ERIÄVÄ
MIELIPIDE 30.3.2004
Tämä eriävä mielipide koskee esitystä Helsingin
kaupungin Nuuksiossa omistamien ulkoilualueiden luonnonhoitosuunnitelmaksi
vuosille 2004-2013 (luonnos 16.3.2004).
Allekirjoittaneet
tahot katsovat, että esityksessä on huomattavia puutteita,
eikä se myöskään toteuta yleisten töiden
lautakunnan kokouksessaan 7.8.2003 luonnonhoitosuunnitelmalle hyväksymiä
tavoitteita. Tämän vuoksi sitä ei tulisikaan nykymuodossaan
hyväksyä.
Esityksen
sisältämät ongelmat voidaan niputtaa neljän pääkohdan
alle:
1.
Aiemmin hoidon ulkopuolella olleille arvokkaille kuvioille, joista
osa on myös läpäisyperiaatteen mukaisia säästettäviä
kuvioita, on esitetty hakkuita.
2.
Hoidon piiriin jätetyt alueet, joille ei ole esitetty tulevalla
10-vuotiskaudella hakkuita, sisältävät runsaasti
aiemmin hoidon ulkopuolella olleita arvokkaita kuvioita, joista
osa on myös läpäisyperiaatteen mukaan säästettäviä
kuvioita.
3.
Osa tärkeimmistä ulkoilualueiden virkistysmahdollisuuksia
parantavista toimista on jätetty tyystin pois esityksestä.
4.
Hoidon piiriin jäävien alueiden toimenpidevalikossa on
puutteita.
1. Hakkuista ja hoidon piiriin esitetyistä alueista
Ehdotetuissa
hakkuissa on runsaasti sellaisia, joilla oikein toteutettuna on selvä
monimuotoisuutta tai virkistysarvoa, usein molempia, kohottava vaikutus.
Luonnonhoitosuunnitelmaesitykseen
liittyvissä hakkuukartoissa on kuitenkin esitetty runsaasti hakkuita
arvokkaille kuvioille. Hakkuita esitetään muun muassa luonnontilaisille
soille, luonnontilaisen kaltaisiin kangasmetsiin, muihin kohteisiin,
joilla on vähintäänkin useamman vuosikymmenen hoitamattomuushistoria
sekä liito-oravan elinympäristöihin. Lisäksi on
esitetty huonokuntoisten puiden (=tulevaisuuden lahopuun) poistoa
muualtakin kuin reittien varsien, ulkoilumajojen, keittokatosten ja
suosittujen oleskelualueiden välittömästä läheisyydestä.
Kaikki
edellä mainittu on jyrkässä ristiriidassa esityksen
sivuilla 25-26 esitellyn tavoitteen (metsäluonnon monimuotoisuus
säilyy ja lisääntyy) kanssa, sekä myös
sivulla 24 esitetyn tavoitteen (Alueella on hoidettua, vilkkaaseen
ulkoilukäyttöön sopivaa ulkoiluympäristöä
riittävästi), jonka mukaan hoidon piirissä vastedeskin
pidettäviä alueita on hoidettu jo vuosikymmeniä tavoitteena
ulkoilijoiden arvostama virkistysympäristö, kanssa. Lisäksi
osa esitetyistä hakkuista vähentää selkeästi
metsämaiseman vaihtelevuutta.
Edellä
mainittu ongelma koskee myös lukuisia sellaisia arvokkaita kuvioita,
joihin ei ole esitetty hakkuita suunnitelmakaudelle, mutta joita on
esitetty hoidon piiriin jääviksi. Näiden kuvioiden
nykyinen luonne on sellainen, että ne tulisi siirtää
pysyvästi hoidon ulkopuolelle. Mikäli luonnonhoitosuunnitelmaesitys
toteutetaan nykymuodossaan, merkitsee se luonnontilaisen kaltaisten
metsien merkittävää vähenemistä nykyisestä
Nuuksion ulkoilualueilla.
Ongelmallisia
kuvioita on kuvattu tarkemmin viherosastolle kommenttikierroksella
toimitetutussa dokumentissa (liitteenä). Ne kommentit, joihin
viherosaston on 17.3.2004 nähtäville asetettujen asiakirjojen
perusteella voitu todeta reagoineen, on esitetty dokumentissa lihavoidulla.
Seitsemän luontojärjestön pyynnöstä huolimatta
viherosasto ei ole antanut kirjallisia perusteluja niistä luonnonsuojelu-
ja/tai virkistyskäyttöhyödyistä, joita viherosaston
esittämä toimintatapa tuottaa näillä kuvioilla
luontojärjestöjen esittämään toimintatapaan
verrattuna.
2. Toimenpidevalikosta
Ongelmattomia
valikossa kuvatuista työlajeista ovat taimikonhoito ja
pienpuuston hoito.
Ylipuustoisen
taimikon hoidossa säästöpuiden vähimmäismääräksi
on edelleen määritelty 20-40 kpl/ha, vaikka yleisten töiden
lautakunta päätöksessään edellytti määrän
korottamista 50%:lla.
Metsän
harventamisen yhteydessä mainitaan kuusikoita voitavan harventaa
kevyemmin kuin muiden puulajien metsiköitä. Jotta viljelykuusikoista
saataisiin miellyttäviä virkistysmetsiä, tulisi niitä
kuitenkin kasvattaa jo varhaisesta iästä asti melko harvoina.
Luonnon oloissa nuoria kuusikoita ei juurikaan esiinny, vaan kuusi
uudistuu tyypillisesti lehtipuiden tai suurien havupuiden alle. Viljelymetsien
ensiharvennuksen työlajeissa ei kuitenkaan ole mainintaa kasvatusmetsien
puulajisuhteita ja rakennetta monipuolistavista pienaukotuksista.
Metsien
uudistamisen väitetään toimenpidevalikossa pitävän
yllä metsien kestävyyttä ja jatkuvuutta. Kyseinen terminologia
kuuluu talousmetsiin, eikä sillä ole merkitystä metsissä,
joilla ei ole puuntuotannollisia tuottovaatimuksia. Nähdäksemme
talousmetsissä käytettävät uudistamismenetelmät
eivät sellaisenaan sovellu Nuuksion ulkoilualueille. Toimenpiteiden
tulisi olla luonteeltaan ennallistavia ja metsän rakennetta monipuolistavia.
Suomen
oloissa metsä uudistuu ajan myötä itsestään
ilman toimenpiteitä. Kuitenkin tasavälisiksi harvennetut
metsät saattavat ilman aktiivisia uudistamistoimenpiteitä
uudistua luonnottoman kuusivaltaisiksi. Tämä voidaan estää
lehtipuiden ja männyn uudistumiseen tähtäävillä
pienaukkohakkuilla. Tällaisia metsiä on Nuuksion ulkoilualueillakin.
Monista esityksistä huolimatta pienaukkohakkuuta ei ole lisätty
toimenpidevalikkoon, vaikka se on taloudellisesti kannattavampi, uudistumistuloksen
kannalta varmempi ja metsämaisemaa paremmin säilyttävä
kuin toimenpidevalikossa esitetyt menetelmät. Toimenpidevalikosta
puuttuu myös lautakuntapäätöksen mukaisen säästöpuumäärän
jättäminen myös viljelemällä uudistettaville
kohteille. Maisemanhoito-nimisen toimenpiteen sisältöä
ei ole määritelty toimenpidevalikoimassa.
3. Virkistysmahdollisuuksien parantamisesta Nuuksion ulkoilualueilla
Tärkeimmät
toimenpiteet, joilla Nuuksion metsien virkistyskäyttömahdollisuuksia
ja viihtyisyyttä voidaan suunnitelmakauden aikana kasvattaa,
ovat:
*
Taimikonhoito
* Yksipuolisten viljelymetsien sekä yksipuolisiksi hakattujen
metsien puuston monipuolistaminen
* Merkitsemättömien, mutta silti vilkkaassa ulkoilukäytössä
olevien polkujen kulkukelpoisuuden turvaaminen ja kulutuseroosion
estäminen niiden kosteikkopaikoissa.
* Hiihtolatuja varjostavien kuusten alaoksien sahaaminen. Tarvittaessa
myös yksittäisten puiden kaato latujen päältä.
Näistä
ainoastaan taimikonhoito on otettu riittävästi huomioon
viherosaston esityksessä. Metsien monipuolistamisen kohteet esim.
tervaleppää istuttamalla on valittu erittäin huonosti
siten, että tervaleppäistutusten alta kaadettaisiin arvokasta
luonnontilaisen kaltaista metsää. Tervaleppäistutuksille
olisi osoitettavissa ehdotettuja parempia kohteita useastakin paikasta
eri puolilta ulkoilualueita.
Ulkoilualueella
risteilevän polkuverkoston päälle on paikoin kaatunut
puita. Monin paikoin puiden oksat ovat kasvamassa poluille vyötärön-rinnankorkeudella.
Polkujen kosteikkopaikat ovat myös pahoin kuluneita. Niitä
polkuja, joita halutaan pitää ulkoilijoiden säännöllisessä
käytössä, tulisi aika-ajoin raivata, ja kosteikkopaikkoihin
rakentaa pitkospuita.
4. Osallistamisprosessista
Vastatakseen
todella tapahtunutta, osallistamisprosessin kuvaus esityksessä
kaipaa seuraavia lisäyksiä ja muutoksia:
Vaihtoehtoisten
suunnitelmaesitysten vieminen yleisten töiden lautakuntaan tyrmättiin
viherosaston yksipuolisella ilmoituksella, jonka mukaan lautakunnan
esittelijänä toimiva kaupunginpuutarhuri oli halukas viemään
lautakuntaan vain yhden viherosaston tukeman - esityksen. Menettely
oli vuorovaikutussuunnitelman vastainen.
Keväällä
2002 työryhmässä sovittiin, että hoidon piiriin
jäävien alueiden toimenpidevalikkoa käsitellään
työryhmässä vasta sen jälkeen, kun yleisten töiden
lautakunta on hyväksynyt suunnitelmalle yleistavoitteet. Vielä
samana keväänä viherosasto toi työryhmään
laatimansa toimenpidevalikon, jonka se yksipuolisesti ilmoitti olevan
Nuuksion tulevassa luonnonhoitosuunnitelmassa noudatettava toimenpidevalikko.
Menettely oli työryhmässä sovitun vastainen.
5. Kävijätutkimuksista
Esityksessä
on käytetty taustamateriaalina useasta eri osatutkimuksesta koostuvaa
Metsäntutkimuslaitoksen tutkimuskokonaisuutta. Tutkimuskokonaisuudella
on ansionsa, mutta sen tuloksia on käytetty luonnonhoitosuunnitelman
suunnitelmaluonnoksessa hyvin valikoivasti.
Yksittäisiin
osatutkimuksiin haastateltujen Nuuksion kävijöiden määrä
vaihteli välillä 22-1474 henkilöä. Yleisen tutkimusmetodiikan
mukaan kyseisen kaltaiselle tutkimuskokonaisuudelle ei voida määrittää
otosta (ts. haastateltujen yhteenlaskettu kokonaismäärä
1947 henkilöä ei ole otos), vaan jokaisella osatutkimuksella
on oma otoksensa, jonka kattavuutta ja edustavuutta on arvioitava
erillään muista.
Tutkimuskokonaisuuden
yhteenvedossa on selkeästi todettu, että osatutkimusten
otoksissa ovat aliedustettuina suunnistajat, partiolaiset, sekä
ylipäätään ulkoilijat, jotka liikkuvat ulkoilualueiden
syrjäisimmissä osissa. Tämä ei voi olla vääristämättä
tuloksia. Lisäksi osassa tutkimuksia haastatelluille tarjottiin
ennen vastaamista viherosaston ja tutkijoiden valmistelema infopaketti
Nuuksion alueen arvokkaista luontokohteista ja niiden merkityksestä
(Luonnon monimuotoisuus, maisema ja virkistysarvot ulkoilumetsien
hoidossa, s.31), joten haastatellut eivät ole vastanneet kysymyksiin
pelkästään omien käsitystensä pohjalta. Kuitenkin
esityksessä väitetään tutkimuksen tulosten edustavan
Nuuksion ulkoilualueiden kävijöiden hiljaisen enemmistön
mielipidettä. Väitettä ei perustella mitenkään
esityksessä, saati sitten tutkimusjulkaisussa, josta väite
on poimittu.
Huomioitavaa
on myös se, että osatutkimuksiin vastanneet eivät ole
arvioineet ulkoilualueilla harjoitetun luonnonhoidon linjaa,
vaan eri hoitovaihtoehtoja kahdella Nuuksiossa esiintyvistä lukuisista
metsätyypeistä sekä ulkoilualueiden metsämaiseman
yleistä tilaa haastatteluhetkellä. Haastatteluvuotta (1998)
seuranneina vuosina erityisesti Salmen ja Vaakkoin alueilla on tehty
metsäkuvaa voimakkaasti muuttaneita hakkuita, joten intensiivisesti
käsiteltyjen metsien määrä alueilla on lisääntynyt
merkittävästi.
6. Ratkaisuehdotukset
Eriävän
mielipiteen allekirjoittaneet järjestöt esittävät
seuraavia muutoksia Nuuksion ulkoilualueiden luonnonhoitosuunnitelmaan:
1.
Selkeästi arvokkaat kuviot siirretään hoidon ulkopuolelle
(liite).
2.
Toimenpidevalikkoon lisätään pienaukotus. Työlaji
maisemanhoito määritellään.Viljelemällä
uudistettavien kohteiden toimenpidekuvaukseen lisätään
yleisten töiden lautakunnan päätöksen mukainen
jättöpuiden vähimmäismäärä.
3.
Virkistysmahdollisuuksien parantamiseen Nuuksion ulkoilualueilla
muilla kuin laaja-alaisilla metsänkäsittelytoimilla kiinnitetään
jatkossa erityistä huomiota (kts. kohta 3).
Helsingissä
31.3. 2004
Markku
Koskinen
Varapuheenjohtaja
Espoon nuoret ympäristönsuojelijat ry
Stephen Venn
Puheenjohtaja
Espoon ympäristöyhdistys ry
Leena
Sjöblom
Puheenjohtaja
Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry
Jussi
Pesola
Puheenjohtaja
Kirkkonummen ympäristöyhdistys ry
Esko
Oksanen
Nuuksio-vastaava
Luonto-Liitto ry
Sofia
Virtanen
Varapuheenjohtaja
Luonto-Liiton Uudenmaan piiri ry
Keijo
Savola
Suojeluasiantuntija
Suomen luonnonsuojeluliitto ry:n
edustaja luonnonhoitotyöryhmässä
Jussi
Pesola
Varapuheenjohtaja
Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri ry
Liitteet
1. Seitsemän
luontojärjestön 9.2.2004 viherosastolle toimittama kommenttipaperi
2. Kuviokohtainen
kommenttipaperi,
johon on merkitty viherosaston kommenttikierroksen perusteella suunnitelmaan
tekemät muutamat muutokset.