2.7.2002
Luonto-Liiton
kommentit Metso-toimikunnan toimintaohjelmaan
Luonto-Liitto
pitää Metso-toimikunnan toimintaohjelmaa täysin riittämättömänä suhteessa
toimikunnan tehtävään ja suojelubiologisen tiedon osoittamaan suojelutarpeeseen.
Valtioneuvosto hyväksyi vuonna 1999 Kansallisen metsäohjelman 2010
(KMO). Kansallisen metsäohjelman yhteydessä päätettiin, että "kartoituksen
pohjalta laaditaan lähivuosien aikana Etelä-Suomen, Oulun läänin länsiosan
ja Lounais-Lapin metsiensuojelun tavoite-, rahoitus- ja toimintaohjelma,
joka käynnistetään ohjelman valmistuttua."
Tehtäväksianto
perustui professori Rauno Ruuhijärven johtaman asiantuntijatyöryhmän
perusteelliseen arvioon Etelä-Suomen ja Pohjanmaan metsien suojelutarpeesta
vuonna (Suomen ympäristö 437, 2000). Tässä yksimielisessä ns. ESSU-mietinnössä
todettiin kaikkien metsäisten luontotyyppien tarvitsevan lisäsuojelua.
METSO-toimikunnan
päätehtävä oli "esittää määrälliset ja ajalliset tavoitteet toimenpiteille,
joilla Etelä-Suomen, Oulun läänin länsiosan ja Lapin läänin lounaisosan
alueen metsien suojelutilannetta parannetaan metsien luontotyyppien
ja eliölajien suotuisan suojelun tason säilyttämiseksi tai palauttamiseksi."
Tässä perustehtävässä METSO-toimikunta on epäonnistunut.
Toimikunta esittää
vaatimattomia pilottihankkeita vuosille 2003-2007. Ne ovat sinänsä
arvostettavia ja tarpeellisia, jotta vapaaehtoisen suojelun mekanismeista
ja mahdollisuuksista saadaan tietoa, mutta eivät poista suojeluntarvetta.
Seuraavassa muistiossa
on kommentointu Metso-toimikunnan toimintaehdotuksia lyhyesti kohta
kohdalta.
Metso-toimikunnan
ehdotus 1: Luonnonsuojelualueiden elinympäristöjen ennallistaminen
ja hoito Toimikunta esittää, että - Vuosina 2003-2012 nykyisten valtion
luonnonsuojelualueiden ennallistamisen ja hoidon valtion talousarvioon
sisältyvää rahoitusta lisätään 1,5 milj. €/v ja lisäksi Metsähallituksen
metsätalouden tulosalueen liiketoiminnalla rahoitetaan metsätalouden
työvoimakustannuksina ennallistamista ja hoitoa 1,2 milj. €/v. - Yksityismaiden
suojelualueiden hoitoon varataan 0,5 milj. €/v. Maanomistajat ja alueelliset
ympäristökeskukset sopivat keskenään hoidon toteuttamisesta. - Uusien
suojelualueiden perustamisen yhteydessä varataan niiden ennallistamiseen
ja hoitoon riittävät resurssit.
Nykyisten suojelualueiden
ennallistaminen on tärkeää, jotta alueet tarjoaisivat mahdollisimman
sopivia elinympäristöjä uhanalaiselle ja uhanalaistuvalle lajistolle.
Se ei kuitenkaan hoida Etelä-Suomen kiireellisimpiä suojelutarpeita.
Todennäköisesti vakavampi ongelma kuin suojelualueiden ennallistemisen
tarve on niiden liian pieni koko sekä epäonnistuneet suojelurajaukset.
Suurin osa Etelä-Suomen metsiensuojelualueista on liian pieniä voidakseen
toimia ekologisina kokonaisuuksina ja turvatakseen niitä nyt asuttavan
lajiston pitkäaikaiset elinmahdollisuudet. Tähän eri tutkimuksissa
osoitettuun polttavaan ongelmaan ei Metso kuitenkaan esitä systemaattista
parannusta.
Suojelualueiden
ennallistamista on oikeastaan mahdotonta erottaa niiden laajentamisen
tarpeesta, jos pyritään turvaamaan metsäluonnon säilyminen. Nykyisten
suojelualueiden laadun paraneminen ei myöskään korvaa suojelualueiden
vähäisyyttä; elinympäristön pinta-ala on nimittäin tärkein lajien
säilymiseen vaikuttava tekijä. Etelä-Suomen ja Pohjanmaan metsistä
on suojeltu vain 1,1%. Vaikka tämä alue olisi yhtenäinen Pyhä-Häkin
tasoinen erämaa, olisi vaateliaiden lajien tarvitseman elinympäristön
pinta-ala riittämätön.
Metso-toimikunnan
ehdotus 2: Luonnonsuojelualueiden perustiedon keruu Toimikunta esittää,
että - Metsähallitus kerää Etelä-Suomen ja Pohjanmaan suojelualueiden
metsiköittäiset perustiedot vuosina 2003-2006 ja tätä varten varataan
valtion talousarvioon 0,95 milj. €/v. Lisätarve on kokonaisuudessaan
vuosina 2003-2006 3,8 milj. €. - Uusien suojelualueiden perustamisen
yhteydessä varataan niiden perustiedon keruuseen riittävät resurssit.
Rajatuilla resursseilla
kiireellisempää kuin nykyisten suojelualueiden tietojen päivittäminen
olisi ollut Etelä-Suomen akuutisti uhattujen arvometsien määrän ja
sijainnin selvittäminen. Luonto-Liitto kokee, että tämänkin sinänsä
tutkimuksen kannalta tarkoituksellisen hankkeen tarkoitus on lähinnä
viivyttää suojelua.
Metso-toimikunnan
ehdotus 3: Luonnonsuojelubiologisen kriteeristön laatiminen Toimikunta
esittää, että - Ympäristöministeriö asettaa vuoden 2002 lopussa laajapohjaisen
asiantuntijatyöryhmän täsmentämään luonnonsuojelubiologiset kriteerit
toimikunnan esittämiä pilottihankkeita varten. Valmis kriteeristö
on käytettävissä vuoden 2003 lopussa.
Metso-toimikunnan
ehdottoman työryhmän on tarkoitus määritellä luonnonsuojelubiologiset
kriteerit, joiden mukaan toteutetaan toimintaohjelman pilottihankkeet
ja Metsähallituksen rahoituksella tapahtuva joidenkin kohteiden suojeluhankinta
vuosina 2005-2014 (kohta 7). Luonto-Liitto korostaa, että työryhmän
on koostuttava luonnonsuojelubiologian ja suojelun asiantuntijoista.
Etujärjestöille se on väärä paikka. Työryhmän tulisi ottaa laajalti
huomioon Etelä-Suomen metsäisten luontotyyppien suojelun tarve. Vanhojen
metsien suojeluohjelmakriteerien kaltaisia rajoitteita ei voi Etelä-Suomen
metsiensuojelulle asettaa, sillä luonnontilaisia metsiä alueelta ei
löydy riittävän suojeluverkoston muodostamiseksi.
Metso-toimikunnan
ehdotukset 4, 5, 6 ja 8: vapaaehtoisen suojelun pilottihankkeet
Luonto-Liitto
pitää pilottihankkeita tärkeinä ja toivoo, että vapaaehtoisesta suojelusta
syntyy merkittävä suojelun keino. Tässä vaiheessa pilottihankkeet
eivät kuitenkaan vähennä suojelun tarvetta paitsi marginaalisesti.
Niillä ei myöskään voida edistää kunnollisten, laajempien metsiensuojelualueiden
saamista Etelä-Suomeen lähivuosien aikana.
Metso-toimikunnan
ehdotus 7: Metsähallituksen maanmyyntitulojen ja vaihtomaiden
käyttö luonnonsuojelullisesti arvokkaiden alueiden hankkimiseen Toimikunta
esittää, että - On järkevää jatkaa Metsähallituksen luonnonsuojelullisesti
arvokkaiden kohteiden hankkimista vapaaehtoisin kaupoin ja vaihdoin
suojelun maantieteellisillä ja ekologisilla puutealueilla toimenpiteen
3.3 luonnonsuojelubiologisten kriteerien perusteella vuosina 2005-2014.
Hankintojen rahoittamiseksi Metsähallitus jatkaa tonttien myyntiä
ja metsien käyttöä vaihtomaina maanomistajien kiinnostuksen mukaisessa
laajuudessa. Kymmenen vuoden rahoitukseen käytetään noin 5 milj. €/v.
Metso-toimikunnan
tärkein konkreettinen suojeluesitys on tämä Metsähallituksen panostus
yksityisten metsänomistajien tarjoamien luonnonsuojelullisesti arvokkaiden
metsien ostamiseksi suojeluun vuosina 2005-2014. Suojelun tarpeeseen
nähden esitys on mittaluokaltaan naurettava. Sillä päästään parhaimmillaankin
vain promilleluokan suojeluasteen korotukseen (n. 15 000 ha täyspuustoisia
metsiä) Etelä-Suomessa seuraavan 13 vuoden aikana. Lisäksi tälläkään
keinolla ei turvata akuutisti uhattuja arvokohteita, jotka tuskin
löytyvät satunnaisella, lähinnä maanomistajien tarjouksiin perustuvalla
menetelmällä.
Metso-toimikunnan
ehdotus 9: Luonnonsuojelulain mukainen luonnonsuojeluohjelma Toimikunta
esittää, että - Luonnonsuojelulain mukaisen Etelä-Suomen ja Pohjanmaan
metsien suojeluohjelman tarpeesta päätetään vuonna 2007 nykyisten
suojeluohjelmien rahoitusohjelman päätyttyä käyttäen hyväksi toimikunnan
muista toimenpide-esityksistä saatuja kokemuksia. - Suojeluohjelman
tarpeen arvioimiseksi ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö
selvittävät toimenpide-esitysten 3.4, 3.5, 3.6 ja 3.8 ekologiset,
sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset.
Metso-toimikunnan
ehdotus suojeluohjelman tarpeen määrittelyn siirtämisestä kertoo toimikunnan
täydellisestä epäonnistumisesta toimeksiantonsa täyttämisessä. Metso-toimikunta
nimitettiin vastaamaan jo laajalti todettuun suojelun tarpeeseen.
Sen piti laatia Etelä-Suomen ja Pohjanmaan suojeluohjelma, jonka toteutukset
piti Kansallisen metsäohjelman vision mukaan olla vuonna 2010 jo pitkällä.
Suojelun siirtäminen
Kansallisen metsäohjelman toimikauden lopulle ja jopa sen ylitse estää
myös metsäohjelman tasapainoisen toteuttamisen. Suojeluohjelman piti
olla vastapaino Kansallisen metsäohjelman tukemille ennätyssuurille
hakkuille, jotka paljolti uhkaavat juuri Etelä-Suomen arvokkaita metsiä.
Ottaen huomioon
nykyisen tutkimustiedon ja yksiselitteisesti todetun suojelun tarpeen
Etelä-Suomessa, voidaan suojelun siirtämistä pitää törkeänä varovaisuusperiaatteen
laiminlyöntinä. Se on myös taloudellisesti epäsuotuisaa, sillä uhanalaistumisen
edetessä suojelusta tulee vuosi vuodelta kalliimpaa.
Metso-toimikunnan
ehdotus 10: Talousmetsien luonnonhoito Toimikunta esittää,
että - Valtion talousarvioon sisältyvät metsäluonnon hoidon varat
4,2 milj. €/v käytetään elinympäristöjen kartoituksen päätyttyä kokonaisuudessaan
ympäristötukeen ja luonnonhoitohankkeisiin ja määrärahaa lisätään
vaiheittain 8 milj. euroon vuoteen 2007 mennessä. - Maa- ja metsätalousministeriö
korjaa luonnonhoidon tukijärjestelmän epäkohdat luonnonhoitoalueiden
määrittelystä ja perustamisesta tehtävän selvityksen yhteydessä (toimenpide
3.6). - Metsäorganisaatioiden metsänhoidon suositukset tarkistetaan
lähivuosina uuden tutkimustiedon ja käytännön kokemusten perusteella.
Tarkistuksissa kiinnitetään erityisesti huomiota vanhojen haapojen
ja lahopuun säilyttämiseen. - Metsähallitus tehostaa monimuotoisuuden
huomioon ottamista ja luonnonsuojelun kannalta arvokkaiden alueiden
inventointia ja suojelua luonnonvarasuunnittelun ja alue-ekologisen
suunnittelun erityiskohteilla sekä suojelualueisiin rajoittuvilla
alueilla. Toimenpiteet ja niiden kohdentaminen määritellään Metsähallituksen
metsätalouden ja luonnonsuojelun tulosalueiden yhteisprojektina vuoden
2004 loppuun mennessä toimenpiteen 3.3 luonnonsuojelubiologisten kriteerien
perusteella. Kustannukset ja menetettävät kantorahatulot arvioidaan
selvityksen yhteydessä. Toimenpide-esitys ei rajoita valtion talousmetsien
normaaleja metsätaloustoimia selvityksen aikana.
Talousmetsien
luonnonhoitoa koskevista esityksistä puuttuvat määrälliset tavoitteet,
joita olisi tarvittu esimerkiksi lahopuun ja haavan lisäämiseksi.
Metsähallitusta koskeva esitys tulisi laajentaa kaikille valtionmaille
Etelä-Suomessa ja Pohjanmaalla, ja selvitysten tulisi tähdätä omistajakohtaiseen
metsäisten luontotyyppien suojeluohjelmaan. Ohjelman valmistelun tulisi
olla avointa, ja myös ympäristöhallinnon sekä kansalaisten pitäisi
pystyä vaikuttamaan siihen. Nykyinen esitys jättää konkreettiset suojelupäätökset
valtion maiden osalta kokonaisuudessaan liikelaitos Metsähallituksen
päätettäviksi, mikä on edesvastuutonta.
Metso-toimikunnan
ehdotus 11: Koulutus, metsäsuunnittelu ja neuvonta
Metsäsuunnittelua
ja -neuvontaa on tarpeen kehittää entistä monipuolisemmaksi ja myös
luonnonarvoja korostavan metsänomistajan arvomaailmaa vastaavaksi.
Siksi on sääli, että Metso-toimikunnan ehdotuksissa vastuu neuvonnasta
jäi edelleenkin yksinomaan metsätalousviranomaisille ja -organisaatioille.
Myös toimikunnassa pitkään esillä ollut riippumaton selvitys metsäneuvonnasta
jätettiin metsäpuolen vaatimuksesta ulos esityksistä.
Metso-toimikunnan
ehdotus 12: Metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt ja laki metsän
hyönteis- ja sienituhojen torjunnasta
Metsälainsäädännön
ristiriitaisuudet ja ongelmat jätetään Metso-toimikunnan mietinnössä
sanomatta. Ongelmille ei myöskään ehdoteta tehtävän mitään, vaan metsälain
kehittäminen jää edelleen läpinäkymättömäksi, maa- ja metsätalousministeriön
sisäiseksi toiminnaksi. Ottaen huomioon metsälainsäädännön merkityksen
ja sen todetut mittavat ongelmat, voidaan tätä kohtaa pitää yhtenä
toimintaohjelman suurimmista epäonnistumisista.
Talousmetsien
luonnonhoitoa koskevan lainsäädännön kehittämiseksi olisi asetettava
laajapohjainen asiantuntijatyöryhmä, jonka tehtävänä olisi arvioida
mm. nykyisen metsälainsäädännön keskinäiset ristiriitaisuudet, sen
riittävyys ja toimivuus sekä laatia ehdotus metsälainsäädännön muuttamiseksi
siten, että se turvaa talousmetsien monimuotoisuuden säilymisen nykyistä
huomattavasti laaja-alaisemmin ja sitovammin. Nykyinen lainsäädäntö
ei esimerkiksi pysty turvaamaan monimuotoisuudelle tärkeän lahopuun
säilymistä edes metsälain erityisen tärkeissä elinympäristöissä lainsäädännön
ristiriitaisuuksista johtuen. Tällaisten merkittävien lainsäädäntöä
koskevien asioiden valmistelu ministeriön sisäisenä virkatyönä ilman
laajapohjaista ja avointa valmistelua julkisuuslain hengessä ei enää
2000-luvulla ole soveliasta, vaikka Metso-toimikunta niin esittääkin.
Metso-toimikunnan
ehdotus 13: Monimuotoisuuden turvaaminen kuntien virkistys- ja ulkoilumetsissä
sekä valtion retkeilyalueilla Toimikunta esittää, että - Ympäristöministeriö
yhdessä maa- ja metsätalousministeriön, Suomen Kuntaliiton ja Metsähallituksen
kanssa edistää monimuotoisuuden turvaamista kuntien virkistys- ja
ulkoilumetsissä sekä valtion retkeilyalueilla kehittämällä alueiden
suunnittelua vuosina 2003-2005 siten, että virkistyskäytön, monimuotoisuuden
turvaamisen ja metsätalouden tavoitteet voidaan sovittaa yhteen. Resursseja
kehittämiseen varataan valtion budjetista 0,1 milj. €/v, yhteensä
0,3 milj. €.
Ilman tavoitteita
ja resurssointia tämäkin tärkeä hanke uhkaa jäädä merkityksettömäksi.
Metso-toimikunnan
ehdotus 14: Tutkimus- ja selvitystarpeet
Metso-toimikunta
ehdotti monia abstrakteja tutkimushankkeita, joiden sijaan Luonto-Liiton
käsityksen mukaan olisi ollut tarkoituksenmukaisinta esittää erilaisia
selvityshankkeita, joista olisi mahdollisimman paljon konkreettista
hyötyä tuleville suojelutoimille. Selvitysten tulisi osaltaan auttaa
paikallistamaan ja säilyttämään talousmetsissä säilyneet laajemmat
ja arvokkaammat avainbiotoopit ja luontokohteet. Erityisen keskeistä
ja jopa Rion varovaisuusperiaatteen mukaista on kohdentaa selvitykset
sellaisiin elinympäristöihin, joita nykyinen maankäyttömme ja metsätalous
edelleenkin vaurioittaa ja osin jopa tuhoaa merkittävässä määrin.
>>>LINKKI: MUISTIO Etelä-Suomen
metsien suojelutoimikunnan selvitys- ja tutkimustarpeista ls-järjestöjen
näkökulmasta Keijo Savola & Sini Harkki 5.6. 2002
Metso-toimikunnan
ehdotus 17: Toimintaohjelman seuranta Luonto-Liitto pitää valitettavana,
ettei Metson ja Kansallisen metsäohjelman vaikutuksista monimuotoisuuteen
aiota teettää riippumatonta arviota. Sen sijaan Metson seuranta annettiin
pitkälti kansalliselle Metsäneuvostolle, joka on Metson kaltainen
metsäteollisuuden etujärjestötyöryhmä. Metsäneuvostolla ei ole asiantuntijuutta
tarkastella monimuotoisuusvaikutuksia, eikä sitä voida pitää myöskään
riippumattoman arviointitahona.