048. Koitajoen etelärannan metsät, Eno, Ilomantsi
Karttalehdet
4242 06, 09, 12 /
Kohteen kartta
osa 1 [pdf] /
Kohteen kartta
osa 1 [pdf] /
Linkki
Kansalaisen karttapaikkaan
PDF-kartan julkaisulupa: Pohjakartta (c) Maanmittauslaitos
lupanro 1065/MML/09
Yleiskuvaus: Kirjovaaran Natura 2000-alueen eteläpuolelta on runsas vuosi
sitten hankittu METSO-kauppoina arvokkaita Koitajoen pohjoispuolisia rantametsiä,
jotka täydentävät kaksiosaista Natura 2000-aluekokonaisuutta.
Koitajoen etelärannalla on säilynyt lähes 15 kilometrin matkalla Tornator
Oy:n omistamia arvokkaita metsiä ja soita. Näistä parhaiten kartoitettu metsä
sijaitsee Pamilonvaaran Koitajokeen laskevalla pohjoisrinteellä. Tämän lisäksi
luonnonsuojelun ja virkistyskäytön kannalta tärkeitä metsiä ja soita löytyy
monista paikoista Pamilon ja Hiiskosken väliseltä alueelta.
Pamilonvaaran pohjoisrinteen metsä on valtaosin MT-kangasta, lähempänä lakea
on hieman myös VT-kangasta. Etenkin jokeen laskeva alarinne on lohkareista
ja vaikeakulkuista. Rinteen puusto on mitä ilmeisimmin syntynyt kaskimaalle,
eikä metsää ole sen jälkeen käsitelty muuta kuin poimintaluonteisilla hakkuilla.
Erirakenteisen, paikoin järeän kuusen joukossa kasvaa vaihtelevasti järeää
mäntyä ja koivua sekä jonkin verran haapaa. Haapojen esiintyminen keskittyy
Pamilonvaaran koillisosaan sekä joen läheisyyteen.
Pamilonvaaran itäpuolella on hieman nuorempaa, joskin edelleen melko luonnonmukaista
kuusivaltaista metsää. Vanhan metsän alueen poikki kulkee kapea etelä-pohjoissuuntainen
kaistale nuorta lehtimetsää. Kyseessä on todennäköisesti vanhan sähkölinjan
sittemmin metsittynyt alusta. Nuorta lehtimetsää löytyy myös Koitajoen reunoilta.
Alueen halki kulkee lisäksi vilkkaasti käytetty retkeilyreitti.
Pamilonvaaran pohjoisrinteen lahopuusto on runsasta, monilajista sekä muutenkin
laadukasta eli siihen sisältyy eri-ikäistä ja myös järeää lahopuuta. Keskimääräinen
lahopuumäärä alueella lienee noin 20 kuutiometriä hehtaarilla. Paras lahopuujatkumo
alueella on kuusella, jota on merkittävästi sekä pystypuuna että eriasteisesti
lahonneina maapuina. Myös koivulahopuuta on kohtalaisesti sekä maapuina että
pökkelöinä. Haapaa löytyy maapuina vähintään parisenkymmentä runkoa, jonkin
verran on myös mäntylahopuuta. Muut suojeluesitykseen rajatut alueet sisältävät
vanhoja kuusivaltaisia metsiä, monipuolisia soita (paljon korpia) sekä osin
harvennettuja varttuneita ja vanhempia metsiä. Rajausteknisistä syistä mukana
on myös jonkin verran nuorempia metsiä.
Alueen lajisto: Pamilonvaaran pohjoisrinteeltä löytyi vuonna 2006 tehdyn
lyhyen retkeilyn yhteydessä useita vaateliaita lajeja, joista useimmat ovat
samalla luonnonsuojelullisesti arvokkaiden vanhojen metsien indikaattorilajeja.
Silmälläpidettäväksi luokiteltua ruostekääpää (Phellinus ferrugineofuscus)
löydettiin alueen kuusimaapuilta peräti kolme esiintymää.
Lisäksi kuusimaapuilta löydettiin esiintymä niin ikään silmälläpidettävää
rusokantokääpää (Fomitopsis rosea) sekä esiintymät kuusenkääpää (Phellinus
chrysoloma) ja aarnikääpää (Phellinus nigrolimitatus). Kahdelta kuusimaapuulta
havaittiin riukukääpää (Phellinus viticola). Haapamaapuulta löydettiin esiintymä
silmälläpidettävää silokääpää (Gloeoporus pannocinctus), kahta elävää haapaa
lahotti puolestaan harvinaisehko haavanarinakääpä (Phellinus populicola).
Yhdeltä mäntymaapuulta löytyi esiintymä kermakarakääpää (Junghuhnia luteoalba),
lisäksi yhdeltä elävältä männyltä löytyi männynkääpä (Phellinus pini).
Läpikäydyn alueen itäosasta löytyi useiden järeiden kuusten ja haapojen juurelta
vaarantuneen liito-oravan (Pteromys volans) jätöksiä. Alue on luonteeltaan
ilmeinen lajin lisääntymis- ja levähdyspaikka, todennäköisesti laji käyttää
myös lännempää löytyviä yksittäisiä haapoja.
Alueen luonnonsuojelullinen merkitys: Merkittävä osa rajauksiin sisältyvistä
metsistä ja soista täyttää METSO II-ohjelman luonnonsuojelubiologiset valintaperusteet.
Rantametsillä on huomattavaa merkitystä Kirjovaaran suojelualueiden kytkeytyneisyyden
parantamisen lisäksi myös selkeänä seudullisena metsäekologisena yhteytenä.
Lisäksi rajatuilla alueilla on huomattavaa merkitystä alueen virkistyskäytön
sekä Koitajoen alueen edelleen eheän maisemakuvan säilyttämisen kannalta.
Alueen poikki kulkee vilkkaasti käytetty retkeilyreitti. Rajattujen alueiden
luonto-, virkistys- ja maisema-arvot ovat niin merkittävät, että alue tulisi
perustaa lakisääteiseksi suojelualueeksi. Järjestöesityksen rajausta voi pitää
lähinnä minimirajauksena, joka osoittaa keskeisten arvometsien ja - soiden
sijainnin. Pidemmällä tähtäimellä toimivan suojelukokonaisuuden synnyttämiseksi
rajaukseen kannattaisi sisällyttää esitettyä laajemmin myös nuoria ja käsitellympiä
metsiä.
Kohdeluetteloon