VIRANOMAISTEN EPÄLUULOISUUS VAIKEUTTAA METSÄSOVUN SÄILYMISTÄ KARJALASSA Luonto-Liiton ja venäläisten ympäristöjärjestöjen vanhojen metsien inventointihanke Karjalassa on ollut viime viikkoina esillä julkisuudessa. Väitettiin jopa metsäaktivisteja pidätetyn miliisin toimesta Vienan saloilla. Vaikka laajasti levinnyt pidätysuutinen olikin ankka, ei rinnakkaiselo Karjalan viranomaisten kanssa ole ollut täysin ongelmatonta. Vielä vuonna 1996 Karjalan luonnonmetsät olivat jatkuvasti suomalaisten ja venäläisten metsäyhtiöiden hakkuiden alla. Yhtiöiden toiminta etenkin perusteilla olevan Kalevalan kansallispuiston seutuvilla saikin osakseen voimakasta kritiikkiä paitsi paikallisilta asukkailta, myös venäläisiltä, suomalaisilta ja keskieurooppalaisilta ympäristöjärjestöiltä. Eräänä käännekohtana voidaan nähdä Greenpeacen kesällä -96 Vienansalosta esille nostamat Enson aarniometsähakkuut. Syntyneen kohun seurauksena Enso ilmoitti lopettavansa luonnonmetsien hakkuut Karjalassa ja antoi ympäristöjärjestöille valtuudet määritellä mitä nämä metsät ovat. Venäläiset ympäristöjärjestöt BCC (Biodiversity Conservation Center) ja Greenpeace julkaisivat kesäkuussa 1997 kartan Karjalan potentiaalisesti arvokkaista luonnonmetsistä. Alueet oli rajattu satelliittikuvien ja metsätalouskarttojen avulla, eli maastokäyntejä ne eivät juurikaan sisältäneet. Maastoselvitysten ajaksi alueille julistettiin niin sanottu moratorio eli väliaikainen hakkuurauhoitus, jota Enso vahvisti aiemman ilmoituksensa mukaisesti noudattavansa. Pelisääntöjen selkeydyttyä valtaosa muista suomalaisyrityksistä seurasi perässä: mm. UPM-Kymmene, Kuhmo, Vapo, Pölkky, Heikki Kokkoniemi ja jopa Kalevala-puiston hakkuillaan kansainvälistä kuuluisuutta kerännyt Vainionpää liittyivät yksi kerrallaan moratorioon. Enson ilmoitus luonnonmetsien hakkuiden lopettamisesta Karjalassa oli näin konkretisoitunut myös ympäristöjärjestöjen silmissä uskottavaksi suunnanmuutokseksi suomalais-venäläisen puukaupan ympäristöpolitiikassa. Vaikka suomalaisyhtiöiden toiminta Karjalassa laajoinen avohakkuineen ja paikallistalouksia köyhdyttävine tuotantorakenteineen ei toki edelleenkään ole ongelmatonta, nähtiin luonnonmetsien rauhaan jättäminen kuitenkin niin selvänä edistysaskeleena, että kritiikki vaihtui harvinaislaatuisella tavalla metsäteollisuuden ja ympäristöjärjestöjen yhteistyöksi. Moratorion asteittaiseen purkamiseen tähtäävät satelliittikuvatulkintaa tarkentavat maastoinventoinnit aloitettiin viime kesänä suomalaisten ja venäläisten järjestöjen yhteishankkeena. Koska tutkittavat alueet ovat hyvin suuria verrattuna esim. Suomen vanhojen metsien inventoinneissa tutkittuihin, jouduttiin inventointimenetelmiä kehittämään Karjalan olosuhteisiin sopiviksi. Mahdollisen ihmisvaikutuksen, kuten vanhojen hakkuiden, kaskien ja pihkanvalutuksen lisäksi huomiota kiinnitettiin mm. metsien luontaiseen häiriödynamiikkaan, rehevyyteen ja harvinaiseen tai uhanalaiseen lajistoon. Viime kesänä saatiin kartoitettua noin kolmannes Karjalan moratoriokarttaan rajatusta miljoonan hehtaarin kokonaispinta-alasta. Ehkä arvokkaimmaksi kohteeksi osoittautui ennakkokaavailujen mukaisesti Paanajärven kansallispuiston pohjoispuolella sijaitseva n. 100 000 hehtaarin laajuinen käytännössä täysin luonnontilainen erämaa. Paitsi laajuutensa, myös lehtoina ja lettosoina ilmenevän poikkeuksellisen rehevyytensä ansiosta alue on kirkkaasti koko Euroopan kärkeä. Toisaalta monilta alueilta ei poikkeuksellisia luonnonarvoja löytynyt. Nämä joko poistettiin kokonaan moratoriokartasta tai niiden rajauksia tarkistettiin todellisuutta paremmin vastaaviksi. Viime kesänä Karjalassa tutkimatta jääneet alueet sekä Muurmanskin ja Leningradin potentiaalisesti arvokkaat luontokohteet suunniteltiin tutkittaviksi vuoden 1999 loppuun mennessä. Helsingin yliopisto käynnisti erityisen Luoteis-Venäjän opintokokonaisuuden tukemaan suunniteltujen jatkoinventointien toteuttamista. Erityisesti biologian opiskelijoita perehdytettiin paitsi inventointimenetelmiin ja Luoteis-Venäjän luonnon erityispiirteisiin, myös mm. Venäjän kieleen ja kulttuuriin. Viime talvena järjestettiin myös seminaareja yhdessä venäläisten kansalaisjärjestöjen kanssa mm. inventointimenetelmien kehittämiseksi ja yhtenäistämiseksi. Suunnitelmiin tuli kuitenkin mutkia. Karjalan uusi hallinto totesi puheenjohtajansa Katanandovin suulla, etteivät venäläisten ja suomalaisten järjestöjen inventoinnit ole enää tarpeellisia. Ilmeisesti jopa uudistusmieliselle Katanandoville oli yllätys huomata, että markkinataloudella, johon Venäjä on turhankin kovaa kyytiä siirtymässä, on molemmat puolensa. Metsäsovun takeena oleva venäläisjärjestöjen käynnistämä moratorio näyttäytyy malkana suoraviivaiseen suunnitelmatalouteen tottuneiden virkamiesten silmissä. Toisaalta kansalaisjärjestöjen kuuntelemisen perinne puuttuu Venäjällä yleisemminkin ottaen. Karjalan hallinto on kuitenkin auttamatta myöhässä. Vahinko oli tapahtunut jo 90-luvun alussa, kun ikimetsiä tarjottiin surutta hakattaviksi. Nyt kun ongelma on nostettu päivänvaloon ja sen ratkaiseminen aloitettu, ei asiaa voi enää lakaista maton alle. Hidastamalla inventointityötä viranomaiset siis vain kaivavat kuoppaa Karjalan puukaupan tulevaisuudelle. Vaikka suoraviivaisin vaikutus inventointien hidastumisesta on moratorion purkamisen hidastuminen, on pitkällä tähtäimellä ehkä kuitenkin merkittävintä se, miten viranomaisten ympäristökielteiset kannanotot heijastuvat kuluttajamaiden suhtautumiseen Karjalasta tulevaan puu- ja paperitavaraan. Otso Ovaskainen,Venäjä-koordinaattori, Luonto-Liitto |