056. Vähä Kausjärven metsä, Lempäälä
Karttalehti
2123 10
Kohteen
kartta [pdf] /Linkki
Google Mapsiin
Pitkänomaista Vähä Kausjärveä ympäröi metsä, joka osin on säilynyt luonnontilaisen
kaltaisena. Metsä sijaitsee lähellä Peräkulon natura-aluetta ja tarjoaa siten
suojelukohteelle arvokkaan tukialueen. Suojelunarvoinen osa on noin 30 hehtaarin
kokoinen (ks. karttarajaus 1).
Vähä Kausjärvi on koillis-lounaissuuntainen reilun kilometrin pituinen järvi.
Koillispään etelärannalla laskee järveä kohti rinne, jolla kasvaa varttunutta
kuusivaltaista metsää. Metsätyyppi vaihtelee mustikkatyypistä lehtomaiseen
kankaaseen – vaateliaimpina kasvilajeina mainittakoon kevätlinnunherne ja
lehto-orvokki. Metsä on erirakenteista ja monilajista. Havupuuston lomassa
ylenee raitoja, harmaaleppiä, hieskoivuja, pihjajia ja haapoja, rannan tuntumassa
tervaleppiä. Koloja maapuusto on verrattain tuoretta, joten kääpälajisto painottuu
pioneerilahottajiin (kantokääpä, kuusenkynsikääpä). Vanhoja metsiä suosivaa
linnustoa havaittiin; rinnemetsässä ääntelivät mm. pyy, palokärki, hippiäinen
ja tiltaltti.
Vähä Kausjärven koillisessa pohjukassa on pieni rehevä, luhtainen korpi. Puusto
on erirakenteinen, kuusivaltainen, seassa mm. tervaleppiä, raitoja ja paatsamia.
Mesotrofisten rahkasammalten (hapraja okarahkasammal) kattamia painanteita
on siellä täällä. Kenttäkerroksessa esiintyy saniaisia ja 7 luhtaisuutta ilmentäviä
lajeja, kuten vehkaa ja raatetta. Luonnontilaista vaikutelmaa lisäävät kuusimaapuut.
METSO-kriteereillä I-luokan kohde.
Vähä Kausjärven pohjoisrannalla metsä on mustikkakorpea – tuoretta kangasta.
Metsä on havupuuvaltaista sekametsää, jossa kuusten ja mäntyjen lisäksi kasvaa
mm. hieskoivuja. Paikoin pienpuustoa on äskettäin hieman raivattu, mutta muutoin
metsä on harventamaton ja erirakenteinen. Erilaisia lahopuitakin esiintyy,
ja eräältä kuorettomalta mäntymaapuulta löytyi oranssikääpä (Hapalopilus aurantiacus),
Suomessa harvalukuisena esiintyvä laji.
Retkeilyreitti Birgitan polku kulkee Vähä Kausjärven pohjoisrantaa pitkin.
Järven koillispäässä on myös nuotiopaikka. Alueella on täten virkistysarvoja,
joita metsien säästäminen hakkuilta tukisi ja lisäisi. Vähä Kausjärven etelärannalla
metsä on koillispäätä lukuun ottamatta nuorta, mutta nämäkin rantametsät soisi
säilytettävän maisemallisesti kauniin järven luonnonmukaisena suojavyöhykkeenä.
Vähä Kausjärven lounaiskärjestä lähtee Toussunoja. Sen alkupäässä on tervaleppien,
kuusien, hieskoivujen ja paatsamien muodostama metsä, jonka kenttäkerroksessa
esiintyvät mm. suoorvokki, vehka, raate, ranta-alpi, suoputki, rentukka ja
korpikaisla. Mättäät ja välipinnat vuorottelevat, ja välipinnoilla mm. okarahkasammalta.
Puut eivät ole kovin suuria, mutta erirakenteisuus, tervalepän runsaus, kasvilajisto
ja mätäs-välipinta-vaihtelu antavat edellytyksiä tutkia, onko kohde luokiteltavissa
luonnonsuojelulain 29 §:n mukainen suojeltu luontotyyppi (tervaleppäkorpi).