TIEDOTE 3.11.1997

METSÄTALOUS EI SOVI TUULITUHOALUEELLE

Luonto-Liiton metsäryhmä ihmettelee metsähallituksen suunnitelmia tehdä hakkuita yhdellä kolmasosalla Puolangan Katajasuon tuulituhoaluetta. Alue kuuluu vanhojen metsien suojelupäätösten yhteydessä osoitettuihin ns. alue-ekologisen suunnittelun A-alueisiin. Tämä tarkoittaa sitä, että metsähallitus on valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaisesti velvollinen säilyttämään alueen luonnonarvot.

Tuulituho on lisännyt jo aikaisemmin arvokkaaksi osoitetun metsän luonnonarvoja. Tuulen kaatamat puut tekevät alueesta entistä soveliaamman vanhoista metsistä riippuvaisille eliölajeille.

Tällaiset laajat tuulituhoaukot luonnontilaisessa vanhassa metsässä ovat suojelualueillakin hyvin harvinaisia ja siten myös tutkimuksellisesti arvokkaita.

Suunnitelluilla hakkuilla ei mitenkään voida edistää alueen luonnonarvojen säilymistä. Kun alue vielä sijaitsee suunnitellulla suojelualueita yhdistävällä ns. ekologisella käytävällä, on metsähallituksen ilman muuta kyettävä luopumaan suunnittelemistaan hakkuista.

Luonto-Liiton mielestä Puolangan Katajasuon tapaus on jälleen yksi esimerkki siitä, että vanhojen metsien luonnonarvojen turvaaminen on hyvin vaikeaa muuten kuin riittävän laajoja, lakisääteisiä tai virastojen omilla päätöksillä rauhoitettavia suojelualueita perustamalla.

Edellinen esimerkki hakkuista suojeluohjelmien ulkopuolelle jääneessä erityisen arvokkaassa vanhassa metsässä löytyy Pohjois-Karjalan ja Kainuun rajalta Nurmeksesta. Kaihlajärven alueella Metsähallituksen toissa viikolla aloittamiin hakkuisiin jää mm. luonnonsuojelulaissa erityisesti suojelluksi määritellyn lajin esiintymä. Metsähallitus ei tässäkään tapauksessa ole millään tavalla huomioinut luonnonsuojelujärjestöjen toimittamia tietoja ja asiantuntijalausuntoja luonnonarvoista alueen käytön suunnittelussa.