068. Sorvanloilo, Rautalampi

Karttalehti 3223 08

Kohteen kartta [pdf] /Linkki Google Mapsiin

Kohdeluetteloon

 

Sorvanloilon alue koostuu Ison Niinivuoren ja Pöllyvuoren kallioalueista ja niiden väliin jäävästä Sorvanloilon laaksosta. Alue on luokiteltu kokonaisuudessaan valtakunnallisesti hyvin arvokkaaksi kallioalueeksi, minkä lisäksi sillä on huomattavaa merkitystä vanhojen metsien suojelulle.

Ison Niinivuoren ja Pöllyvuoren suojeluarvot liittyvät ennenkaikkea kallioluontotyyppeihin ja niiden lajeihin. Puustoltaan alueet ovat kitukasvuisia kalliometsiä, mutta niiden luonnontila on suurelta osin hyvä. Niini- ja Pöllyvuorten välissä oleva Sorvanloilo on maisemallisesti erittäin näyttävä kivikkoinen rinne. Rinteellä kasvaa luonnontilaisen kaltaista vanhahkoa mäntyvaltaista metsää. Rinteessä lahoaa merkittävästi lahopuuta, joukossa on myös järeitä, aikaisemman puustosukupolven mäntymaapuita. Sorvanloilo-sanan pohjoispuolella tien varressa on rakenteeltaan luonnontilaisen kaltaista varttunutta sekametsää (puustossa kuusi, koivu, haapa ja harmaaleppä). Kivikkoisimman rinteen eteläpuolella (tien lähellä) kasvaa nuorta sekametsää. Välikallion osa-alue tien itäpuolella sisältää luonnontilaisen kaltaisia vanhoja kallio- ja kangasmetsiä, korpipainenteita sekä jonkin verran kevyesti harvennettuja varttuneita ja vanhoja kangasmetsiä. Lisäksi alueella on useita kuvioita, joilla kasvaa nuoria lehtimetsiä. Välikallion keskiosissa on myös jonkin verran nuorta kasvatusmännikköä. Pöllyvuoren länsiosan kalliometsät ovat rakenteeltaan luonnontilaisen kaltaisia ja niillä kasvaa tyypillisesti myös yli 200-vuotiaita kilpikaarnamäntyjä. Lisäksi kallioilla on näkyvästi eri-ikäistä mänty- ja koivulahopuuta. Edustavimmat kangasmetsät löytyvät Välikallion itäpuolisen notkon itärinteeltä. Luonnontilaisen kaltaista sekametsää kasvavalla rinteellä lahoaa runsaasti (10-20 m3/ha) eri-ikäistä kuusi-, mänty-, koivu- ja haapalahopuuta. Rinteeltä on vuonna 2006 havaittu esiintymä vaarantunutta rustikkaa (Protomerulius caryae ). Useimmat alueen harvennetuista varttuneista ja vanhoista kangasmetsistä ovat puulajisuhteiltaan monipuolisia (mm. haapaa merkittävästi) ja niissä on jäljellä jonkin verran erirakenteisuutta sekä luontaista lahopuustoisuutta. Välikallion itäpuolella on pienilmastoltaan suojaisa etelä-pohjoissuuntainen suojuote. Notkon pohjalla on ainakin mustikka- ja mustikkakangaskorpea sekä eteläosassa hieman metsäkortekorpea.

Välikallion osa-alueesta noin kolmannes (luonnontilaisen kaltaiset kalliometsät, korvet sekä luonnontilaisin ja runsashaapaisin osa kangasmetsistä) täyttää METSO-ohjelman edustavuusluokka I ja II kriteerit. Lopuistakin metsistä valtaosa on edustavuusluokkaa III monipuolisen puustonsa perusteella.

Iso Niinivuoren ja Pöllyvuoren muodostamalta kallioaluekokonaisuudelta tunnetaan merkittävä määrä uhanalaista ja taantunutta lajistoa. Lisätietoa näistä lajeista saa esimerkiksi Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Pohjois-Savossa – julkaisusta (Alueelliset ympäristöjulkaisut 214, s. 85).

Osa alueesta on sisällytetty Suomen Natura-verkostoon maa-aineslailla suojeltuna alueena ja huomioitu myös alueen seutukaavassa. Vaikka suojelutapana onkin maa-aineslaki, on alueella turvattava kaikki ne luontodirektiivin luontotyypit ja lajit, jotka kyseisen Natura-alueen suojeluperusteena ovat. Naturan, maakuntakaavan ja METSO:n suojelutavoitteiden saavuttamiseksi nyt esittämästämme rajauksesta tulee kokonaisuudessaan muodostaa lakisääteinen luonnonsuojelualue.