Luonto-Liiton metsäryhmän etusivulle

 

NEULANEN 8/2004
- Luonto-Liiton metsäuutiskatsaus

Metsäuutisia
- Uskokaa jo: Kymmenys metsistä suojeltava!
- Luonnonsuojelupiiri sovelsi järjestöjen suojelutavoitteet maakuntaan
- Metsähallituksen Länsi-Suomen luonnonvarasuunnittelu loppusuoralla...
- ...ja maastossakin ryske yltyy

Pikku-uutisia
- Satu Hassi: Avohakkuut luvanvaraisiksi
- FFCS - Itsesertifiointi ei pöytää hakkaamalla parane
- Greenpeace kiittää....ja jatkaa: Malahvia suojeltava!
- Väitös Helsingissä: Vanhojen metsien käävillä aika ankeaa
- MOSSE ulos kaapista

 

Uutisvihjeet ja palaute osoitteeseen: metsaweb(@)luontoliitto.fi
>>> Metsäuutiskatsausten etusivulle


 

METSÄUUTISIA

Uskokaa jo: Kymmenys metsistä suojeltava!

Noin 10% Euroopan metsistä pitäisi suojella hakkuilta ja metsätalouskäytäntöjä pitäisi muuttaa luontoystävällisemmiksi. Tämä on välttämätöntä monien lajien ja metsätyyppien elinvoimaisuuden säilyttämiseksi. Näin todetaan BirdLife Internationalin tuoreessa teoksessa "How Much, How To ? - Practical Tools for Forest Conservation". Viime perjantaina Berliinissä julkaistu teos kokoaa viimevuosien tutkimustuloksia sekä kokemuksia käytännön metsiensuojelun hankkeistaympäri Eurooppaa.

- Viime vuosina metsien sertifiointi sekä eräät muut luonnonhoitotoimenpiteet talousmetsissä ovat luoneet vaikutelman, että pienten elinympäristölaikkujensäästäminen olisi yksin riittävä toimenpide myös erikoistuneiden ja harvinaisten metsälajien suojelemiseksi. Käsitys on kuitenkin pääsääntöisesti virheellinen. Tämä on ennustettu teoreettisesti ja vahvistettu lukuisissa kenttätutkimuksissa eri puolilla Eurooppaa, sanoo suojelun tarvearvio-osion teokseen kirjoittanut professori Ilkka Hanski Helsingin yliopistosta.

Monille suomalaisille metsäalan vaikuttajille tuntuu edelleen olevan epäselvää, miksi juuri kymmenen prosenttia metsistä pitäisi suojella. Asian ymmärtämisensijaan on levitelty omahyväisiä herjoja siitä, että eihän tässä prosentteja suojella vaan monimuotoisuutta. Näitä kahta ei kuitenkaan voida noin vaan erottaa toisistaan: kun vaativalle metsälajistolle soveltuvan elinympäristönjäljellä oleva pinta-ala vähenee noin kymmeneen prosenttiin alkuperäisestä pinta-alasta, alkaa jäljellä oleva lajisto taantua jyrkästi. Noin kymmenen prosentin suojeluaste tarvitaan siis, jotta lajiston voidaan perustellusti olettaa säilyvän. Nykyinen, puutteellinen ja pirstoutunut suojelualueverkosto ei tällaista voi taata. Tästäkään huolimatta Suomessa ei ole kyetty edes pohtimaan sitä, mikä metsiensuojelumme tavoite konkreettisesti tulisi olla -ympäripyöreitä ja tulkinnallisia tavoitteita toki riittää.

BirdLifen uusi kirja "How Much, How To? - A Practical Guide to Forest Conservation" on selailtavissa osoitteessa:
http://www.birdlife.net/action/change/europe/forest_task_force/index.html

Luonnonsuojelupiiri sovelsi järjestöjen suojelutavoitteet maakuntaan

Keski-Suomen luonnonsuojelupiiri näytti esimerkkiä muille ja laati ensimmäisenä maakunnallisena luontojärjestönä oman metsäohjelman, jossa hahmotellaan suuntaviivoja metsiensuojelulle lähitulevaisuudessa. Ohjelma onnistuu hienosti konkretisoimaan maakuntatasolle luontojärjestöjen yhteiset metsiensuojelutavoitteet, jotka on esitelty Palaako elävä metsä -kirjassa.

Keski-Suomen metsien eliölajien suojelu ei ole suotuisalla tasolla. Luonnonsuojelupiiri esittääkin metsäohjelmassaan, että noin 10 % (140 000 hehtaaria) Keski-Suomen kaikista metsäisistä luontotyypeistä suojellaan vuoteen 2020 mennessä. Lähes kaikki uudet suojelualueet perustettaisiin valtion, yhtiöiden, kuntien ja muiden yhteisöjen maille. Yksityismaiden suojelutavoitteeksi ohjelmassa esitetään viisi prosenttia.

Suojelun lisäksi Keski-Suomen talousmetsistä kymmenisen prosenttia (noin 125 000 hehtaaria) tulisi olla luonnonarvometsiä, "monikäyttömetsiä", joissa puun tuotannon lisäksi huomioidaan mm. virkistyksen tarpeet. Monikäyttömetsät perustettaisiin valtion, kuntien, yhtiöiden ja muiden yhteisöjen maille.

Tavoitteiden saavuttamisen jälkeenkin 90 prosenttia (noin 1 250 000 ha) Keski-Suomen metsien puuntuottokyvystä jäisi ihmisten käyttöön eli antaisimme vain noin kymmenyksen metsistä kaikille noin 20 000:lle muulle metsiä hyödyntävälle lajille, kuten metsäohjelmassa asia osuvasti ilmaistaan.

Kokonaisuutena metsämaakunta Keski-Suomen metsiin saataisiin "puupeltojen" ja tiukasti suojeltujen alueiden ohella kohteita, joissa teollinen puuntuotanto nivoutuisi yhteen pehmeämmän metsätalouden alueiden kanssa, ja ne puolestaan suojelu-, virkistys- ja retkeilypainotteisten alueiden kanssa. Ohjelman toteutuminen antaisi myös mahdollisuuden valita toinen suuri metsien sertifiointijärjestelmä (FSC), joka huomioi metsäluonnon suomalaista, teollisuusvetoista FFCS-sertifikaattia paremmin.

Luonnonsuojelupiiri muistuttaa tiedotteessaan myös siitä, että vaikka metsätalouden vuosituotanto Suomessa on kaksinkertaistunut, metsätyöpaikat ovat kuitenkin vähentyneet alle neljännekseen kolmessa vuosikymmenessä.

Keski-Suomen luonnonsuojelupiirin tiedote aiheesta:
http://www.saunalahti.fi/~kspiiri/KesMOTiedote211004.html

Metsäohjelma kokonaisuudessaan:
http://www.saunalahti.fi/~kspiiri/Metsaohjelma.html

Luontojärjestöjen yhteinen Palaako elävä metsä -kirja (pdf-muodossa):
http://birdlife.fi/suojelu/palaako.pdf

Metsähallituksen Länsi-Suomen luonnonvarasuunnittelu loppusuoralla...

Metsähallitus on kuluvan vuoden ajan tehnyt Länsi-Suomen alueelle uutta luonnonvarasuunnitelmaa. Suunnitelman pitäisi valmistua vuoden loppuun mennessä. Länsi-Suomen alue käsittää tässä yhteydessä noin Suomen eteläpuoliskosta.

"Luonnonvarasuunnittelussa valtion maa- ja vesialueita tarkastellaan kokonaisvaltaisesti eri näkökulmista ja tehdään sen perusteella maankäyttöpäätöksiä. Luonnonvarasuunnittelun tavoitteena on sovittaa alueen luonnonvarojen tarjoamia mahdollisuuksia ja niihin eri tahoilta kohdistuvia tarpeita yhteen toimivaksi kokonaisuudeksi", kertoo Metsähallitus nettisivuillaan.

Länsi-Suomen luonnonvarasuunnittelua varten Metsähallitus perusti kolme yhteistyöryhmää, joihin valtion metsä- ja vesialueiden käytöstä kiinnostuneet sidosryhmät valitsivat edustajansa. Mukana yhteistyöryhmissä on ollut viranomaisia, järjestöjä sekä metsiin liittyvien elinkeinojen ja virkistyskäytön edustajia. Yhteistyöryhmät ovat ottaneet suunnittelussa kantaa Metsähallituksen toiminnan tavoitteisiin, vaihtoehtoihin sekä toiminnan linjauksiin. Eri asia on, paljonko kannanotot ovat vaikuttaneet.

Luonnonsuojelujärjestöt laativat oman vaihtoehtonsa Länsi-Suomen luonnonvarasuunnitelmaan. Tämä vaihtoehto sai jonkin verran kannatusta, joskaan ei niin paljon kuin sidosryhmien suojelumyönteiset kommentit antoivat ymmärtää. Ilmeisesti vaihtoehto oli "väärän" tahon tekemä. Metsähallituksessa on tultu siihen tulokseen, että yhteistyöryhmät kollektiivisesti kannattavat luontomatkailu- ja virkistyskäyttöpainotteista vaihtoehtoa. Eräs yhteistyöryhmän jäsen totesi, että "Metsähallitus runnoi haluamaansa vaihtoehtoa läpi kuin käärmettä pyssyyn".

Järjestöjen suojeluesitykset toteutunevat joiltakin osin luonnonvarasuunnitelmassa, mikä Luonto-Liiton metsäryhmässäkin on otettu ilolla vastaan. Metsähallitus perustanee Länsi-Suomen alueelle joitakin uusia suojelumetsiä. Esimerkkeinä mainittakoon Parkanon Kaidatvedet, Kurun Pikku-Suolijärvi ja Perhon Salmelanharju. Vielä ehdit kertoa oman mielipiteesi Metsähallitukselle!

Jokaisen valtionmaiden käytöstä kiinnostuneen kannattaa nyt käydä ottamassa kantaa Länsi-Suomen luonnonvarasuunnitteluun netissä osoitteessa:
http://www.addquiz.net/metsa/?kyselyn_tunnus=kommentoi

...ja maastossakin ryske yltyy

Metsähallituksen luonnonvarasuunnitelma laaditaan osallistavan suunnittelun menetelmin - eletäänhän nykyaikaa. Luonnonsuojelujärjestöissä on pitkään mietitty tarkoittaako osallistaminen tässä tapauksessa sitä, että suojeltavaksi esitettyjä kohteita hakataan kesken prosessin, jolloin järjestöt käytännössä pakotetaan turvautumaan mielenosoitukseen maastossa.

Metsähallitus on viime viikkoina kunnostautunut kyseenalaisissa hakkuissa kahdessakin paikassa. Parkanon Kaidatvedet ja Lopen Keihäsjärvi ovat tästä syystä näkyneet julkisuudessa melko laajastikin.

Luonnonsuojelujärjestöt ovat esittäneet suojeltavaksi sekä Kaitojavesiä että Keihäsjärveä useampaan otteeseen, mm. Länsi-Suomen luonnonvarasuunnitelman yhteydessä. Suojeluesityksistä on haluttu pitää kiinni, koska alueet ovat arvokkaita. Niinpä molemmissa paikoissa on järjestetty mielenosoitus Metsähallituksen hakkuita vastaan.

Mielenosoitukset ovat johtaneet hakkuiden keskeytymiseen - toistaiseksi, kuten Metsähallituksesta sanotaan. Kaitojenvetten kohdalla tilanne näyttää sikäli hyvältä, että alueelle ollaan kuin ollaankin uudessa luonnonvarasuunnitelmassa perustamassa 100 hehtaarin laajuista suojelumetsää. Keihäsjärvelle suojelua ei sen sijaan näytä olevan vieläkään tulossa, vaan alueen ainoana suojeltuna osana säilyy Keihässuon soidensuojelualue.

Kaitojenvetten suojelumetsää varjostaa kuitenkin edelleen hakkuu-uhka: Metsähallitus sanoo toisaalta suojelevansa alueen, mutta toisaalta uhkaa sitä ennen tehdä loppuun hakkuut, jotka romuttavat suojeluarvot.

Lisätietoa Kaidoistavesistä ja Keihäsjärvestä sekä luonnonsuojelujärjestöjen yhteistiedotteet löytyvät osoitteesta:
http://www.luontoliitto.fi/metsa/etelasuomi/

PIKKU-UUTISIA

Satu Hassi: Avohakkuut luvanvaraisiksi
Europarlamentaarikko Satu Hassin mukaan luonnonsuojelujärjestöt ovat oikealla asialla vastustaessaan avohakkuita kansallispuistojen ja suojelualueiden reuna-alueilla. Varsinaisten suojelualueiden ympärille tulisi Hassin mielestä perustaa "puskurivyöhykkeitä", joissa muun muassa avohakkuut olisi kielletty. Hassin mukaan valtiovalta ohjaa Metsähallitusta lyhytnäköisellä tavalla, kun sitä piiskataan tekemään liian suurta taloudellista tulosta. Se pakottaa Metsähallituksen hakkaamaan myös valtion omistamia vanhoja metsiä, joissa luontoarvot ovat suurimmat. Valtion talousarviossa ensi vuodelle tulisi alentaa Metsähallituksen tulostavoitetta.
Hassi ehdottaa tulostavoitteen laskemisen lisäksi metsien moninaiskäytön laajentamista, mikä mahdollistaisi suojelun, metsäteollisuuden ja virkistyskäytön rinnakkaiselon. Avohakkuut eivät moninaiskäyttöä mahdollista:
- Avohakkuut tulisi koko Suomessa saattaa luvanvaraisiksi. Ennen avohakkuuluvan myöntämistä tulisi arvioida hakkuun vaikutukset metsän moninaiskäyttöön ja maisemaan. Kansallispuistojen reuna-alueilla avohakkuut tulisi kieltää kokonaan, vaatii Hassi.

Tiedote 5.11. Viisi prosenttia Etelä-Suomen metsistä tulisi suojella
http://www.satuhassi.net/puheet/metsa051104.htm

FFCS - Itsesertifiointi ei pöytää hakkaamalla parane
Suomalainen metsäsektorin itsesertifiointijärjestelmä FFCS saa kyytiä Greenpeacen, Luonto-Liiton ja Suomen luonnonsuojeluliiton tuoreessa raportissa Certifying extinction? Raportti osoittaa, että vuoden alussa uudistetussa FFCS-järjestelmässä on vakavia puutteita vanhojen metsien määrittelyn ja uhanalaisten lajien elinympäristön suojelun osalta. FFCS on suomalaisten metsänomistajien ja -teollisuuden kehittämä kansallinen järjestelmä, jota yksikään ympäristöjärjestö ei tue. Järjestöt kannattavat kansainvälistä FSC-järjestelmää.
Suomalainen metsäteollisuus ei saa kehuja Taloussanomien kolumnissakaan (10.11.) mitä sertifiointiin tulee. Kolumnissa kummastellaan Suomen metsäteollisuuden reaktiota suurten paperin ostajien vaatimuksiin siirtyä FSC-sertifikaatin mukaiseen metsänhoitoon. "Suomalainen metsäteollisuus on vastannut asiakkaan vaatimuksiin kuittaamalla FCS:n ympäristöjärjestöjen propagandaksi ja vakuuttamalla, että suomalaisten oma FFCS-sertifikaatti on ihan yhtä hyvä leima."
Kolumni jatkuu: "Metsäteollisuuden sedät tuntuvat uskovan, että sertifikaateissa on kyse vain ympäristönsuojelusta. Ainakin minä olen vuosien mittaan istunut useassa tilaisuudessa, jossa metsämiehet ensin haukkuvat viherhihhulit yleensä ja Greenpeacen aivan erityisesti ja painottavat sitten suomalaisen metsänhoidon ylivertaisuutta sekä metsäyhtiöiden että luonnon kannalta. Yksi puhuja tehosti FFCS:n kriteerejä hakkaamalla kämmentä pöytään niin että kuulijoilta putosi lusikka kahvitassin reunalta."
"Jo nyt on kuitenkin selvää, että esimerkiksi jokien ja järvien suojavyöhykkeiden ero on sertifikaateissa merkittävä: suomalainen tyytyy 3-5 metrin hakkaamattomaan kaistaleeseen, kansainvälinen vaatii 20 metrin siivua. Yhtäkkiä suomalaisleima ei tunnukaan yhtä ympäristöystävälliseltä kuin ostajien vaatima."

Järjestöjen yhteistiedote11.10. Metsärikosten sertifikaatti
http://www.luontoliitto.fi/metsa/tiedotus/041011.html

Certifying extinction? –raportti (pdf-muodossa):
http://www.greenpeace.se/files/2800-2899/file_2866.pdf

Greenpeace kiittää....ja jatkaa: Malahvia suojeltava!
Greenpeace kiittää Brasilian hallituksen päätöstä suojella kaksi miljoonaa hehtaaria sademetsiä. Sen sijaan metsähallituksen hakkuusuunnitelmat Suomussalmen Malahvialla eivät saa järjestön kiitosta: hakkuiden jalkoihin jäisi mm. kuusitoista uhanalaisten lajien esiintymää (yhteensä kuusi eri lajia).
http://www.greenpeace.se/np/s/NP_onepr.asp?g=for&number=3527&lang=F
http://www.greenpeace.se/np/s/NPF_for_malahviatied.asp?g=for&lang=F

Väitös Helsingissä: Vanhojen metsien käävillä aika ankeaa
Kääpätutkija Reijo Penttilän tuoreen väitöskirjan mukaan vanhojen talousmetsien kääpälajisto osoittautui varsin köyhäksi verrattuna vanhoihin luonnontilaisiin tai luonnontilaisen kaltaisiin metsiin. Uhanalaisia lajeja löytyi vain metsistä, joissa lahopuuta oli yli 20 m3/ha. Uhanalaisia kääpälajeja löytyi lähinnä järeiltä, jo hieman pidemmälle lahonneilta maapuilta. Talousmetsien lahopuulta eli hakkuukannoilta ja ohuilta hakkuutähdelatvuksilta uhanalaisia lajeja ei löytynyt lainkaan. Penttilän tutkimusten mukaan monia uhanalaisia kääpälajeja uhkaa alueellinen sukupuutto, jos lahopuun ja runsaslahopuustoisten metsien määrää ei nosteta riittävän nopeasti. Erityisesti kuusella kasvavat uhanalaiset kääpälajit ovat herkkiä metsätalouden vaikutuksille ja runsaslahopuustoisten metsien pirstoutumiselle.
Pelkästään runsas lahopuusto ei kuitenkaan takaa arvokasta lahottajasienilajistoa. Lahopuuston ennallistamiskohteiden sijainti suhteessa olemassa oleviin arvokkaan lajiston ydinalueisiin sekä lajien leviämiskykyyn näyttää pitkälti määräävän “ennallistamiskohteille” ilmestyvän lajiston rakenteen.
Suomessa vanhoja, luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia metsiä on alle viisi prosenttia metsäpinta-alasta. Väitöskirjan tiivistelmä löytyy osoitteesta: http://savotta.helsinki.fi/halvi/tiedotus/vaitokset.nsf/b688d98986c9e9edc2
256a4c003e4ba9/efb6edb22cf9d017c2256f330020b98e?OpenDocument

MOSSE ulos kaapista
Monimuotoisuuden tutkimusohjelma MOSSE:n tuloksia julkistetaan Helsingissä pidettävässä seminaarissa 17.-18.11.
http://www.mmm.fi/metso/arkisto/seminaarit/hanasaari_11_2004/
hanasaari_2004_11.html

 


Uutisvihjeet ja palaute osoitteeseen: metsaweb(@)luontoliitto.fi

> Metsäuutiskatsausten etusivulle
> Luonto-Liiton metsäpääsivulle

Luonto-Liiton metsäuutiskatsaus



[ Luonto-Liiton metsäryhmän etusivulle ]