METSÄPÄÄSIVU I TIEDOTTEET I VENÄJÄN METSÄT I KATSAUKSET I SITAATIT I POHJOIS-EUROOPAN VANHOJEN METSIEN KARTAT I HAKKUURAPORTIT I MALAHVIA I SALLA I ETELÄ-SUOMEN METSÄT I SUOJELUPINTA-ALAT I YHTEYSTIEDOT I UHANALAISET METSÄKOHTEET I LIITY! I KESKUSTELUA: AIHKI-LISTA I TAITEILIJAT METSIEN PUOLESTA I SERTIFIOINTI I NATURA 2000 I PAPERINKULUTUS I http://www.pefcwatch.org/ I FORESTS IN ENGLISH I

Luonto-Liitto
Annankatu 26 A 5. krs, 00100 Helsinki
puh. (09) 68 444 20, fax (09) 68 444 222

Luonto-Liitto vetoaa Teihin, jotta

- Uusien metsiensuojelualueiden hankkimiseksi saadaan välittömästi uusi monivuotinen rahoitusohjelma ja jotta
- Valtion liikelaitos Metsähallituksen kestämättömän suurta tulostavoitetta lasketaan välittömästi

Suomessa on metsämaasta suojeltu 3,6 prosenttia. Etelä-Suomessa suojellun metsämaan osuus on alle 2 prosenttia. Metsätalouskäytössä on siis yli 95 prosenttia maamme metsämaasta.

Luonnonsuojelujärjestöt ovat esittäneet Etelä-Suomen, Oulun läänin länsiosan ja Lounais-Lapin metsämaan lakisääteisen suojeluasteen nostamista viiteen prosenttiin vuoteen 2010 mennessä. Naapurimaamme Ruotsi on valtiona jo sitoutunut 400 000 hehtaarin lisäsuojeluun ja sen rahoittamiseen.

Suomen metsätaloutta on viime vuosina tehostettu kansallisen metsäohjelman tavoitteiden mukaisesti. Metsätalouden tehostamiseen tähtäävien toimenpiteiden lisäksi kansallisessa metsäohjelmassa sovittiin myös Etelä-Suomen metsien suojelutilanteen parantamisesta. Pohjaksi tälle työlle arvioi professori Rauno Ruuhijärven vetämä työryhmä Etelä-Suomen metsiensuojelun tarpeen. Työryhmä totesi suojelun tarpeen ilmeiseksi. Myös kansallisen metsäohjelman ympäristövaikutusten arviointi totesi lisäsuojelun välttämättömäksi, jotta ohjelman negatiiviset vaikutukset luonnonmonimuotoisuudelle saataisiin kompensoitua. Etelä-Suomen metsiensuojelua tulisikin kehittää todettujen puutteiden hoitamiseksi kansallisen metsäohjelman osana. Rahat tähän on kuitenkin jäädytetty kokonaan vuoteen 2007 asti. Tämä ei ole ohjelman tasapainoista toteuttamista, ottaen huomioon että kansallisen metsäohjelman toimikausi loppuu 2010. Mikäli näin ei tapahdu, tulisi myös valtion tuki metsätaloustoiminnalle Ruotsin tapaan lopettaa ja siirtää pelkästään luonnonhoitoon ja avainbiotooppisuojelun korvauksiin.

Suojelu kannattaa aina

Metsiensuojelu ei ole pelkästään menoerä, vaan samalla mahdollisuus edistää kestävää aluepolitiikkaa ja lisätä työllisyyttä. Äskettäin mietintönsä jättänyt virkistyskäytön ja luontomatkailun mahdollisuuksia selvittänyt laajapohjainen työryhmä päätyi siihen, että luontomatkailu voi luoda Suomeen jopa 32 000 uutta työpaikkaa vuoteen 2010 mennessä. Näitä työpaikkoja ei voida kuitenkaan synnyttää tehometsätalouden aikaansaamien avohakkuumaisemien varaan. Sensijaan kansallispuistoista ja muista olemassaolevista suojelualueista on jo tutkitusti eniten hyötyä luontomatkailulle.

Metsiensuojelulle uusi rahoitusohjelma

Nykyisellään metsiensuojelun estää valtioneuvoston vuonna 1996 tekemä päätös, jonka mukaan uutta rahaa metsiensuojeluun ei ole luvassa ainakaan ennen vuotta 2007. Siihen asti suojelutoimet kohdentuvat ainoastaan viimeisten 25 vuoden aikana tehtyjen suojelupäätösten hoitoon.

Tälläkin hetkellä yksityiset maanomistajat tarjoavat ympäristöhallinnolle arvokkaita metsiä hankittavaksi suojelualueiksi. On järkyttävää, että edes näitä alueita ei nyt ole mahdollista hankkia valtiolle.

Metsiensuojeluun tuleekin välittömästi osoittaa lisävaroja Etelä-Suomen arvometsien hankkimiseksi valtiolle. Tämä edellyttää lisäbudjettia jo vuonna 2002 sekä vuoden 2003 hallitusohjelmaan uutta metsiensuojelun rahoitusohjelmaa.

Metsähallituksen tuloutustavoite puolitettava

Huomattava osa lähivuosikymmenien suojelutoimista voidaan hoitaa suojelemalla ja ennallistamalla valtion metsiä. Alueita hallinnoiva liikelaitos Metsähallitus on kuitenkin estänyt keskustelun alueiden suojelukäytöstä. Osaltaan Metsähallituksen haluttomuus suojella valtion metsiä johtuu liikelaitokselle asetetusta liian korkeista taloudellisista tavoitteista, jotka pakottavat liian koviin hakkuisiin niin Etelä- kuin Pohjois-Suomessa.

Näiden tavoitteiden lasku vapauttaisi rahaa lisämaiden ostoon valtiolle. Näin suojelun lisääminen ei välttämättä vähentäisi talouskäytössä olevien valtionmetsien määrää eikä haittaisi Metsähallituksen taloustoimintaa.

Akuuttien konfliktien laukaisemiseksi Metsähallituksen tulisi pidättäytyä Pohjois-Suomessa arvokkaiden luonnonmetsien ja poronhoidolle tärkeiden metsien hakkuista. Vastaavasti Etelä-Suomessa nykyisten suojelualueiden lähialueet tulisi rauhoittaa ainakin päätehakkuutoiminnalta ja niiden ympärille tulisi ennallistamalla kehittää suojelun kannalta mielekkäitä kokonaisuuksia. Jotta liikelaitos pystyisi tekemään nämä ratkaisut, tulisi Metsähallituksen tuloutustavoitetta valtiolle laskea noin puoleen nykyisestä.

Kunnioittaen,