Metsähallitus
ja Kainuun ympäristökeskuksen Ystävyyden puiston tutkimuskeskus
selvittivät Malahvian alueen luonnonarvoja maastokauden 1999
aikana. Alueella tehtiin Metsähallituksen rahoituksella arvokkaiden
elinympäristöjen kartoitus sekä lahottajasieni-, jäkälä-, kovakuoriais-,
perhos- ja linnustoarvojen inventoinnit.
LAINAUKSIA
LUONTOARVOJEN INVENTOINTIRAPORTEISTA:
"LAHOTTAJASIENILAJISTO
Vastaavaa
määrää erityisesti suojeltavien ja valtakunnallisesti uhanalaisten
lajien esiintymiä ei tunneta kovin monesta paikasta Suomessa. (...)
Mäntylahopuihin
sitoutuneen lajiston osalta Malahvia on todella edustava. Mäntylajiston
monimuotoisuus Malahviassa kuvastaa puuston luonnontilaisuutta ja
katkeamatonta lahopuujatkumoa (Renvall 1995). Mäntyvaltaisten metsien
laajuus luo hyvät edellytykset monenlaisten mäntymaapuihin liittyvien
ekologisten lokeroiden syntymiselle. Tämä näkyy myös lajistossa.
Valtakunnallisten uhanalaisten mäntylajien (sirppikääpä, salokääpä,
riekonkääpä, välkkyludekääpä, hentohaprakääpä, kairakääpä, erakkokääpä
ja kituhaprakääpä) määrä ja runsaus viittaa suureen suojeluarvoon.
KOVAKUORIAISET
Inventoidulta
alueelta löytyi maastokauden 1999 pyynneissä kaikkiaan 13 valtakunnallisesti
uhanalaista hyönteislajia, joista 10 lajia kovakuoriaisia, 2 latikkalajia
ja 1 aarnikaskaslaji. Lisäksi löytyi 20 harvinaista tai melko harvinaista,
vähintään 30 frekvenssipisteen (Silfverberg 1992) kovakuoriaislajia
sekä yksi männyltä tavattu harvinainen latikkalaji. Uhanalaisista
lajeista yksi oli vaarantunut (V), kahdeksan silmälläpidettävää
taantunutta (St) ja neljä silmälläpidettävää harvinaista (Sh). Löydöistä
vaarantuneeksi luokiteltu lahokapo (Boros schneideri) on paitsi
luonnonsuojeluasetuksen mukainen erityisesti suojeltava laji Suomessa
myös kansainvälinen harvinaisuus. (...)
(...)
alueelta [tunnetaan] nyt kaikkiaan 3 vaarantunutta, 13 silmällä
pidettävää taantunutta ja 5 silmälläpidettävää harvinaista lajia
eli yhteensä 21 valtakunnallisesti uhanalaista hyönteislajia.
Myrsky,
joka heinäkuussa 1999 kaatoi tai jätti eriasteisesti konkeloon ja
kitumaan useita satoja mäntyrunkoja erityisesti Heinävaaran alueella,
paransi merkittävästi männyn eliöstön elinmahdollisuuksia Malahviassa.
Tämän myrskytuhoalueen merkitys kaikkein vaateliaimman uhanalaislajiston
lisääntymis- ja leviämiskeskuksena tulee jo lähitulevaisuudessa,
mutta erityisesti pitkällä aikavälillä, olemaan hyvin suuri.
JÄKÄLÄLAJISTO
Indikaattorilajeista
Malahvian alueella yleisiä ja runsaita lajeja ovat korpiluppo (Alectoria
sarmentosa), kanadanluppo (Bryoria fremontii) ja kuusenneulajäkälä
(Chaenotheca subroscida). Raidoilla tavallisimmat indikaattorilajit
ovat nukkamunaisjäkälä (Nephroma resupinatum) ja silomunuaisjäkälä
(N. bellum). Jauhemunuaisjäkälä (N. parile) on Malahviassa harvinaisehko.
Nahkajäkälistä tavallisin indikaattorilaji oli huopanahkajäkälä
(Peltigera canina). Talousmetsissä nämä yleisimmätkin indikaattorilajit
ovat hyvin niukkoja ja harvinaisemmat lajit puuttuvat kokonaan.
PERHOSET
Havaitusta
lajistosta voidaan todeta sen edustavan hyvin vanhoille metsille
tyypillistä lajistoa. Vanhoihin metsiin tiukimmin sidoksissa
olevaa vaaleaa harmoyökköstä, korpihamoyökköstä
ja nuoliharmoyökköstä esiintyi alueella kohtalaisen
runsaasti. Tämä kertoo alueen luonnontilaisuudesta ja
suojeluarvosta (...). Verrattaessa aiemmin tehtyihin tutkimuksiin
ympäröivillä alueilla Malahvian alueella on todella
runsaasti vanhan metsän ikää indikoivia harmoyökkösiä.
Alue kuuluu perhoslajistonsa puolesta erottamattomana osana vihreään
vyöhykkeeseen. Vanhojen metsien lajiston turvaamiseksi alueen
säilyttäminen hakkaamattomana on tärkeää."
>>>
LUE LISÄÄ MALAHVIAN LUONTOARVOISTA
KATSO
MYÖS:
Jurokuoriainen..
tunnettuja löytöpaikkoja mm. Suomussalmen Malahvia
