053. Karhukorpiskogen, Porvoo
Karttalehti
3021 05
Kohteen
kartta [pdf] /Linkki
Google Mapsiin
Karhuskorpiskogenin metsäpalsta
sijaitsee noin kymmenen kilometriä kaakkoon Porvoon keskustasta. Alue rajautuu
lännessä välittömästi Stormossenin suojeltuun suohon, joka on osa Stensbölen
laajempaa suojelukokonaisuutta.
Karhuskorpiskogenin alueella on säästynyt huomattavan laaja alue vanhoja metsiä
hyvin kytkeytyneenä. Vanhan metsän alueiden sekä luonnontilaisen kaltaisten
kalliometsien välissä on lisäksi korpimuuttumia ja turvekankaita, joilla kasvaa
joko vanhapuustoista kuusivaltaista metsää tai nuoria lehtimetsiä.
Karhuskorpiskogenin edustavimmat vanhat metsät löytyvät alueen eteläosasta
kalliomäen pohjoisrinteeltä sekä tästä luoteeseen ja pohjoiseen olevilta alueilta.
Kalliomäen rinteellä ja rinteen alla kasvaa vanhaa, yli 100-vuotiasta kuusivaltaista
metsää. Paikoin rinteellä kasvaa runsaasti vanhoja haapoja. Rinteellä sekä
siitä koilliseen olevissa metsissä lahoaa runsaasti (määrä vaihtelee välillä
10–30 kuutiometriä/ha) eri-ikäistä pysty- ja maalahopuuta. Pääosa lahopuustosta
on kuusta, mutta jonkin verran löytyy myös koivu- ja haapalahopuuta. Myös
välittömästi alueen länsireunaa kulkevan metsäautotien kääntöpaikan itäpuolella
sijaitseva mäki on lahopuustoltaan edustava.
Luoteisosan tienvarsimetsät ovat pääosin vanhoja runsaslahopuustoisia kangasmetsiä
tai vastaavia turvekankaita. Metsien puusto on kuusivaltaista, paikoin metsissä
on myös haapaa ja koivua. Osa turvekankaista on aikanaan harvennettu, mistä
syystä metsien rakenne on puistomainen. Useimmilla kuvioilla on jo tällä hetkellä
melko runsaasti eri-ikäistä kuusilahopuuta.
Alueen koillisosa on luonnontilaisen kaltaisten kalliometsien ja näiden välisten
vanhojen kangasmetsien sekä turvekankaiden mosaiikkia. kalliometsissä on jonkin
verran kilpikaarnaisia mäntyjä ja hieman mäntylahopuuta. Kangasmetsiä ei ole
harvennettu, minkä seurauksena niissä lahoaa merkittävästi (5-10 kuutiometriä/ha)
lahopuuta. Myös vanhapuustoisissa turvekankaissa on paikoin merkittävästi
lahopuuta.
Aluekokonaisuuteen sisältyvistä soista valtaosa on ojitettuja. Osa näistä
kasvaa nuorta lehtimetsää, osa on muuttunut runsaslahopuustoisiksi turvekankaiksi.
Monet ojitetuista soista ovat säilyttäneet korpiluonnettaan ja ovat mitä ilmeisimmin
melko helposti ennallistettavissa. Alueen eteläosassa on pieni luonnontilainen
isovarpuräme ja itäosassa pieni luonnontilainen korpipainanne, jonka alueella
on puolukka- ja mustikkakorpea.
Alueen luonnonsuojelullinen merkitys: Karhuskorpiskogen täydentäisi erittäin
hyvin Stensbölen suojelukokonaisuutta. Pelkästään vanhojen metsien yhteispinta-alan
perusteella kohde olisi 6 itsenäisenäkin alueena valtakunnallisesti merkittävä.
Pääosa alueen vanhoista kangas- ja kalliometsistä sekä osa runsaslahopuustoisista
turvekankaista on METSO-kohteina edustavuusluokkaa I tai II. Pääosaa alueen
nuoripuustoisista ojitetuista soista sekä vanhapuustoisista turvekankaista
voi pitää edustavuusluokan III METSO-kohteina.