008. Paastonjärvien metsä , Loppi, Karkkila

Kuva: Mauno Särkkä Karttalehti 2042 02 / Kohteen kartta [pdf]
Linkki Kansalaisen karttapaikkaan
PDF-kartan julkaisulupa: Pohjakartta (c) Maanmittauslaitos lupanro 1065/MML/09


Iso Paastonjärven kohde on erittäin arvokas, luonnontilaisen kaltaisten harju-, kangas- ja lehtometsien, korpien, rämeiden ja nevojen sekä rakentamattomien rantojen muodostama monimuotoinen kokonaisuus, jollaiset ovat suurharvinaisuuksia Etelä-Suomen pirstoutuneessa metsämaisemassa. Kohde sijaitsee Uudenmaan ja Kanta-Hämeen maakuntien ja Karkkilan ja Lopen kuntien rajalla. Iso Paastonjärven ja Vähäjärven eteläpuolella maakunnan rajaa myötäilevä harju on merkitty Kanta-Hämeen maakuntakaavaan geologian- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaana harjukohteena. Kohteen laajuus, yhtenäisyys ja monipuolisuus tekevät siitä myös erinomaisen retkeilykohteen. Arvokkaalla harjualueella ja järven rannoilla kulkeekin ahkerassa käytössä olevia polkuja.

Harjulla kasvaa vanhaa, rakenteeltaan luonnontilaisen kaltaista mäntyvaltaista metsää, jossa on seassa vanhoja koivuja, kuusia, haapoja. Paikoin rinteillä on reheviä haapavaltaisia tai sekapuustoisia lehtoja ja runsaasti ja monipuolisesti havu- ja lehtilahopuuta. Harjun rinteiden alapuolella olevat metsät ovat niin ikään erirakenteisia ja vanhoja. Erityisen edustava sekä topografialtaan että puustoltaan on Kaitalammin itäpuolella sijaitseva kuusivaltainen metsä. Kumpareisessa maastossa lahopuustoiset metsät vaihettuvat notkojen pohjalla oleviin pieniin kangaskorpilaikkuihin. Metsässä on lähes täydellinen kuusen lahopuujatkumo ja myös runsaasti vanhoja mäntymaapuita sekä jyhkeitä kilpikaanamäntyjä. Myös koivua, haapaa ja raitaa esiintyy. Palokärjen syönnösjälkiä näkyy alueella runsaasti.

Alueella on myös hyvin monipuolinen suoluonto. Vesitaloudeltaan luonnontilaisen kaltaisia tai vain vähän muuttuneita korpia löytyy harjujakson etelärinteiden alta sekä Iso Paastonjärven länsi- ja pohjoisrantojen tuntumasta. Iso Paastonjärven pohjoispuolella sijaitsevan korven ympäristössä on myös hyvin runsaasti järeää kuusi- ja paikoin haapalahopuuta. Hienoja rantarämeitä taas tarjoavat Kalliolammi ja Paskoilampi. Tosin Paskoilammen ympäristössä on myös ojituksen vaikutuksesta kuivuneita ja puustoltaan nuorempia, mutta osin ennallistamiskelpoisia rämeitä. Vähäjärveä ympäröi ehyt ja monipuolinen nevakokonaisuus. Järven laskupuron ympäristössä puustoiset ja avosuotyypit vaihettuvat toisiinsa harvinaisen hienosti. Vähäjärven ja Iso Paastonjärven välissä on maisemallisesti hieno metsäkannas, jolla havaittiin pohjantikka.

Vähäjärven pohjoispuolelta ja Iso Paastonjärven luoteispuolelta löytyy myös erirakenteisia, lehtopohjaisia kuusivaltaisia metsiä, joissa on paikoin runsaasti haapaa, koivua ja vaahteraa sekä runsaasti ja monipuolisesti lahopuuta. Kohteen itälaidalla kulkevan tien itäpuolella sekä Kaitalammin ja Ali-Paastonjärven välissä sen sijaan kasvaa nuorempia ja käsitellympiä metsiä, joita on myös hakattu viime aikoina. Varttuessaan metsät kehittyvät kuitenkin tärkeiksi tukialueiksi alueen vanhoille metsille.

Kohdeluetteloon