038. Talvivaaran Natura 2000-alueen laajennukset, Sotkamo

UPM:n avohakkaamaksi merkitsemää metsää Evon alueella. Kuva: Matti Liimatainen Karttalehti 3344 06 / Kohteen kartta [pdf] PDF-kartan julkaisulupa: Pohjakartta (c) Maanmittauslaitos lupanro 1065/MML/09 / Linkki Kansalaisen karttapaikkaan

Yleiskuvaus: Etelä-Sotkamossa sijaitseva Talvivaara on rehevyydestä ja monipuolisesta luonnostaan tunnettu alue, josta yli puolet sijaitsee yli 300 metrin korkeudessa. Talvivaaran metsät ovat pääosin vaarakuusikoita, joiden lomassa on vanhasta asutuksesta kieliviä nuorempia lehtipuuvaltaisia metsiä. Näistä huomattava osa on lehtoja. Alueella on myös hienoa suoluontoa. Talvivaaralla on erityismerkitystä vanhojen metsien suojelun ohella lehtojen ja vaarasuoluonnon suojelulle.

Talvivaaran luontoalueesta on sisällytetty Natura 2000-ohjelmaan erillisinä alueina 284 hehtaarin laajuinen varsinainen Talvivaara sekä vaaran eteläosassa sijaitseva 51 hehtaarin laajuinen Korsunrinteen alue.

Talvivaaran Natura 2000-alueeseen liittyy sen itä-, koillis-, länsi- ja lounaispuolelta UPM-Kymmenen omistamia arvokkaita luontoalueita. Tornator Oy:n omistaman Ahvenlammin suovaltaisen alueen lisäsuojelulla Talvivaaran ja Korsunrinteen alueet olisi lisäksi mahdollista liittää yhdeksi suojelukokonaisuudeksi.

Esitetyt laajennusalueet sisältävät vanhoja vaarametsiä, reheviä korpia sekä Kuohupuron varren laajat majavatuhoalueet. Näiden lisäksi rajaukseen sisältyy vanhapuustoinen Kyntölän kangasmetsä sekä jonkin verran nuorempia metsiä Sikosuon eteläpuolelta.

Tarkemmat osa-alueiden kuvaukset: Itäpuolen suojeluesitys sisältää Pikku Saittasensuon koillispuolisia vanhoja vaarametsiä sekä näiden välissä olevia luonnontilaisia pikkusoita. Lahopuun määrä alueella vaihtelee suuresti. Alueen länsilaidassa on runsaasti koivulahopuuta, jyrkällä itärinteellä on puolestaan runsaammin haapa- ja kuusilahopuuta.

Talvivaaran koillisnurkan laajennusesitys sisältää vanhojen vaarametsien, rehevien soiden sekä puustoltaan monipuolisten nuorten ja varttuneiden kangasmetsien edustavaa mosaiikkia. Etenkin laajennusesityksen koillisrinteellä on runsaasti kuusilahopuuta. Myös alueen korpiluonto on edustavaa.

Talvivaaran länsipuolinen laajennusesitys sisältää Kuohupuro-Sikosuon ympäristön kangasmetsiä ja soita. Lahopuustoltaan edustavia vanhoja kangasmetsiä ja reheviä korpia löytyy etenkin Kuohulammen koillispuolelta. Vanhoja, hieman niukkalahopuustoisempia metsiä on Sikosuon itäpuolella sekä laajennusesityksen länsiosassa (Ns. Kyntölän metsä). Oman lisänsä alueen luontoarvoihin tuovat Kuohupuron varren laajat, luonnonsuojelullisesti arvokkaat majavatuhoalueet.

Jänismäen alueella Talvivaaran lounaisosissa on vanhoja, pääosin runsaslahopuustoisia tuoreen ja lehtomaisen kankaan vanhoja kuusimetsiä. Kangasmaiden välissä kiemurtelee useita reheviä korpinotkoja. Valtaosalla aluetta metsissä lahoaa runsaasti kuusi- ja haapalahopuuta. Alueella on ilmeisesti tehty hakkuita syksyllä 2008.

Ahvenlammen ympäristön laajennusesitys sisältää maisemallisesti hienon pikkulammen, osin ojitettuja, mutta ennallistamiskelpoisia soita sekä nuoria, puulajisuhteiltaan monipuolisia kasvatusmetsiä. Tämä alue on muusta laajennusalueesta poiketen Tornator Oy:n omistuksessa.

Laajennusalueiden lajisto: Laajennusalueiden lajisto tunnetaan erittäin puutteellisesti. Jänismäen alueelta sekä Talvivaaran Natura 2000-alueen koillispuoliselta laajennusalueelta on tavattu kymmenkuntaa valtakunnallisesti uhanalaista tai silmälläpidettävää kääväkästä sekä runsaasti muita vanhojen metsien indikaattorilajeja. Alueelta havaittujen lajien joukkoon kuuluvat muun muassa vaarantuneiksi luokitellut harjasorakas, pohjanrypykkä ja välkkyludekääpä. Vaateliaista metsälinnuista alueella elää muun muassa kuukkeli.

Suojeluperusteet: Laajennusalueiden suojelu lisäisi huomattavasti suojeltujen vanhojen metsien ja korpien määrää Talvivaaran alueella. Esitetyt laajennukset toisivat suojelun piiriin merkittävästi lisää myös alavien maiden vaarametsiä sekä arvokkaan puroluontokohteen. Lisäksi ne yhdistäisivät Talvivaaran ja Korsunrinteen suojelukohteet yhdeksi suojelukokonaisuudeksi. Syntyvä laajempi (yli 550 ha) luontokokonaisuus lisäisi huomattavasti Talvivaaran luonnonsuojelubiologista merkitystä ja kehittäisi samalla Etelä-Sotkamon muuhun Kainuuseen nähden heikkoa metsiensuojeluverkostoa. Valtaosa esitetyistä laajennusalueista täyttää METSO II-ohjelman valintaperusteiden mukaisten runsaslahopuustoisten kangasmetsien tai korpien kriteerit (arvoluokkaa I tai II). Lisäksi Kuohupuron ja sen rantametsien suojelu toisi suojelun piiriin edustavan pienvesikohteen.

Suojelusuositukset: Alueiden luontoarvojen turvaaminen edellyttää alueiden lakisääteistä suojelua. Laajennusalueet olisikin Talvivaaran Natura-alueen tapaan perusteltua hankkia kokonaisuudessaan valtion omistukseen.

Kohdeluetteloon