2.7.2002
Eriävä mielipide
METSO-toimikunnan mietintöön
Toimintaohjelma
on riittämätön suhteessa toimikunnan tehtävään ja suojelubiologisen
tiedon osoittamaan suojelutarpeeseen. Nykyinen toimintaohjelma ei
myöskään varmista Kansallisen metsäohjelman tasapainoista toteuttamista.
Toimikunnan esitystä tulee täydentää merkittävästi toimenpiteiden,
aikataulun ja rahoituksen osalta.
METSO Kansallisen
metsäohjelman tasapainottavana osana
Valtioneuvosto
hyväksyi vuonna 1999 Kansallisen metsäohjelman 2010 (KMO). Ohjelmalla
tavoitellaan huomattavaa lisäystä hakkuumäärissä ja valtion tuessa
metsätaloudelle vuosina 2000 - 2010. KMO:n ympäristövaikutusten arvioinnin
mukaan lisähakkuut kohdistuvat erityisesti Etelä-Suomeen, missä suojelutilanne
on jo ennestään merkittävästi huonompi kuin Pohjois-Suomessa. Hakkuut
lisääntyvät erityisesti suojelun kannalta tärkeissä vanhoissa kuusivaltaisissa
metsissä.
Kansallisen metsäohjelman
yhteydessä päätettiin, että "kartoituksen pohjalta laaditaan lähivuosien
aikana Etelä-Suomen, Oulun läänin länsiosan ja Lounais-Lapin metsiensuojelun
tavoite-, rahoitus- ja toimintaohjelma, joka käynnistetään ohjelman
valmistuttua." KMO:ssa päätettiin myös, että työryhmässä laadittavan
Etelä-Suomen metsiensuojeluohjelman rahoitustarve ja rahoitustavat
selvitetään ohjelmaa laadittaessa. Lisäksi sovittiin, että KMO:aa
tulee toteuttaa tasapainoisesti, ja että "mikäli ohjelman jokin osa
ei toteudu suunnitellulla tavalla, tulee koko ohjelmaa tarkistaa vastaavasti".
Suojelutarve
on kiistaton
Laajapohjainen
asiantuntijatyöryhmä laati poikkeuksellisen perusteellisen arvion
Etelä-Suomen ja Pohjanmaan metsien suojelutarpeesta vuonna 2000. Tässä
yksimielisessä ns. ESSU-mietinnössä todettiin kaikkien metsäisten
luontotyyppien tarvitsevan lisäsuojelua. Vuonna 2001 valmistunut kolmas
ja edellisiä huomattavasti perusteellisempi uhanalaisten eliölajien
arviointi osoitti, että lähes puolet (43%) Suomen uhanalaisista eliölajeista
elää ensisijaisesti metsissä. Uusin tutkimustieto osoittaa kiistatta,
että muutokset talousmetsien käsittelyssä, vaikka ovatkin oikeansuuntaisia,
eivät turvaa uhanalaisten lajien pitkäaikaista esiintymistä. Etelä-Suomen
ja Pohjanmaan metsien nykyinen suojeluaste on niin alhainen, noin
1,1 % metsämaasta, että suotuisan suojelun tasoa ei voida saavuttaa
ilman suojelualueiden mittavaa lisäystä.
METSO-toimikunnan
päätehtävä oli "esittää määrälliset ja ajalliset tavoitteet toimenpiteille,
joilla Etelä-Suomen, Oulun läänin länsiosan ja Lapin läänin lounaisosan
alueen metsien suojelutilannetta parannetaan metsien luontotyyppien
ja eliölajien suotuisan suojelun tason säilyttämiseksi tai palauttamiseksi."
Tässä perustehtävässä METSO-toimikunta on epäonnistunut.
Vakavin puute
on, että toimintaohjelma ei sisällä esitystä metsäisten luontotyyppien
suojelu- ohjelman valmistelun käynnistämiseksi. Toimintaohjelma siirtää
jopa päätöksen suojeluohjelman tarpeesta vuoteen 2007. Toimenpiteiden
lykkääminen johtaa edelleen heikkenevään suojelu- tilanteeseen, jonka
korjaaminen myöhemmin tulee entistäkin kalliimmaksi. Suojeluohjelman
suunnittelun lykkääntyminen vuoteen 2007 vie pohjan valtioneuvoston
edellyttämältä Kansallisen metsäohjelman tasapainoiselta toteuttamiselta.
Toimikunnan esittämät,
vuosina 2003-2007 toteutettavat vaatimattomat hankkeet eivät poista
ESSU-mietinnössä osoitettua suojelun tarvetta.Lisäksi toimenpiteet
ajoittuvat suurelta osin KMO-kauden loppuun ja jopa sen jälkeiseen
aikaan. Samaan aikaan metsätaloustoimia aiotaan KMO-toimikaudella
tukea budjettivaroista yli 500 miljoonalla eurolla. Tätä ei voi pitää
Kansallisen metsäohjelman tasapainoisena toteuttamisena. Näkemyksemme
mukaan KMO:aa on siis tarkistettava kokonaisuuden osalta siten, että
vuodesta 2003 lähtien vähennetään myös puuntuotantoon osoitettavia
valtion tukia.
Huomattakoon,
että Ruotsi on jo tehnyt METSO-toimikunnan tehtävää vastaavan, maan
eteläosiin painottuvan lisäsuojelupäätöksen. Lakisääteisesti siellä
suojellaan noin 400 000 hehtaaria ja vapaaehtoisesti (muun muassa
FSC-sertifioinnilla) noin 500 000 hehtaaria.
Suojeluohjelman
aikataulu ja resurssit
Luonnonsuojelulain
mukaisen suojeluohjelman valmistelun laatuvaatimukset ovat korkeat.
Jotta luonnonsuojeluohjelma voidaan käsitellä valtioneuvostossa vuonna
2007, selvitykset on aloitettava viipymättä. Ympäristöhallinnolle
tulee osoittaa tähän työhön tarvittavat voimavarat jo vuoden 2003
budjettiin.
Suojeluohjelman
rahoittamiseksi tarvitaan nykyisen Luonnonsuojelun rahoitusohjelman
(1996 - 2007) jatkamista toisella samanlaisella ohjelmalla (2008 -
2017). Ympäristöhallinnolle on annettava valtuudet sitoa näitä varoja
jo vuodesta 2005 alkaen, kun nykyisen rahoitusohjelman sitomisvaltuudet
loppuvat.
Uhattujen
arvokohteiden säilyminen turvattava ennen vuotta 2007
Suojeluohjelman
valmistelun aikana löytyvien suojelunarvoisten kohteiden säilyminen
tulee varmistaa kaikkien omistajaryhmien mailla jo vuosina 2003-2007.
Eräs näitä kohteita välittömästi uhkaava tekijä on metsäverotuksen
muutos vuonna 2005. Yksityismaiden arvokohteiden hankkimiseksi luonnonsuojelun
hankintamäärärahoja tulee lisätä jo vuosiksi 2003 - 04. Valtion metsien
osalta luonnonsuojelullisesti arvokkaat metsät tulee säilyttää odottamaan
vuonna 2003 käynnistyvää selvitystyötä.
Talousmetsien
luonnonhoidon säädösmuutokset
Talousmetsien
luonnonhoitoa koskevan lainsäädännön kehittämiseksi on valtioneuvoston
asetettava laajapohjainen asiantuntijatyöryhmä vuonna 2003. Sen tulee
arvioida mm. nykyisen metsälainsäädännön keskinäiset ristiriitaisuudet,
sen riittävyys ja toimivuus sekä laatia ehdotus metsälainsäädännön
muuttamiseksi siten, että se turvaa talousmetsien monimuotoisuuden
säilymisen nykyistä huomattavasti laaja-alaisemmin ja sitovammin.
Työryhmän toimeksiannon ja sen laatiman ehdotuksen tulee kattaa metsälaki,
kestävän metsätalouden rahoituslaki, metsän hyönteis- ja sienituholaki
sekä luonnonsuojelulaki (erityisesti sen 29§). Nykyinen lainsäädäntö
ei esimerkiksi pysty turvaamaan monimuotoisuudelle tärkeän lahopuun
säilymistä edes metsälain erityisen tärkeissä elinympäristöissä lainsäädännön
ristiriitaisuuksista johtuen. Tämän valtioneuvoston asettaman työryhmän
tulee valmistella myös toimikunnan mietinnössä mainittu ennakkopäätösmenettely
metsälain erityisen tärkeiden elinympäristöjen rajauksesta. Tällaisten
merkittävien lainsäädäntöä koskevien asioiden valmistelu ministeriön
sisäisenä virkatyönä ilman laajapohjaista ja avointa valmistelua julkisuuslain
hengessä ei enää 2000-luvulla ole soveliasta.
Metsiensuojelun
positiiviset sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset
Toimikunnan mietintö
ei huomioi riittävästi metsiensuojelun positiivisia kansataloudellisia
ja sosiaalisia vaikutuksia, vaikka suojelualueiden merkitys erityisesti
Ruuhka-Suomen virkistysalueina on kasvussa. Luontomatkailun työllistävä
vaikutus vuonna 2000 oli 35 000 henkilötyövuotta ja 2010 sen arvioidaan
olevan 64 000. Sen sijaan metsäsektorin työvoima on ollut pitkään
laskussa huolimatta tuotannon ja hakkuumäärien voimakkaasta kasvusta.
Metsäsektorin työllisyys väheni 1970-2000 206 000:sta 95 000 henkilötyövuoteen
ja sen arvioidaan laskevan 80 000 henkilötyövuoteen 2010 mennessä.
Investoinnit muun muassa uusiin metsäisiin kansallispuistoihin Etelä-Suomessa
olisivat kansantaloudellisesti kannattavia. Virkistyskäyttöä tukeva
metsiensuojelu olisi myös järkevää, työllisyyttä tukevaa alue- ja
maaseutupolitiikkaa.
Helsingissä,
27. kesäkuuta 2002 Sini Harkki
