008. Paastonjärvien metsä , Loppi, Karkkila
Karttalehti 2042 02 / Kohteen
kartta [pdf]
Linkki
Kansalaisen karttapaikkaan
PDF-kartan julkaisulupa: Pohjakartta (c) Maanmittauslaitos
lupanro 1065/MML/09
Iso Paastonjärven kohde on erittäin arvokas, luonnontilaisen kaltaisten harju-,
kangas- ja lehtometsien, korpien, rämeiden ja nevojen sekä rakentamattomien
rantojen muodostama monimuotoinen kokonaisuus, jollaiset ovat suurharvinaisuuksia
Etelä-Suomen pirstoutuneessa metsämaisemassa. Kohde sijaitsee Uudenmaan ja
Kanta-Hämeen maakuntien ja Karkkilan ja Lopen kuntien rajalla. Iso Paastonjärven
ja Vähäjärven eteläpuolella maakunnan rajaa myötäilevä harju on merkitty Kanta-Hämeen
maakuntakaavaan geologian- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaana harjukohteena.
Kohteen laajuus, yhtenäisyys ja monipuolisuus tekevät siitä myös erinomaisen
retkeilykohteen. Arvokkaalla harjualueella ja järven rannoilla kulkeekin ahkerassa
käytössä olevia polkuja.
Harjulla kasvaa vanhaa, rakenteeltaan luonnontilaisen kaltaista mäntyvaltaista
metsää, jossa on seassa vanhoja koivuja, kuusia, haapoja. Paikoin rinteillä
on reheviä haapavaltaisia tai sekapuustoisia lehtoja ja runsaasti ja monipuolisesti
havu- ja lehtilahopuuta. Harjun rinteiden alapuolella olevat metsät ovat niin
ikään erirakenteisia ja vanhoja. Erityisen edustava sekä topografialtaan että
puustoltaan on Kaitalammin itäpuolella sijaitseva kuusivaltainen metsä. Kumpareisessa
maastossa lahopuustoiset metsät vaihettuvat notkojen pohjalla oleviin pieniin
kangaskorpilaikkuihin. Metsässä on lähes täydellinen kuusen lahopuujatkumo
ja myös runsaasti vanhoja mäntymaapuita sekä jyhkeitä kilpikaanamäntyjä. Myös
koivua, haapaa ja raitaa esiintyy. Palokärjen syönnösjälkiä näkyy alueella
runsaasti.
Alueella on myös hyvin monipuolinen suoluonto. Vesitaloudeltaan luonnontilaisen
kaltaisia tai vain vähän muuttuneita korpia löytyy harjujakson etelärinteiden
alta sekä Iso Paastonjärven länsi- ja pohjoisrantojen tuntumasta. Iso Paastonjärven
pohjoispuolella sijaitsevan korven ympäristössä on myös hyvin runsaasti järeää
kuusi- ja paikoin haapalahopuuta. Hienoja rantarämeitä taas tarjoavat Kalliolammi
ja Paskoilampi. Tosin Paskoilammen ympäristössä on myös ojituksen vaikutuksesta
kuivuneita ja puustoltaan nuorempia, mutta osin ennallistamiskelpoisia rämeitä.
Vähäjärveä ympäröi ehyt ja monipuolinen nevakokonaisuus. Järven laskupuron
ympäristössä puustoiset ja avosuotyypit vaihettuvat toisiinsa harvinaisen
hienosti. Vähäjärven ja Iso Paastonjärven välissä on maisemallisesti hieno
metsäkannas, jolla havaittiin pohjantikka.
Vähäjärven pohjoispuolelta ja Iso Paastonjärven luoteispuolelta löytyy myös
erirakenteisia, lehtopohjaisia kuusivaltaisia metsiä, joissa on paikoin runsaasti
haapaa, koivua ja vaahteraa sekä runsaasti ja monipuolisesti lahopuuta. Kohteen
itälaidalla kulkevan tien itäpuolella sekä Kaitalammin ja Ali-Paastonjärven
välissä sen sijaan kasvaa nuorempia ja käsitellympiä metsiä, joita on myös
hakattu viime aikoina. Varttuessaan metsät kehittyvät kuitenkin tärkeiksi
tukialueiksi alueen vanhoille metsille.
Kohdeluetteloon