tätä mieltä ovat metsien suojelun parissa työskentelevät Raimo Heikkilä (Ystävyyden puiston erikoistutkija), Anja Finne (Metsähallituksen Kainuun luonnonsuojelun aluejohtaja) ja Ari Meriruoko (Metsähallituksen Kainuun puistoalueen puistonhoitaja). Heidän mielestään alue-ekologia on vanhojen metsien suojelussa vain hätäapuratkaisu.

Heikkilä ja Finne pitävät selvänä, että alue-ekologia turvaa sen, ettei joistakin yleisistä lajeista kuten pyystä tai oravasta tule uhanalaisia. Sen sijaan nykyään uhanalaiset lajit vaativat turvakseen yhtenäisempiä alueita.

"Asia vaatii vielä paljon tutkimusta ja seurantaa. Se on hidasta, vasta 20-30 vuoden kuluttua meillä voi olla enemmän kuin valistuneita arvauksia", Heikkilä sanoo.

Heikkilän mukaan menetelmän vaikutuksia suojelun kannalta ei ole todistettu tieteellisesti. Hän tähdentää, että aarniometsien hakkaaminen on peruuttamaton ratkaisu Kainuun metsien lajiston kannalta.