|
Kääväkäslöytöjä Kuhmon Vattuvaaran ympäristöstä Vapaaehtoiset sieniharrastajat Olli Manninen, Ismo Eriksson ja Kirsi Eskelinen tekivät 29.9 ja 1.10 1999 pikaisen inventoinnin Kuhmon Vattuvaaran lahottajasienilajistosta. Tutkitut alueet sijaitsevat valtion maalla eivätkä ole mukana Vattuvaaran naturarajauksessa eivätkä muissakaan suojeluohjelmissa. Suuri osa alueista on Metsähallituksen leimikkona ja menossa hakkuisiin lähiaikoina. Alueella sijaitsevaa Saunan alue-ekologisessa suunnitelmassa suojeltua kapeaa puronvarsikorpea ei tutkittu. Maastokäyntien tuloksena alueelta löytyi kaikkiaan seitsemän uhanalaista kääpälajia, yhteensä 14 esiintymää.
Muita alueelta tavattuja vanhan metsän lajeja ja aarniolajeja (Kotiranta & Niemelä 1996) olivat: oravuotikka (Asterodon ferruginosus), rusokantokääpä (Fomitopsis rosea), kuusenkääpä (Phellinus chrysoloma), ruostekääpä (Phellinus ferrugineofuscus), pikireunakääpä (Phellinus lundellii), riukukääpä (Phellinus viticola), aarnikääpä (Phellinus nigrolimitatus), istukkakääpä (Postia placenta), pursukääpä (Amylocystis lapponica), pohjanrypykkä (Phlebia centrifuga), harsukääpä (Anomoporia kamtschatica), kuuorvakka (Chaetodermella luna), kermakarakääpä (Junghuhnia luteoalba), korokääpä (Oligoporus sericeomollis), männynkääpä (Phellinus pini) ja kelorypykkä (Phlebia cornea). Uhanalaisia lajeja löytyi lähes kaikilta käydyiltä kuvioilta. Yhteensä alueelta löytyi 48 kääpälajia ja 4 muuta vanhan metsän indikaattorikääväkäslajia. Osa näytteistä on edelleen määrittämättä, joten lajimäärä tulee vielä kasvamaan. Kuusivaltaisten metsien luonnontilaisuutta kuvaavassa pisteytysmallissa (Kotiranta & Niemelä 1996) alue saa pistemäärän 19 ja mäntymetsien luokassa arvon 14. Ottaen huomioon inventointiin käytetyn ajan lyhyyden alue voidaan luokitella suojelullisesti hyvin arvokkaaksi (20-29 pistettä). Töhötyksen ja Pitkämännikön koillispäitä ei ehditty tutkia, mutta näidenkin alueiden luonnonarvot ovat ryhmän mielestä ilmeiset. Tutkitut alueet sekä edellämainitut tutkimatta jääneet alueet rajautuvat Vattuvaaran Natura-alueeseen ja muodostavat sen kanssa yhtenäisen erittäin edustavan vanhan metsän alueen. Nykyisten leimikoiden hakkuu pienentäisi aluetta olennaisesti ja tuhoaisi arvokkaita vanhoja metsiä. Hakkuut hävittäisivät ainakin 10 uhanalaisen lajin esiintymispaikkaa. Inventointiryhmän mielstä Metsähallituksen tulisi pidättäytyä hakkuista Vattuvaarassa ja pyrkiä suojelemaan jäljellä olevat vanhan metsän kuviot. Tarvittaessa alueella tulisi suorittaa perusteellisempi luonnonarvojen inventointi. Helsingissä 17.10. 1999 Olli Manninen JAKELU: Veikko Hiltunen, Metsähallitus Kainuu / Arto Tolonen, Metsähallitus Kainuu / Mikko Heikkinen, Metsähallitus Kuhmo / Ari Meriruoko, Metsähallitus Kuhmo Jouko Saastamoinen, Kainuun ympäristökeskus TIEDOKSI: Rauno Väisänen, Metsähallitus luonnonsuojelu Lassi Karivalo, Metsähallitus luonnonsuojelu
Takaisin Vattuvaara-sivulle / Järjestökartat-pääsivu / Luonto-Liiton metsäpääsivu |