Luonto-Liitto tiedottaa 1.2.2002

Luonto-Liitto vastaa Kalevi Hemilän kritiikkiin

Luonnonsuojelujärjestöt esittivät tänään toimenpide-ehdotuksensa Etelä-Suomen ja Pohjanmaan metsien suojelulle vuosina 2002-2010. Ministeri Kalevi Hemilä vastasi "vaatimusten" olevan "käsittämättömiä", suojelutarpeen epäselvää ja ehdotusten aiheuttamien kustannusten olevan taloudellisesti ja sosiaalisesti kestämättömiä. Hemilän kritiikki on huonosti perusteltua ja pohjautuu ainoastaan stereotyyppisiin uhkakuviin.

Järjestöjen ehdotus Etelä-Suomen ja Pohjanmaan metsien suojelun toimenpiteiksi pohjautuu luonnonsuojelulaissa ja Kansallisessa metsäohjelmassa määriteltyyn tavoitteeseen luontotyyppien ja lajien suojelun suotuisasta tasosta. Tällä hetkellä tavoite on vielä kaukana, sillä kaikkien metsäisten luontotyyppien suojelun taso alueella on epäsuotuisa.

Perusteelliset luonnonsuojelubiologiset tutkimukset, etenkin Etelä-Suomen ja Pohjanmaan metsien suojelun tarvetyöryhmän mietintö, ovat yksiselitteisesti todenneet metsien suojelun suuren ekologisen tarpeen ja nykyisten suojelutoimenpiteiden riittämättömyyden. Myös uusin uhanalaisten lajien seurantatyöryhmän mietintö osoittaa metsien käytön olevan edelleen suurin uhka lajistollemme. Luonto-Liiton mielestä metsäsektori ei voi livetä vastuusta tilanteessa, jossa metsäluonnon kriisi on näin selvästi osoitettu. "Myös metsäsektorilla on oltava valmius Suomen luonnonsuojelulainsäädännön noudattamiseen niin kauan kun Suomi on esimerkiksi Rion biodiversiteettisopimuksen allekirjoittanut valtio eikä pelkästään metsäyhtiöiden raaka-ainevarasto", sanoo Luonto-Liiton metsävastaava Sini Harkki.

Ministerin näkemykset suojelun kustannuksista yksisilmäisiä

Ministeri Kalevi Hemilän näkemys suojelun kustannuksista on yksisilmäinen, ja perustuu vanhoille suojeluun liittyville ennakkoluuloille, jotka monilta osin ovat irrelevantteja. Etelä-Suomen ja Pohjanmaan metsien suojelussa on pyrittävä kaikkien metsäisten luontotyyppien kaikkien sukkessiovaiheiden suojeluun. Suojelun tulisi perustua esimerkiksi olemassaolevien suojelualueiden laajentamiseen ja näin syntyvien aluekokonaisuuksien ennallistamiseen. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että suuri osa suojeltavista metsistä voi olla hakkuukypsiä metsiä edullisempia, ja että suojelutarpeeseen voidaan suurilta osin vastata valtion metsillä.

Selvää on myös, että metsien suojelun taloudelliset ja sosiaaliset hyödyt ovat mittavia ja pehmentävät osaltaan suojelun kustannuksia. Metlan tuoreet tutkimukset ovat osoittaneet monien suurten suojelualueiden tuottojen kattavan sekä niiden vaihtoehtoiskustannukset eli puuston arvon että alueiden ylläpitokustannukset. Entistä tärkeämmässä asemassa olevat luonnonsuojelualueiden ennallistamis- ja hoitotoimenpiteet ovat myös työllistäviä.

Lisätietoja:
- Luonto-Liitto, metsävastaava Sini Harkki, harkki(@)sll.fi, 050-582 1107.

Ministeri Hemilän tiedote

Järjestöjen ehdotus kokonaisuudessaan suomeksi ja ruotsiksi: Luonto-Liiton Etelä-Suomi -sivut
Järjestöjen metsiensuojelugallup: http://www.sll.fi/tiedotus/2001/MetsatGallup.html METSO-toimikunnan sivut: http://www.vyh.fi/luosuo/essu/metsoind.htm