Luonto-Liitto
/ metsä 24.8.00 julkaistu 7.9.00
Suomussalmen
Malahvian suojelumetsärajaus
Johdanto
Metsähallitus
esittää Suomussalmen Malahvian aluetta Natura-ohjelman täydennyskohteeksi.
Alueen rajauksena käytetään laitoksen kesällä 2000 laatimaa Malahvian
suojelumetsän rajausta, joka on ekologisesti perustelematon.
1.
Suojelumetsän rajauksesta
Suojelumetsän
rajausta sanotaan Metsähallituksen Kainuun metsätalouden 8.8.00 päivätyssä
paperissa "luonnontieteellisin perustein" laadituksi. MH on kertonut
uuden Malahvia-rajauksen olevan 200 ha laajempi kuin alkuperäisen.
Metsämaalla rajaus on kasvanut 30 ha.
Rajaus
on kaikkea muuta kuin ekologisin perustein laadittu. Tämä selviää
jo nopealla kartta- ja ilmakuvatarkastelulla sekä inventointiaineistoon
tutustumalla. Rajat leikkaavat vanhoja metsiä, luonnontilaisia soita,
inventoinneissa arvokkaiksi todettuja luonnontilaisia puroja. On aivan
ilmeistä, että metsätalous on sanellut useiden metsäkuvioiden pois
rajaamisen.
Esimerkiksi
lounaisosan Jäkäläahossa rajausperusteena on käytetty leimikkokarttaa
eli valmiiksi tehtyä hakkuusuunnitelmaa. Lännessä Olkihuuhdanahon
ja Perseenpaistaman metsäkuvioilla rajaukseen ovat vaikuttaneet 90-luvulla
rakennetut metsätienpistot - ekologisesti ja maisemallisesti ehjä
suo- vesistö- metsäkokonaisuus on rikottu vetämällä rajaus siten että
metsätienpistojen keskeltä on jätetty osa metsäsaarekkeista hakattaviksi.
Mitään logiikkaa rajauksen teossa ei näyttäisi noudatetun muualla
kuin valtakunnanrajalla ja yksityismaiden rajoilla. Välillä raja kiemurtelee
metrien tarkkuudella suon ja kivennäismaan laitaa, välillä lähes viivasuorina
linjoina keskeltä vanhoja metsiä.
Järjestörajaukseen
kuuluvia vanhoja metsiä metsämaalla jätettiin suojelumetsän rajauksen
ulkopuolelle yli 420 hehtaaria. Näistä yli 220 hehtaaria rajoittuu
suoraan suojelumetsän rajaukseen, loput sijaitsevat järjestörajauksen
luoteisosassa aikaisempina vuosina avo- ja siemenpuuhakattujen alueiden
takana hieman erillisenä kokonaisuutena.
1.1.
Lajisto
-ulkopuolelle
jätettiiin 47 uhanalaisen lajin (käävät) tunnettua esiintymää, mm.
raidantuoksu- ja lamokääpiä
-jäkäläinventoinneissa
löydetyistä lajeista yhden uhanalaisen (takkuhankajäkälä) esiintymäpaikka
rajattiin pois - se sijaitsee tulevan avohakkuualueen keskellä Jäkäläahossa
-esimerkiksi
Simanankangas, joka lahottajasieni-inventointien mukaan on "...lajistonsuojelun
kannalta koko Malahvin keskeisimpiä", jätettiin pois
-monessa
tapauksessa rajaus on vedetty keskelle yhtenäistä metsäkuvioita siten
että uhanalaisesiintymiä jää rajauksen ulkopuolelle (esimerkiksi Materonaho,
Olkihuuhdanaho, Perseenpaistaman pohjoispuoliset kankaat, Kivi-Kevätin
koillisranta)
1.2.
Rannat, vesistöt
-ulkopuolelle
jätettiin järjestörajaukseen verrattuna 12 lampea ja järveä kokonaan
tai osittain. Näistä viisi on varsinaisia erämaalampia ja -järviä
eli niiden kaikki rantametsät ovat hakkaamattomia vanhoja metsiä
-em.
järvillä ja lammilla on rakentamatonta rantaviivaa on lähes 10 kilometriä,
näistä hakkaamatonta vanhan metsän ja suon rantaviivaa yli 3 km
1.3.
Soiden ja metsien reunavyöhykkeet
-soiden
ja metsien reunavyöhykkeitä ei ole huomioitu kaakkoisosan Haukilamminsuolla
ja länsiosan Olkihuuhdanaholla, joissa rajaus kulkee tarkasti kivennäismaan
ja suon laitaa vanhojen soidensuojelualueiden malliin
1.4.
Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt - raportin kohteet
-rajauksesta
on jätetty pois 13 Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt Malahviassa
- kartoituksessa lueteltua, metsälaissa mainittua erityisen tärkeää
elinympäristöä kokonaan tai osittain. Esimerkiksi Jäkäläpuron varsi
on mukana vain osittain, osittain se on jätetty pois sijaitessaan
jo maastoon merkityn tulevan avohakkuualueen rajalla
-muut
arvokkaat elinympäristöt - luvussa erikseen mainituista vanhoista
havu- ja sekametsiköistä on jätetty pois 5 kohdetta lähes kokonaan
- vain yhdestä eli Materonahon kuusikko-haavikosta on rajattu mukaan
kapeat reunanauhat. Materonahossa onkin jo valmiiksi hakattu tielinja..
2.
Tulevat hakkuut suojelumetsässä
Metsähallitus
kaavailee edelleen "erirakenteisuutta kehittäviä ja luonnonkuloja
ja myrskytuhoja jäljitteleviä" hakkuita Malahvian suojelumetsän rajauksen
sisälle. Lajistotutkimukset ja niiden johtopäätökset eivät kuitenkaan
tue tällaisten hakkuiden tarpeellisuutta. Missään inventointiraportissa
ei mainita alueella esiintyväksi väitettyjä "tasarakenteisia, nuorehkoja
metsiä". Kukaan ei vielä ole pystynyt kartalta esittämään, missä Malahvian
alueella näitä vanhojen metsien suojelutyöryhmän mietinnössä mainittuja
metsiä olisi. Alle 126-vuotiaita metsiä ei edes MH:n omien ikäluokkakarttojen
mukaan ole alueella kuin aivan yksittäisinä kuvioina (yhteensä noin
40 ha), ja näistäkin yli puolet on jo merkitty ae-suunnitelman luontokohteiksi.
Käsiteltyjä
metsiä (80- ja 90-luvulla siemenpuu, avo- ja kasvatushakattuja) on
kylläkin luonnonsuojelujärjestöjen esittämän aluerajauksen sisällä
Äyläjärvien länsi- ja luoteispuolella metsämaalla noin 100 ha. Luonnontilan
palauttaminen ja monimuotoisuutta lisäävä metsänkäsittely Malahvian
alueella pitäisi suunnata näille alueille, ei vanhoihin metsiin.
Lainauksia
inventointiraporteista:
Malahvian
alueen perhosinventointi: "Havaitusta lajistosta voidaan todeta
sen edustavan hyvin vanhoille metsille tyypillistä lajistoa. (...)
Verrattaessa aiemmin tehtyihin tutkimuksiin ympäröivillä alueilla
Malahvian alueella on todella runsaasti metsän ikää indikoivia harmoyökkösiä.
Alue kuuluu perhoslajistonsa puolesta erottamattomana osana vihreään
vyöhykkeeseen. Vanhojen metsien lajiston turvaamiseksi alueen säilyttäminen
hakkaamattomana on tärkeää."
Malahvian
alueen kovakuoriaisselvitys: "Malahvian biodiversiteetin suurimpana
uhkana on elinympäristöjen pirstoutuminen, jota pehmeätkin hakkuut
jouduttavat toteutuessaan. (...) ..kyse on valtakunnallisestikin hyvin
merkittävästä metsäalueesta, jonka hyönteislajiston monimuotoisuus
ja uhanalaiset lajit voidaan säilyttää vain, jos metsät eivät pirstoudu
enää lisää.".