LUONTO
Lapin
metsän alue on hyvin vaihteleva kokonaisuus. Korkeat tunturiketjut
rinnastuvat alavaan järvialankoon ja länsiosan kuivat, mäntyvaltaiset
metsät idän reheviin kuusikoihin. Suot ja vesistöt värittävät
maisemaa ja lukuisat tuntureilta lähtevät purot luovat
monimuotoisuutta jopa hyvin karuihin männiköihin.
Lapin
metsän länsipuolen halkaisee Itäisen Saariselän tunturimassiivi,
jonka korkein huippu Joutsenpää kohoaa 716 metriin. Itäinen Saariselkä
muodostaa pitkän tunturiketjun, joka on jatkoa Suomen puolen Saariselän
tuntureille. Ketjun pohjoispuolelta alkaa jääkauden jälkeen kauan
jään ja veden peitossa ollut, soistunut järvialanko, jonka keskus
on nelisakarainen Vuonnijärvi. Tämä oli kolttasaamelaisten keskeisintä
elinaluetta ennen toista maailmansotaa. Vuoriston eteläpuolen kuivat
männikkökankaat kulojälkineen ja tuulenkaatoineen kertovat
metsien kehityshistorian vaihtelevuudesta. Eteläiseen Jaurujokeen
rajautuvat männiköt puolestaan ovat hyvin vaihtelevia niin ikänsä
kuin rakenteensakin puolesta. Tuntureilta Jaurulle virtaavat joet
tuovat rehevyyttä muuten mäntyvaltaiseen maastoon.
Saat
kuvasta suuremman klikkaamalla sitä. Takaisin tulet selaimesi
"back"-napilla.
Pohjois-eteläsuuntainen
Vokmanjoki sekä Lovnajärvi jakavat Lapin metsän kahtia itä-
ja länsiosaan. Näiden vesistöjen muodostamalla rajalla lännen
karu, mäntyvaltainen metsä muuttuu yllättävän jyrkästi tuntureiden,
soiden ja järvien pirstomaksi kuusikoksi. Idässä tunturit
eivät myöskään lännen tavoin muodosta yhtenäistä
ketjua vaan kohoavat siellä täällä, ilman säännönmukaisuutta. Kuusimetsät
ovat satumaisia ikikuusikoita alangoilla ja tuntureiden alarinteillä,
korkeammalla koivun osuus lisääntyy ja metsä muuttuu puistomaiseksi
vaihettuen paikoin tunturikoivikoksi. Koillisosan metsät ovat palaneet
laajalti lähiaikoina ja kasvavat paikoin hyvinkin tiuhaa koivikkoa.
Länsiosassa
Ylä-Tuuloman tekoallas eristää 900 metriin kohoavat Ziltaldin tunturit,
jotka alkavat Lapin luonnonpuiston rajalta idässä. Tunturialue erottuu
rehevyydellään muusta Lapin metsän alueesta ja muodostaa erillisen
kokonaisuuden niin luontonsa kuin sijaintinsakin perusteella.
HISTORIA
Lapin
metsän länsiosa sijaitsee entisen Petsamon Lapin alueella: Suomen
silloisen itäisen käsivarren eteläosa on Lapin metsän aluetta. Länsiosissa
elivät Suonikylän kolttasaamelaiset, itäosissa Nuortijärven
ja Hirvasjärven koltat aina toiseen maailmansotaan asti. Etenkin
Vuonnijärven ympäristö oli saamelaisille tärkeää kesä- ja syyskauden
asuinaluetta. Nykyisin kolttakylistä on jäljellä vain avoimia
kenttiä entisten talojen ja pienimuotoisten viljelysten paikalla.
Lapin
metsä kiinnosti aikanaan myös suomalaisia erämaaeläjiä. Alueen
hiekkapohjaiset joet olivat paratiisi lukuisille helmenpyytäjille,
joista tunnetuimpia olivat A. Wegelius sekä Huhti-Heikiksi
nimetty erakko, jonka asumuksen jäännöksiä voi
edelleen löytää Lounajärven rannalta.
HAKKUUT
JA GEOLOGINEN TOIMINTA
Nykyisin
Lapin metsän erämaa kaventuu pikkuhiljaa luoteesta ja etelästä.
Luoteisosan männiköt on jo pirstottu laajoin avohakkuin ja Vokmanjoen
molemmin puolin rakennettujen metsäteiden ympäristössä
puolet metsästä on hakattu.
Geologinen
toiminta on alkanut Itä-Saariselällä jo ennen viime sotia. Erityisesti
nikkeli on ollut haluttua. Tämä on jättänyt
jälkensä alueelle: jo itse geologinen tutkimus raskaine
telaketjuajoneuvoineen tuhoaa alueen luontoarvoja. Lisäksi
tuntureiden laella on kaivauksia ja hylättyjä geologikyliä
rauta- ja lasiromuineen on jäänyt luhistumaan useisiin
paikkoihin.
SUOJELU
Lapin
metsän alue on kokonaisuudessaan venäläisten kansalaisjärjestöjen
moratorialuetta, josta useat suomalaisyhtiöt ovat sitoutuneet olemaan
ostamatta puuta. Tästä huolimatta alueelta on myyty sellupuuta Metsäliitolle
ja tukkipuuta jalostettuna Norjaan.
>> lisätietoja Metsäliiton toiminnasta
Lapin
metsän alue on Suomen ympäristöministeriön ja Kuolan ekologiainstituutin
kahdenvälisessä sopimuksessa yksi neljästä kohteesta, joiden suojelusuunnitelmaa
Suomi on rahoittanut. Lapin metsä on tärkeimpiä Kuolan alueen
suojelemattomista erämaakohteistä. Tällä hetkellä Muurmanskin alueen
luonnosta on suojeltu vasta 3 %. Uusia suojelukohteita kuitenkin
valmistellaan ja Lapin metsä on neljän tärkeimmän ja ensiksi keskustelussa
olevan joukossa.
TULEVAISUUS
Lapin
metsän länsiosat on vuokrannut venäläinen Priroda-yhtiö 50 vuoden
vuokrasopimuksella. Se hakkasi Vuonnijärven pohjoispuolella talvella
1999-2000. Samalla omistajalla on Ylä-Tuuloman kylässä
Noru Priroda-niminen puunjalostulaitos, josta jalostettu puu viedään
ulkomaille. Yhtiö suunnittelee laajentavansa hakkuita Itä-Saariselän
tunturimassiivin eteläpuolelle tienrakennuksen jälkeen. Tarkoituksena
on, yhdessä kansalaisjärjestöjen kanssa, tehdä alueelle
alue-ekologinen suunnitelma, jonka mukaan hakkuut keskitetään
vähäarvoisemmille alueille.
Kuolan
tiedekeskuksen suunnitelmissa on perustaa Lapin metsän alueelle
luonnonsuojelualue luultavasti kolmena erillisenä alueena (Ziltald,
Lapin metsän itä- ja länsiosa). Tässä kuitenkin metsätaloudelliset
ja luonnonsuojelulliset intressit törmäävät.
Geologinen toiminta alueella on hiipunut, uusia kaivantoja tosin
tehtiin vielä kesällä 1999.
Kuolan
alueen metsätalous ei tule kärsimään suuria vahinkoja
mikäli Lapin metsä rauhoitetaan. Kokonaisuudessaan Kuolan alueen
metsätalous tarjoaa työpaikan vain muutamalle sadalle ihmiselle
ja metsäteollisuuden osuus koko alueen taloudesta on vain muutaman
prosentin luokkaa.
LISÄTIETOJA:
Aulikki
Lipponen / Luonto-Liitto, Venäjä-projektisihteeri
aulikki.lipponen(@)helsinki.fi,
puh. 03-530 6442
Dennis
Smirnov / Kola Wild Nature Center smirnovd(@)inep.kolasc.ru
Irina
Zaitseva / Kola Wild Nature Center lepores(@)aprec.ru
