048. Koitajoen etelärannan metsät, Eno, Ilomantsi

Karttalehdet 4242 06, 09, 12 /
Kohteen kartta osa 1 [pdf] /
Kohteen kartta osa 1 [pdf] /
Linkki Kansalaisen karttapaikkaan
PDF-kartan julkaisulupa: Pohjakartta (c) Maanmittauslaitos lupanro 1065/MML/09

Yleiskuvaus:
Kirjovaaran Natura 2000-alueen eteläpuolelta on runsas vuosi sitten hankittu METSO-kauppoina arvokkaita Koitajoen pohjoispuolisia rantametsiä, jotka täydentävät kaksiosaista Natura 2000-aluekokonaisuutta.

Koitajoen etelärannalla on säilynyt lähes 15 kilometrin matkalla Tornator Oy:n omistamia arvokkaita metsiä ja soita. Näistä parhaiten kartoitettu metsä sijaitsee Pamilonvaaran Koitajokeen laskevalla pohjoisrinteellä. Tämän lisäksi luonnonsuojelun ja virkistyskäytön kannalta tärkeitä metsiä ja soita löytyy monista paikoista Pamilon ja Hiiskosken väliseltä alueelta.

Pamilonvaaran pohjoisrinteen metsä on valtaosin MT-kangasta, lähempänä lakea on hieman myös VT-kangasta. Etenkin jokeen laskeva alarinne on lohkareista ja vaikeakulkuista. Rinteen puusto on mitä ilmeisimmin syntynyt kaskimaalle, eikä metsää ole sen jälkeen käsitelty muuta kuin poimintaluonteisilla hakkuilla. Erirakenteisen, paikoin järeän kuusen joukossa kasvaa vaihtelevasti järeää mäntyä ja koivua sekä jonkin verran haapaa. Haapojen esiintyminen keskittyy Pamilonvaaran koillisosaan sekä joen läheisyyteen.

Pamilonvaaran itäpuolella on hieman nuorempaa, joskin edelleen melko luonnonmukaista kuusivaltaista metsää. Vanhan metsän alueen poikki kulkee kapea etelä-pohjoissuuntainen kaistale nuorta lehtimetsää. Kyseessä on todennäköisesti vanhan sähkölinjan sittemmin metsittynyt alusta. Nuorta lehtimetsää löytyy myös Koitajoen reunoilta. Alueen halki kulkee lisäksi vilkkaasti käytetty retkeilyreitti.

Pamilonvaaran pohjoisrinteen lahopuusto on runsasta, monilajista sekä muutenkin laadukasta eli siihen sisältyy eri-ikäistä ja myös järeää lahopuuta. Keskimääräinen lahopuumäärä alueella lienee noin 20 kuutiometriä hehtaarilla. Paras lahopuujatkumo alueella on kuusella, jota on merkittävästi sekä pystypuuna että eriasteisesti lahonneina maapuina. Myös koivulahopuuta on kohtalaisesti sekä maapuina että pökkelöinä. Haapaa löytyy maapuina vähintään parisenkymmentä runkoa, jonkin verran on myös mäntylahopuuta. Muut suojeluesitykseen rajatut alueet sisältävät vanhoja kuusivaltaisia metsiä, monipuolisia soita (paljon korpia) sekä osin harvennettuja varttuneita ja vanhempia metsiä. Rajausteknisistä syistä mukana on myös jonkin verran nuorempia metsiä.

Alueen lajisto: Pamilonvaaran pohjoisrinteeltä löytyi vuonna 2006 tehdyn lyhyen retkeilyn yhteydessä useita vaateliaita lajeja, joista useimmat ovat samalla luonnonsuojelullisesti arvokkaiden vanhojen metsien indikaattorilajeja. Silmälläpidettäväksi luokiteltua ruostekääpää (Phellinus ferrugineofuscus) löydettiin alueen kuusimaapuilta peräti kolme esiintymää.

Lisäksi kuusimaapuilta löydettiin esiintymä niin ikään silmälläpidettävää rusokantokääpää (Fomitopsis rosea) sekä esiintymät kuusenkääpää (Phellinus chrysoloma) ja aarnikääpää (Phellinus nigrolimitatus). Kahdelta kuusimaapuulta havaittiin riukukääpää (Phellinus viticola). Haapamaapuulta löydettiin esiintymä silmälläpidettävää silokääpää (Gloeoporus pannocinctus), kahta elävää haapaa lahotti puolestaan harvinaisehko haavanarinakääpä (Phellinus populicola). Yhdeltä mäntymaapuulta löytyi esiintymä kermakarakääpää (Junghuhnia luteoalba), lisäksi yhdeltä elävältä männyltä löytyi männynkääpä (Phellinus pini).

Läpikäydyn alueen itäosasta löytyi useiden järeiden kuusten ja haapojen juurelta vaarantuneen liito-oravan (Pteromys volans) jätöksiä. Alue on luonteeltaan ilmeinen lajin lisääntymis- ja levähdyspaikka, todennäköisesti laji käyttää myös lännempää löytyviä yksittäisiä haapoja.

Alueen luonnonsuojelullinen merkitys: Merkittävä osa rajauksiin sisältyvistä metsistä ja soista täyttää METSO II-ohjelman luonnonsuojelubiologiset valintaperusteet. Rantametsillä on huomattavaa merkitystä Kirjovaaran suojelualueiden kytkeytyneisyyden parantamisen lisäksi myös selkeänä seudullisena metsäekologisena yhteytenä. Lisäksi rajatuilla alueilla on huomattavaa merkitystä alueen virkistyskäytön sekä Koitajoen alueen edelleen eheän maisemakuvan säilyttämisen kannalta. Alueen poikki kulkee vilkkaasti käytetty retkeilyreitti. Rajattujen alueiden luonto-, virkistys- ja maisema-arvot ovat niin merkittävät, että alue tulisi perustaa lakisääteiseksi suojelualueeksi. Järjestöesityksen rajausta voi pitää lähinnä minimirajauksena, joka osoittaa keskeisten arvometsien ja - soiden sijainnin. Pidemmällä tähtäimellä toimivan suojelukokonaisuuden synnyttämiseksi rajaukseen kannattaisi sisällyttää esitettyä laajemmin myös nuoria ja käsitellympiä metsiä.

Kohdeluetteloon