077. Suuri Hillasuo - Latvasuo, Utajärvi
Karttalehti
3424 07
Kohteen
kartta [pdf] /Linkki
Google Mapsiin
Suuri Hillasuo - Latvasuo sijaitsee Pohjois-Pohjanmaalla Utajärven keskustaajamasta
noin 30 km koilliseen. Kohde on vesitaloudeltaan lähes kauttaaltaan luonnontilainen,
kohtuullisen rehevä suo, jossa on eri-ikäistä puustoa kasvavia käsiteltyjä
ja luonnontilaisen kaltaisia metsäsaarekkeita. Suuri osa alueesta asettuu
METSO-kriteereissä II- tai III-luokkaan, ja mukana on myös kehityskelpoista
nuorempaa metsää. Kokonaisuutena rajausehdotus on suojelunarvoinen, METSO-potentiaalisten
metsäsaarekkeiden sekä luonnontilaisten soiden mosaiikki. Myös maisema-arvoiltaan
alue on merkittävä; metsäsaarekkeiden reunat ovat pääosin luonnontilaiset
ja suuren avosuon tunnelma on erämainen. Rajauksen pinta-ala on karkeasti
300 hehtaaria.
Alueen suot Pohjoisimmat avosuot ovat suurelta osin oligotrofista suursaranevaa.
Laitasaaren eteläpuolella olevalla rimpinevarämeellä (merkitty karttaan märemmällä)
ja sen läheisyydessä on mesotrofiaa. Lajistona ruskopiirtoheinä, tähtisara,
rimpivesihernettä runsaasti, siniheinää, konnanliekoa sekä rimpivihvilä (3496106:7195513).
Rajauksen suot ovat kokonaisuudessaan luonnontilaisen kaltaisia, ainoastaan
aivan pohjoisosissa on ojituksen hieman kuivattamaa mutta ennallistamiskelpoista
suota.
Suurin osa soista on oligotrofista lyhytkorsi- tai saranevaa sekä rämeitä.
Pohjoisimpien saarekkeiden tuntumassa suolla punakämmekkä (3496427:7196114).
Alueen pohjoisosan metsäsaarekkeet Rajauksen pohjoisimmat metsäsaarekkeet
vaihtelevat tyypiltään kallioisesta alueesta korpiseen. Metsät ovat nuorta
tai varttunutta kasvatusmetsää, puulajisuhteiltaan ja iältään erirakenteisia.
Osalla saarekkeista valtapuu on kuusi, osalla mänty. Lehtipuusto on koivua
ja paikoin harmaaleppää. Näihin saarekkeisiin sisältyy myös noin hehtaarin
laajuinen korpi, jossa on myös haapaa sekä raitaa. Saarekkeilla on jokunen
kelo sekä yksittäisiä maapuita.
Alueen keskiosan kalliosaarekkeet ja eteläosan Paukkukalliot Keskiosan kalliosaarekkeet ovat nuorehkoa kasvatusmetsää, mutta kalliolla on kuitenkin vanhempaa puustoa, ja yksittäisiä vanhoja maapuita. Paikoin lahopuuta on 5 kuutiota hehtaarilla. Metsässä on palojälkiä ja se on puulajisuhteiltaan erirakenteista. Saarekkeiden välit ovat rämeisiä. Paukkukallioiden eteläosien kallioisten saarekkeiden metsät ovat pitkään luontaisesti uudistuneita keloineen ja kilpikaarnamäntyineen. Paukkukallioiden itäosat rajoittuvat Metsäkeskuksen ympäristötukialueeseen lännessä ja vaihtelevat metsäsaarekkeiden reunojen erirakenteisista ja lahopuisista koivu-kuusi valtaisista kangasmetsistä lakialueen kuivaan, lahopuustoiseen ja varttuneeseen mäntykankaaseen. Alue on lähes kauttaaltaan METSO II -luokkaa; itäpuolen pienialaisesta hakkuusta ja varttuneesta, mutta vähälahopuustoisesta mäntykangassaarekkeesta huolimatta alue on kokonaisuutena suojelunarvoinen. Itäpuolen Karhusaareen rajautuvat kangasmetsäsaarekkeet ovat nuorehkoa kasvatusmetsää, mutta kehityskelpoista ja puulajisuhteiltaan monipuolista.