LUONTO-LIITTO TIEDOTTAA 29.4.1997 julkaisuvapaa heti

Enson levittämät tiedot Suomen metsistä virheellisiä ja harhaanjohtavia

Metsäyhtiö Enso syyttää hollantilaista Milieudefensie-ympäristöjärjestöä "valheellisten tietojen" esittämisestä toissaviikkoisen laivamielenosoituksen yhteydessä. Provosoidusti otsikoidussa tiedotteessaan 16.4. yhtiö kuitenkin itse antaa sekä harhaanjohtavaa että virheellistä tietoa maamme metsistä hollantilaisille asiakkailleen.

Luonto-Liitto ry. paheksuu maamme toiseksi suurimman metsäyhtiön epärehellisiä menettelytapoja."Ympäristöjärjestöt joutuvat taas tekemään ylimääräistä työtä virheellisten tietojen oikaisemiseksi" , pahoittelee Matti Liimatainen Luonto-Liitosta.

Enso esittelee rantojen- ja soidensuojeluohjelmat 1980- ja 1990 -lukujen metsänsuojelusaavutuksina. Rantojensuojelualueilla metsätalous on kuitenkin sallittu normaaleja yksityismetsätalouden suosituksia noudattaen. Soidensuojelualueiden rajauksissa metsämaan määrä karsittiin minimiin, ja hakkuut suojelualueiden metsämailla lopetettiin vasta vuonna 1993.

Vanhojen metsien suojeluohjelmia esitellessään Enso kertoo, että satoja tuhansia metsähehtaareja inventoitiin, ja lopputuloksena yhteensä 350 000 hehtaaria suojeltiin. Kyseinen 350 000 hehtaaria on suojelupäätösten maa-ala. 253 000 hehtaaria tästä on soita, kitu- ja joutomaita ja sellaisia metsiä, jotka ovat olleet jo ennen suojelupäätöksiäkin metsätalouden ulkopuolella (mm. metsähallituksen korkeat alueet). Sellaista kasvullista metsämaata, josta tuli varsinainen lisäys Suomen puutteelliseen metsiensuojeluun, päätökset sisältävät 97 000 hehtaaria. Täysin virheellinen on Enson kuvaus vanhojen metsien kartoituksien yhteydessä inventoitujen, suojelusta pois jätettyjen valtionmetsien hakkuiden suunnittelusta. Kts. liite.

Kaikki tiedot olisivat olleet tarkistettavissa viranomaisjulkaisuista ja viranomaisten sopimuksista, joiden sisällöstä on kerrottu mm. suomalaisissa sanomalehdissä.

Luonto-Liitto muistuttaa, että Suomessa on kasvullisen metsämaan pinta-alasta viimeisimpienkin suojelupäätösten jälkeen hakkuilta rauhoitettu vain n. 3,5%. Ekologien mukaan tämä määrä ei riitä turvaamaan metsäluontomme monimuotoisuutta, eikä luonnonmukaisemman metsänhoidon menetelmillä voida korvata vanhojen metsien suojelua.

Lisätietoja: Matti Liimatainen, Luonto-Liitto, puh. 09-630 300 (tänään 29.4. klo 15.30 jälkeen), email: liimatainen(@)sll.fi

Liite (2 sivua): Enson tiedotteen lähempi tarkastelu + lähdeluettelo

LIITE: ENSON TIEDOTTEEN TARKASTELU

Faktat ovat tarkistettavista mm. seuraavista lähteistä: Valtakunnallinen soidensuojelun perusohjelma (Maa- ja metsätalousministeriön työryhmä 1981), Ympäristöministeriön selvitys 97/1991(Rantojensuojeluohjelman alueet), Työryhmän mietintö 70/1992 (vanhojen metsien suojelutyöryhmä), Työryhmän raportti 2/1994 (vanhojen metsien suojelutyöryhmän osamietintö II), Suomen ympäristö 29/1997 (Kuusamo-työryhmän mietintö), Suomen ympäristö 30/1997 (vanhojen metsien suojelutyöryhmän osamietintö III), Ympäristöministerin ja maa- ja metsätalousministerin sopimus Etelä-Kuhmon ja Pohjois-Karjalan inventoiduista arvometsistä Metsähallituksen tulosneuvotteluissa 22.1.1997 (mm. Maaseudun Tulevaisuus 25.1.1997), Old-growth Taiga Forest - a challenge for nature protection (Metsähallitus, luonnonsuojeluyksikkö 1996).

1) Soiden- ja rantojensuojeluohjelmat, tiedotteen kappaleet 3 ja 4.

"During the 1980`s several special protection programmes were implemented. These included e.g. herb-rich growth forests and peatland forests. In the 1990`s great developments have taken place. A protection programme for shorelines has been prepared. These areas are mostly covered by forests."

Soidensuojelun perusohjelmaan (1981) valittujen soiden rajauksissa minimoitiin metsämaan määrä. Rauhoitusmääräyksissä kiellettiin vain soiden vesitaloutta haittaavat metsätaloustoimet. Tästä syystä metsänhakkuut soidensuojelualueiden kivennäismailla olivat sallittuja, ja turvemailla tapauskohtaisesti mahdollisia. Metsätaloustoiminta soidensuojelualueilla lopetettiin Metsähallituksen päätöksellä vasta vuonna 1993 - siihen asti soidensuojelualueiden kivennäismaat olivat aktiivisessa metsätalouskäytössä. Esimerkkejä avohakatuista soidensuojelualueiden metsistä löytyy runsaasti. Pohjois-Suomessa on muutamia laajoja hakkuiden ulkopuolella säilyneitä soidensuojelualueita, joilla on merkitystä metsiensuojelulle.

Rantojensuojeluohjelmakohteissa metsätaloustoiminta on sallittua. Ainoa rajoitus on, että rantojensuojelualueiden hakkuissa on noudattettava metsäkeskus Tapion suosituksia rantametsien käsittelystä. Näiden suositusten (jotka eivät määrittele edes metrimääräistä rauhoitusvyöhykettä rannoille) noudattaminen kuuluu normaaliin suomalaiseen yksityismetsätalouteen. Esimerkkejä hakkuin käsitellyistä rantaohjelmakohteista on loputtomasti, myös Enson omilta mailta.

2) Vanhojen metsien suojeluohjelmat, tiedotteen kappale 6.

Enso kirjoittaa vanhojen metsien suojeluohjelmista: "Several hundreds thousands of hectares of potentially ecologically valuable forests were inventoried.. ..At the end about 350 000 hectares were set aside as protected area.".

Kyseinen 350 000 hehtaaria on päätöksien yhteenlaskettu maa-ala. Edellisessä lauseessa Enso kertoo satojen tuhansien metsähehtaarien tulleen inventoiduiksi ja seuraavassa lauseessa jatkaa 350 000 hehtaarin tulleen suojelluksi. Lukijalle välittyy aivan epäilemättä se kuva, että suojeltu 350 000 hehtaaria olisi siis nimenomaan metsää.

Metsiensuojelusta puhuttaessa Ensonkin tulisi muistaa, että vanhojen metsien suojeluohjelmien tuloksena suojeltiin lakisääteisesti 97 000 hehtaaria sellaista kasvullista metsämaata, joka ei jo ennestään ollut käyttörajoitusten piirissä (mm. korkeat alueet). Suojellusta maa-alasta puhuminen on maamme metsäteollisuudelle tyypillistä ja sinänsä ymmärrettävää. Tarkoitukselliseen harhaanjohtamiseen syyllistyminen on kuitenkin paitsi rumaa, myös lyhytnäköistä.

3) Menettelytavat vanhojen metsien suojeluohjelmien ulkopuolelle jätetyissä metsissä, tiedotteen kappale 7.

"Not all inventoried areas became part of the protected areas network. These were mostly state-owned forests in northern and northeastern Finland which will only be managed according to an ecological landscape- or similar plan. Such a management plan must be accepted by the nature protection authorities before any cuttings are allowed."

Tämä ei pidä paikkaansa. Inventoiduista alueista edelläkuvattu menettelytapa koskee ainoastaan 8000 hehtaaria Pohjois-Karjalan - Etelä-Kainuun alueilla. Lisäksi 36 000 hehtaaria Pohjois-Suomessa on sellaista metsää, jota ei hakata ennen alue-ekologisten suunnitelmien valmistumista, mutta ko. suunnitelmat tehdään metsähallituksen sisäisenä työnä, eikä luonnonsuojeluviranomaisten hyväksynnästä ole mainittu mitään.

Muiden inventoitujen, suojelun ulkopuolelle jätettyjen metsien hakkuille ei sen enempää Itä-, Pohjois- kuin Etelä-Suomessakaan ole rajoitteita. Inventoitujen alueiden metsiä onkin viime vuosien aikana hakattu kymmenissä kohteissa niin yksityisten kuin valtion omistamilla mailla.