053. Karhukorpiskogen, Porvoo

Karttalehti 3021 05

Kohteen kartta [pdf] /Linkki Google Mapsiin

Kohdeluetteloon

 

Karhuskorpiskogenin metsäpalsta sijaitsee noin kymmenen kilometriä kaakkoon Porvoon keskustasta. Alue rajautuu lännessä välittömästi Stormossenin suojeltuun suohon, joka on osa Stensbölen laajempaa suojelukokonaisuutta.

Karhuskorpiskogenin alueella on säästynyt huomattavan laaja alue vanhoja metsiä hyvin kytkeytyneenä. Vanhan metsän alueiden sekä luonnontilaisen kaltaisten kalliometsien välissä on lisäksi korpimuuttumia ja turvekankaita, joilla kasvaa joko vanhapuustoista kuusivaltaista metsää tai nuoria lehtimetsiä.

Karhuskorpiskogenin edustavimmat vanhat metsät löytyvät alueen eteläosasta kalliomäen pohjoisrinteeltä sekä tästä luoteeseen ja pohjoiseen olevilta alueilta. Kalliomäen rinteellä ja rinteen alla kasvaa vanhaa, yli 100-vuotiasta kuusivaltaista metsää. Paikoin rinteellä kasvaa runsaasti vanhoja haapoja. Rinteellä sekä siitä koilliseen olevissa metsissä lahoaa runsaasti (määrä vaihtelee välillä 10–30 kuutiometriä/ha) eri-ikäistä pysty- ja maalahopuuta. Pääosa lahopuustosta on kuusta, mutta jonkin verran löytyy myös koivu- ja haapalahopuuta. Myös välittömästi alueen länsireunaa kulkevan metsäautotien kääntöpaikan itäpuolella sijaitseva mäki on lahopuustoltaan edustava.

Luoteisosan tienvarsimetsät ovat pääosin vanhoja runsaslahopuustoisia kangasmetsiä tai vastaavia turvekankaita. Metsien puusto on kuusivaltaista, paikoin metsissä on myös haapaa ja koivua. Osa turvekankaista on aikanaan harvennettu, mistä syystä metsien rakenne on puistomainen. Useimmilla kuvioilla on jo tällä hetkellä melko runsaasti eri-ikäistä kuusilahopuuta.

Alueen koillisosa on luonnontilaisen kaltaisten kalliometsien ja näiden välisten vanhojen kangasmetsien sekä turvekankaiden mosaiikkia. kalliometsissä on jonkin verran kilpikaarnaisia mäntyjä ja hieman mäntylahopuuta. Kangasmetsiä ei ole harvennettu, minkä seurauksena niissä lahoaa merkittävästi (5-10 kuutiometriä/ha) lahopuuta. Myös vanhapuustoisissa turvekankaissa on paikoin merkittävästi lahopuuta.

Aluekokonaisuuteen sisältyvistä soista valtaosa on ojitettuja. Osa näistä kasvaa nuorta lehtimetsää, osa on muuttunut runsaslahopuustoisiksi turvekankaiksi. Monet ojitetuista soista ovat säilyttäneet korpiluonnettaan ja ovat mitä ilmeisimmin melko helposti ennallistettavissa. Alueen eteläosassa on pieni luonnontilainen isovarpuräme ja itäosassa pieni luonnontilainen korpipainanne, jonka alueella on puolukka- ja mustikkakorpea.

Alueen luonnonsuojelullinen merkitys: Karhuskorpiskogen täydentäisi erittäin hyvin Stensbölen suojelukokonaisuutta. Pelkästään vanhojen metsien yhteispinta-alan perusteella kohde olisi 6 itsenäisenäkin alueena valtakunnallisesti merkittävä. Pääosa alueen vanhoista kangas- ja kalliometsistä sekä osa runsaslahopuustoisista turvekankaista on METSO-kohteina edustavuusluokkaa I tai II. Pääosaa alueen nuoripuustoisista ojitetuista soista sekä vanhapuustoisista turvekankaista voi pitää edustavuusluokan III METSO-kohteina.